Maailman asiat kiinnostavat ja mietityttävät lapsia, nuoria ja heidän läheisiään. Polulla asioita voidaan katsoa myös globaalien silmälasien läpi, käsitellä näitä teemoja ikätasoisesti ja nähdä maailmaa entistä laajemmin ja syvemmin. Tutustumalla globaaliin kirkkoon lapsi ja nuori voi aikuistuessaan löytää kodin mistä päin maailmaa tahansa – ja siellä on jo jotain tuttua!
Ihmiset kaipaavat toivoa ja hyviä uutisia maailmalta: kirkon työ muuttaa maailmaa paremmaksi. Lähetystyön ja kansainvälisen työn kautta seurakunnilla on valtava määrä reaaliaikaista tietoa ja kokemusta sekä yhteyksiä suoraan toisten maiden kirkkoihin. Suomalaiset seurakunnat tekevät työtä maailmalla usein yhdessä lähetysjärjestöjen tai Kirkon Ulkomaanavun kanssa. Seurakunnalla voi myös olla nimikkolähettejä, nimikkokohteita tai ystävyysseurakuntia eri puolilla maailmaa. Jokaisella seurakunnalla on siis suora yhteys maailmalle ja kirkkoihin siellä. Myös kasvatuksen puolella tätä yhteyttä kannattaa syventää. Globaalit näköalat voivat tuoda myös uusia perheitä kirkon yhteyteen.
Sanoma Jeesuksesta ja jokaisen ihmisen arvosta Jumalan kuvana antaa uskoa ja toivoa. Jumala myös lähettää seurakuntalaiset ja koko kirkon viemään tätä hyvää sanomaa eteenpäin ja kutsuu toimimaan lähimmäisten sekä luomakunnan hyväksi. Ilman Jumalan lähetystä (missio Dei) ei olisi kirkkoa. Jumalan kanssa ei koskaan olla vain omien voimien tai suoritusten varassa. Globaali kirkko tarjoaa seurakuntalaisille suuren määrän toimintamahdollisuuksia paremman maailman puolesta ja näköalan siihen, miten Jumala tekee työtä. Kirkon tulee olla profeetallinen ja puhua pelastuksen lisäksi oikeudenmukaisuuden puolesta.
Globaalien silmälasien avulla voidaan käsitellä konkreettisia teemoja, kuten
Globaaleja näkökulmia kannattaa ennemmin sisällyttää jo olemassa olevaan työhön ja toimintaan kuin rakentaa yksittäisiä teemapäiviä. Ei kannata myöskään pelätä vaikeita kysymyksiä, kuten vallankäyttöön, oikeudenmukaisuuteen ja historian vääryyksiin liittyviä pohdintoja.
Globaalit silmälasit auttavat kirkon jäseniä havahtumaan siihen, että kristinusko kasvaa ja monet elinvoimaiset kirkot ovat länsimaiden ulkopuolella. Usko kolmiyhteiseen Jumalaan on jaettu, mutta jokainen kirkko ja kristitty/yhteisö tulkitsee uskoa, Raamattua tai ympäröivää todellisuutta koko ajan muuttuvalla tavalla. Tämä voi antaa perspektiiviä suomalaiseen kirkolliseen keskusteluun tai laajemmin yhteiskuntaan, jossa eriarvoistuminen ja “kuplat” ajavat ihmisiä vain samalla tavalla ajattelevien seuraan.
Silmälasien avulla voi myös esimerkiksi syventää kasteen teologiaa, kirkon olemusta maailmanlaajana yhteisönä tai tutkia Raamatun kertomuksia uusista näkökulmista.
Toimintaideoita on jaoteltu ikäkausittain, mutta yleensä ne sopivat moneen eri ikäkauteen. Seurakunnan kokonaissuunnitelmaa tehdessä kannattaa katsoa globaalit silmälasit kokonaan läpi ja sijoittaa sieltä oman seurakunnan Polulle työhön sopivat ideat. Globaalikasvatus voisi olla läpileikkaavana kaikessa toiminnassa ennemmin kuin yksittäisenä teemapäivänä. Kirkko on globaali ja Jumala tekee työtään koko ajan kaikkialla maailmassa. Mekin voimme muistaa tämän ulottuvuuden jokapäiväisessä arjessa.
Eri lähetysjärjestöt ja Kirkon Ulkomaanapu ovat tuottaneet omille sivuilleen materiaalia Polun eri ikäkausiin. Niiden avulla toimintaideat saa helposti käyttöön.
