Valmiussuunnittelu

Kirkkolain 11. luvun 3 §:n mukaan mm seurakunnan ja seurakuntayhtymän tulee laatia valmiussuunnitelma: 11 a 3§ (Kirkkolaki 652/2023)

Poikkeusoloihin ja kriisitilanteisiin varautuminen sekä varautumisen johtaminen

Seurakunnan, seurakuntayhtymän, hiippakunnan ja kirkkohallituksen tulee valmiussuunnittelulla ja poikkeusoloissa tapahtuvan toiminnan etukäteisvalmisteluilla sekä muilla toimenpiteillä varmistaa tehtäviensä mahdollisimman hyvä hoitaminen poikkeusoloissa. Seurakunnan tulee varautua henkisen huollon tarjoamiseen kriisitilanteissa. Tuomiokapituli johtaa ja valvoo hiippakunnan seurakuntien ja seurakuntayhtymien varautumista. Kirkkohallitus johtaa kirkon keskushallinnon varautumista.

Valmiussuunnittelulla turvataan organisaation toiminta ja erityisesti sen perustehtävän hoitaminen kaikissa oloissa. Seurakuntien ja kokonaiskirkon tehtävän toteuttaminen korostuu yhteiskunnan laajoissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Näihin tilanteisiin varaudutaan suunnittelemalla, miten toiminta parhaiten hoidetaan erilaisissa poikkeusoloissa. Valmiussuunnitelmia myös päivitetään säännöllisesti. Valmiussuunnittelun eri tasoilla toimitaan yhteistyössä yhteiskunnan muiden toimijoiden, esimerkiksi valtion ja kunnan pelastusviranomaisten, sosiaali ja terveysviranomaisten, puolustusvoimien, poliisin, järjestöjen ja tiedotuksesta vastaavien viranomaisten kanssa. Valmiussuunnittelussa on tärkeää ottaa huomioon myös kriisiviestintä. Sakastissa on hyvä tietopaketti valmiussuunnitelmien tekemisestä ja kriisitilanteissa toimimisesta:

Sakasti.fi – Kriisit ja varautuminen

Sakasti.fi – Seurakunnan valmiussuunnitelman laatimisohje: Seurakunnan valmiussuunnitelma – Kriisit ja varautuminen

Ensiapu ja pelastusvalmius

Hätätilanteisiin tulee varautua ennalta ja niiden varalta tulee olla kirjalliset toimintaohjeet. Ohjeet sisällytetään turvallisuusasiakirjaan. Ohjeistuksesta on ilmettävä mitä hätätilanteessa tulee tehdä, vastuunjako ja miten apu saadaan paikalle. Suuririskisissä toiminnoissa tulee osallistujille kertoa ennen ohjelman suorittamista, miten hätätilanteessa toimitaan ja mitä osallistujien tulee tehdä, jos ohjaaja on toimintakyvytön.

Toimintaohjeista tulee ilmetä, mitä tehdään onnettomuuden jälkeen: kuka tiedottaa onnettomuudesta omassa organisaatiossa, miten tiedotetaan osallistujien omaisille ja tiedotusvälineille, kuka tekee ilmoituksen viranomaisille (kunta, poliisi, työsuojelupiiri), miten jälkihoito järjestetään ja miten sattuneet onnettomuudet raportoidaan ja analysoidaan.

Seurakunnan tulee varmistaa, että suorituspaikalle tai sen läheisyyteen voidaan helposti toimittaa apua. Pysyvien leiripaikkojen on oltava pelastuslaitoksen tiedossa. Seurakunnalle kuuluvissa toimipisteissä, kulkuvälineissä, majoitustiloissa ja leiripaikoilla tulee olla riittävä määrä (riskienmukaista) huollettua alkusammutuskalustoa. Kalusto on sijoitettava näkyvälle paikalle ja helposti saataville sekä merkittävä selvästi. Turvallisuusasiakirjassa tulee olla ohjeet tulen käsittelyyn ulko- ja sisätiloissa. Toiminnoissa tulee olla mukana ja helposti saatavilla riittävä sekä toiminnan laatu huomioon ottaen sopiva ensiapu ja pelastusvälineistö. Ensiapuvarusteisiin tulee kuulua mahdollisten veritartuntojen varalta mm. kertakäyttökäsineitä ja elvytyssuoja. Leirin ensiapu ja pelastusvälineistön hankinnassa voidaan apuna käyttää terveydenhuollon ammattilaisia tai ea-kurssin järjestäjän ammattitaitoa.

Evakuointivalmius

Seurakunnan leiri ja kurssikeskuksiin tulee laatia kirjallinen evakuointisuunnitelma tulipalon tai muun hätätilanteen varalle. Suunnitelmasta tulee ilmetä, kuka päättää evakuoinnista, miten evakuoinnista ilmoitetaan kohteessa oleville, miten henkilökunta toimii, missä poistumisreitit sijaitsevat ja mikä on niiden vetävyys, missä on kokoontumispaikka ja miten todetaan henkilöiden turvassa oleminen.