Kasvatuksesta vastuuta kantavien kannattaa miettiä työn esillä pitämistä ja tukemista: olisiko lasten ja nuorten kanssa mahdollista keskittyä samaan tukikohteeseen, ettei se muuttuisi aina eri ikäryhmään ja kenties uusien työntekijöiden luo siirryttäessä. Tässä on myös yhteistyön paikka lähetystyöstä ja kirkon kansainvälisestä työstä vastaavien kanssa.
Jokainen lapsi on ihmeellinen lahja ja ainutlaatuinen Jumalan kuva. Eri puolilla maailmaa ajatus siitä, että jokainen ihminen on Jumalan kuva saattaa olla hyvin mullistava.
Kasteen kautta lapsi liitetään seurakunnan lisäksi osaksi globaalia kirkkoa. Tämän voi tuoda esille perheen kanssa keskusteltaessa. Lapsi saa lahjaksi Pyhän Hengen. Kasteen suojaava merkitys korostuu alueilla, missä kristinusko on pieni vähemmistö. Lähimmäisiä ovat ihmiset lähellä ja kaukana. Lapsen läheiset ovat ehkä havahtuneet tähän uudella herkkyydellä, ja seurakunta voi tarjota toivon näköaloja epävarmassa maailmassa.
Jumala, me kiitämme sinua elämän ihmeestä. Sinä pidät huolta kaikista ihmisistä ja koko luomakunnasta. Me kiitämme sinua NN:stä, lahjasta, jonka olet antanut. Kasteessa liität hänet maailmanlaajan kirkon yhteyteen. Kiitos kaikista sen tuomista rikkauksista. Sinun lapsenasi hän on myös osa luomakuntaa, jota kutsut meitä varjelemaan. Kiitos kaikista sen antimista. Anna vanhemmille ja muille läheisille hellyyttä, lujuutta ja malttia. Kuule rukouksemme Jeesuksen nimessä. Aamen.
Jumala, me rukoilemme nyt kastetun NN:n puolesta. Anna hänen kokea sinun läheisyyttäsi ja turvaa. Auta häntä yhdessä muiden kanssa tekemään valtakuntasi näkyväksi maan päällä, niin että jokaisella olisi mahdollisuus nauttia sinun hyvistä lahjoistasi: perheestä ja kodista, oppimisesta ja löytämisestä, ilosta ja riemusta, lohdutuksesta ja lohduttamisesta.
Jumala, sinä näet meidät kaikki. Ole erityisen lähellä heitä, joiden arki täyttyy isoista haasteista. Kaikenlaiset perheet ovat sinulle rakkaita, pienet ja suuret joka puolella maailmaa. Herätä meidät auttamaan pienin teoin, sulkemaan rukouksen piiriin kaikki ja toimimaan hyvän puolesta, jotta jokaiselle avautuu mahdollisuuksia oppia uutta. Sinun rakkautesi tunteminen auttaa myös arvostamaan itseä ja näkemään tulevaisuuden. Puolusta ja anna voimaa heille, joita pelottaa. Ota syliisi, sytytä kadonnut ilo, joka on portti toivoon.
Kuule Jeesus, siunaa meitä, anna meille enkeleitä. Siunaa maailman lapsia ja aikuisia kaikkia. Kiitos tästä päivästä, ilosta ja surusta. Jätämme sulle pyyntömme, siunaa ensi yömme. [tässä voi jutella, onko lapsella tai aikuiselle rukousaiheita mielessä: lähimmäisiä lähellä tai kaukana, maailman asioita, tms.] Aamen.
Pienten lasten ilo nousee arkisista asioista: leikistä ja läheisistä ihmisistä. Iloa tuo myös varmuus Jumalan huolenpidosta. Lepo, leikki ja vapaa-aika ovat lapsille kuuluvia oikeuksia. Riittävät hyvän elämän edellytykset jakautuvat globaalisti hyvin eriarvoisesti.
Kirkon ja seurakunnan tulee olla paikka, jossa voi kokea iloa ja turvaa. Maailmalla kirkot usein huolehtivat päivähoidosta ja koulusta. Kirkot puolustavat lapsia ja nostavat esiin esimerkiksi vähemmistöjen ja vammaisten lasten oikeuksia.
Teemoihin voi liittää kuulumisia maailmalta: mitä kirkot, lähetystyö ja kansainvälinen diakonia mahdollistavat lapsille eri puolilla maailmaa
Koulutien alkaminen ensimmäisestä luokasta tai esikoulusta lähtien on seikkailu. Opetus omalla kielellä auttaa tässä seikkailussa. Suomessa koulutien aloittajat ovat globaalista näkökulmasta erittäin onnekkaita. Vaikka YK:n lasten oikeuksien julistuksen mukaan kaikilla lapsilla on oikeus koulunkäyntiin ja oppimiseen, suurella osalla maailman lapsista ei ole mahdollisuutta käydä koulua tai oppia sieltä saatavia taitoja. Kirkkojen, lähetystyön ja kansainvälisen diakonian merkitys koulunkäynnin mahdollistajana on suuri.
Kristilliseen kasvatukseen kuuluu ajatus lähimmäisenrakkaudesta yli maantieteellisten rajojen. Globaalin kirkon kansainvälisyyskasvatuksessa tärkeää on sensitiivisyys ja kriittisyys:: tarkoitus ei ole rakentaa raja-aitoja ihmisten tai eri kulttuurien välille me-muut -asetelmalla, vaan ennemmin oppia asettumaan toisen ihmisen asemaan. Myös omaa kulttuuria voi tarkastella moninaisuuden näkökulmasta kriittisestikin. Toisiin kulttuureihin tutustuminen on rikastuttava asia, joista itse voi oppia jotain uutta.
Saarnajuuri -idealla ajatuksia, jotka voi ujuttaa omaan saarnaansa tuomaan globaalia näköalaa. Puheen kohderyhmänä kouluun menevät lapset:
Lasten oikeudet voi saarnassa nostaa luontevasti esiin. Kaikissa näkökulmissa kannattaa nostaa esiin rukouksen ja kirkon/lähetystyön antaman taloudellisen tuen merkitys. Ne voi yhdistää jo saarnassa tulevaan esirukoukseen ja kolehtiin, esimerkiksi valitsemalla jonkun alla olevista näkökulmista ja lopettamalla globaalia kirkkoa koskevan osion:
Tänään kirkossa rukoillaan, että kaikilla lapsilla olisi mahdollisuus päästä kouluun ja lähetystyön kautta myös tuetaan tuhansia lapsia eri puolilla maailmaa, että he saavat mahdollisuuden käydä koulua. Tällä tavalla heillä on ihan toisenlainen mahdollisuus valita, mitä omalla elämällä tekevät!
Näkökulmia koulunkäyntiin:
Rohkeutta tarvitaan, kun käsitellään laajenevan maailmankuvan asioita: kaverisuhteiden merkitys kasvaa ja ajattelu sekä kiinnostuksen kohteet muuttuvat monimutkaisemmaksi. Kaveritaidot ja empatiakyky, mutta myös esimerkiksi oikeudenmukaisuus ja ilmastokysymykset saattavat mietityttää osaa lapsista. Joku pohtii jo omia eettisiä valintoja ja joskus se voi herättää ristiriitoja perheessä.
On tärkeä pitää esillä aikuisten vastuuta asioista ja toivon näkökulmaa: on ongelmia, mutta on myös ratkaisuja. Kristityillä on erityinen vastuu ja kutsu miettiä lähimmäisenrakkauden toteutumista. Globaalien kysymysten kautta myös vanhemmat voivat saada uutta sisältöä uskoon.
Huomioi edellisten ikäkausien ”kerhot, pyhäkoulut ja pienryhmät, leirit, kuorot”
Varhaisnuori opettelee sitä, mitä hän on omana itsenään ja mikä on hänen suhteensa muihin. Maailman kysymykset saattavat kiinnostaa laajemmin, mutta myös herättää huolta tai ahdistusta. Polarisoituneet mielipiteet ja arvot voivat kärjistyä nuorten kesken. Tarvitaan tila ja rohkaisua pohdinnalle. On tärkeää kannustaa ja tukea, jos varhaisnuori haluaa vaikuttaa itselleen tärkeisiin asioihin (esimerkiksi ekologiset valinnat, sukupuolten tasa-arvo, rasismi, kestävä kehitys, ilmasto tai uskontodialogi) ja tuoda myös globaali näköala mukaan.