Leiri ja kurssikeskuksissa evakuointi tulee suunnitella pahimman mahdollisen tilanteen varalta. Työntekijöiden tulee harjoitella evakuointia vähintään kerran vuodessa.

Etsintävalmius

Erityisesti retki ja leiriolosuhteissa on mahdollista, että osallistuja eksyy pääjoukosta tai ohjaajasta. Osallistujille tulee antaa ohjeet eksymisen varalta. Seurakunnan tulee kirjata turvallisuusasiakirjaan toimintaohjeet osallistujan katoamisen varalta: miten järjestetään etsintä ja miten hälytetään apua. Kun on perusteltua syytä olettaa henkilön kadonneen tai loukkaantuneen, tulee katoamistapaukset ilmoittaa poliisille. Näissä tapauksissa poliisi johtaa etsintää.

Henkinen huolto, kriisivalmius ja kriisin hoitaminen

Seurakunnan työntekijät ovat eri ikäisiä ihmisiä koskevissa kriiseissä merkittävä voimavara.

Kirkon henkinen huolto (HeHu) on osa kirkon perustehtävää. Henkisen huollon tehtävänä on antaa onnettomuuden uhreille ja omaisille henkistä tukea. Tuki on luonteeltaan palvelua, lähellä oloa ja ahdistuksen vastaanottamista. Tukea annetaan tarvittaessa myös pelastustyöhön osallistuvalle henkilöstölle. Tärkeä osa kirkon henkistä huoltoa on myös hengellisiin tarpeisiin vastaaminen ja mahdollisuus kokoontua kirkkoon hiljentymään.

Henkisen huollon ryhmät eli Hehu-ryhmät ovat itsenäisiä ja aktivoituvat suuronnettomuustilanteissa. Niitä johtaa yleensä yhden seurakunnan tai useamman seurakunnan nimeämä johto ja ne toimivat pelastusviranomaisten pyynnöstä ja alaisuudessa. Paikalliset ryhmät ovat käyneet perustamisvaiheessa neuvottelut paikallisen hätäkeskuksen, poliisin, pelastusviranomaisen, maakuntien ja muiden psykososiaaliseen tukeen osallistuvien tahojen kanssa. Paikalliset ryhmät sitoutuvat yhdessä sovittuihin Hehuperiaatteisiin, joilla taataan oleellisissa asioissa yhteinen käytäntö koko maassa.

Jokaisen hiippakunnan tuomiokapituliin on nimetty kriisityötä koordinoiva henkilö. Silloin kun pelastusviranomaiset eivät ole pyytäneet Hehuryhmää avuksi, voi avunpyyntö ryhmälle tulla kirkon kannalta suuronnettomuuksiin luokiteltavissa tilanteissa myös seurakunnan kirkkoherralta, piispalta ja tuomiokapitulin kriisityön koordinaattorilta.

Kaikkien seurakunnan työntekijöiden osaamista kohdata yksittäisiä ihmisiä ja ryhmiä kriisin sattuessa on tarpeen vahvistaa. Eri työalojen kriisivalmiuden kehittäminen on tärkeää, koska kriisit syntyvät nopeasti eikä niiden ajankohtaa voi ennakoida. Kriisivalmiussuunnitelmaan kirjataan vastuuhenkilöt sekä toimintaohjeet, miten toimitaan kriisitilanteessa ja välittömästi kriisin jälkeen. Etukäteen suunnitellaan

– Toimintamalli hälytyksen tullessa. Ketkä hälytetään ensimmäiseksi toimintaan. Miten onnettomuustilanne tai muu kriisi suhteutuu normaaliin toimintaan?

– Viestinnän vastuu, yhteistyö Kirkon viestinnän kanssa, sosiaalinen media, yhteys paikalliseen mediaan

– Hehuyhteistyön rooli

Kirkon kriisipuhelin ja chat. Nämä avataan valtakunnallisesti merkittävissä kriisitilanteissa sekä harkinnan mukaan paikallisesti rajautuvissa mutta median kautta valtakunnallisesti vaikuttavissa kriisitilanteissa. Huolehditaan Kirkon kriisipuhelimen ja –chatin oman paikkakunnan päivystäjien osaamisesta.
Kriisitilanteen asianosaisten hoito ja toisaalta kriisistä järkyttyneiden auttaminen. Suruhartaus, sosiaalisen median läsnäolon ja toivon viestit.

Ihmisten mielessä kriisitilanne pysyy vielä päivien, viikkojen ja joskus vuosien ajan. On tärkeää huolehtia työntekijöiden jaksamista, tukea arjen jatkumista ja normaalitilanteeseen paluuta.