Kristityn vapaus syntyy suhteessa Jumalaan ja yhteisöön eli seurakuntaan. Yhteisö tuo turvaa ja siinä pitää olla tila kasvaa omaksi itsekseen. Nuorten tulevaisuuden näkymät ja mahdollisuudet ovat monissa muissa maissa rajatummat kuin Suomessa. Vapaus voi olla viety esimerkiksi sodan, sukupuolen tai etnisen taustan vuoksi. Näissäkin tilanteissa seurakunta voi olla paikka, joka tarjoaa harrastukset, yhteisön ja ehkä ainoan turvallisen aikuisen elämään. Monissa maissa juuri nuoret heräävät toimimaan Raamatusta nousevan oikeudenmukaisuuden puolesta.
Rippikoulun kautta monen nuoren suhde kirkkoon muuttuu tiiviimmäksi ja he löytävät oman paikkansa toimia seurakunnassa. Nuoret ovat tietoisia maailman asioista. Oman perheen asenteet saattavat värittää vahvasti nuorten käsitystä maailmasta.
Lähetystyön ja globaalin kirkon silmälasien kautta nuorten maailmankuvan on mahdollista laajentua. Kristinuskon tulkinnat, monenlaiset tavat ymmärtää Raamattua ja monipuolinen spiritualiteetti antavat näköaloja, joista nuorella on tilaa löytää oma tapa uskoa Jeesukseen. Uskontojen kohtaaminen ja dialogi eri tavoin uskovien kanssa on väistämätöntä. Kirkko on myös merkittävä kansalaisvaikuttaja maailmalla: rauhan ja oikeudenmukaisuuden kysymykset ovat arkea. Toivottavasti nuoret haluavat myös seurakuntaporukalla vaikuttaa maailman ja Suomen asioihin.
Nuoret saattavat pohtia, onko kirkko yhteisö, johon he haluavat kuulua. Globaalin kirkon kysymysten kautta voidaan avartaa käsitystä siitä, mistä Jumalan valtakunnassa ja lähimmäisen rakkaudessa on kyse.
Seurakunta luottaa nuoreen ja hänen osaamiseensa. Tämä näkyy vastuun antamisena sekä toiminnan suunnittelussa, päätöksenteossa että vastuunkantajana. Nuoret ovat mukana tekemässä päätöksiä ja toteuttamassa jumalanpalveluselämää myös muun seurakunnan kanssa.
Seurakunnan toiminnassa nuori voi luottaa siihen, että kristittynä on mahdollista vaikuttaa globaaleihin asioihin. Hengellisyydessä on tilaa moninaisuudelle eikä kirkon (nuorten) toiminta käänny sisäänpäin. Kirkon ei tulisi tarjota vain sitä mitä ihmiset yksilöinä haluavat tai ajattelevat. Kirkko on arvoyhteisö ja siksi sillä on tehtävä toimia yhteisölähtöisenä arvokasvattajana ja herättelijänä: kirkko elää ja toimii muiden kuin ”minun itseni” takia. Jakamaton ihmisarvo, yhteisvastuu ja vastuu luomakunnasta on sisäänrakennettuna siihen mitä on kirkko.
Nuoret aikuiset ovat heterogeeninen ryhmä. Kirkon ei kannata yrittää tarjota jokaiselle jotain, vaan olla selkeästi arvoyhteisö. Länsimaissa “diakonia” ja “hengellisyyden harjoitus” jaetaan toisinaan teennäisesti eri osiksi toimintaa. Seurakunnan pitäisi toimia kokonaisvaltaisesti, jolloin usko ja rukous ruokkivat halua palvella lähimmäistä, ja se taas lisää uskoa ja rohkaisee näkemään Jumalan hyvyyttä.
Moni haluaa auttaa ajallisesti ja/tai rahallisesti. Kirkon diakoniatyö on tutkitusti suosittua, mutta lähetystyö ei. Voisiko kotimaisen diakonian ja kansainvälisen työn juopaa kaventaa? Seurakunnat voivat olla ylpeitä suuresta osasta työtä, mitä maailmalla tehdään. Seurakuntalaiset suunnittelevat ja toteuttavat globaali- ja lähetyskasvatus itse yhdessä työntekijän kanssa, he eivät ole ”työn” tai ”kasvatuksen” kohteita. Osa haluaa vaikuttaa paikallisemmin ja osa globaalisti. Ihmisille pitäisi tarjota mahdollisuus antaa omat lahjat käyttöön.
Globaalit silmälasit on koonnut Vesa Häkkinen, Pirjo Lehtonen-Inkinen, Ulla Oinonen, Helmi Saksholm ja Elina Siukonen