Lasten ja nuorten seksuaalisen turvallisuuden vahvistaminen

Seurakuntien varhaiskasvatuksen ja nuorisotyön tavoitteena on turvallinen ja väkivallaton ympäristö kaikille kasvaville. Kuitenkin, kuten muutenkin yhteiskunnassa, lapset ja nuoret voivat myös seurakunnassa joutua alttiiksi kaltoinkohtelulle, seksuaaliselle häirinnälle tai hyväksikäytölle.

Häirintä voi ilmetä monin tavoin: 
  • nimittely 
  • sukupuolisesti vihjailevat eleet tai ilmeet 
  • vartaloa, pukeutumista tai yksityiselämää koskevat huomautukset tai kysymykset 
  • seksuaalinen koskettelu, kuten nipistely, suutelu, puristelu 
  • puhelinsoitot, tekstiviestit ja sähköpostit tai seksuaalissävytteiset kirjeet 
  • halventavat ja seksistiset vitsit 
  • toistuvat seksuaalissävytteiset ehdotukset tai seksuaaliseen käytökseen viittaavat kutsut 
  • seksuaaliseen kontaktiin pakottaminen 
Häirintä, syrjintä ja hyväksikäyttö ovat vallan väärinkäyttöä. Työntekijänä tai vapaaehtoisena toimivan aikuisen tulee aina kantaa vastuunsa turvallisena ja luotettavana aikuisena. Aikuinen ei saa koskaan toimia vastoin hyviä käytöstapoja ja vahingoittaa lapsen tai nuoren kehitystä. 
 
Häirintää voi tapahtua myös lasten ja nuorten välisissä suhteissa. Aikuisen kasvatustehtävään kuuluu näihin tilanteisiin ja loukkaavaan puheeseen puuttuminen. Lasten ja nuorten rajat ovat aikuisen vastuulla. 
 
Kaikki kokemukset häirinnästä tai sen uhasta tulee ottaa vakavasti. Sukupuolinen tai seksuaalinen häirintä tai sen uhka loukkaa yksilön oikeutta henkilökohtaiseen vapauteen ja itsemääräämiseen. Lapsi tai nuori ei tiedä, missä sallitun toiminnan rajat kulkevat, eikä hän välttämättä uskalla vastustaa vieraan ihmisen auktoriteettia. 
 
Lapselta tai nuorelta ei siis voida edellyttää, että hän osaa tai uskaltaa ilmaista pitävänsä aikuisen käyttäytymistä loukkaavana tai vastenmielisenä. Ei voida myöskään olettaa, että lapsi pystyisi kieltämään häiritsevän käyttäytymisen. Siksi seksuaalisen häirinnän kohteeksi joutunut lapsi ei välttämättä puhu kokemuksistaan eikä kerro niistä myöhemminkään, edes kysyttäessä.
 
On ensiarvoisen tärkeää, että toiminnassa mukana olevat aikuiset tiedostavat mahdolliset ongelmat ja puuttuvat ajoissa tilanteisiin, joissa häirintää tai muuta epätervettä vallankäyttöä on aihetta epäillä. Avoin ja luotettava keskustelukulttuuri on paras suoja ehkäistä epätoivottuja tilanteita. 
 

Ennaltaehkäisy: Alaikäisten turvallisuutta vahvistetaan 

 
a) luomalla käytännöt alaikäisten turvallisuutta koskevien asioiden käsittelemiseksi 
- Seurakunnissa sovitaan, kuka on toiminnan järjestäjän vastuuhenkilö alaikäisten turvallisuutta koskevissa kysymyksissä. Vastuuhenkilö voi olla esimerkiksi työalan / tiimin esimies. 
 
- Mietitään etukäteen, miten toimitaan mahdollisen häirintä- tai hyväksikäyttöepäilyn ilmetessä. Yhteistyö hiippakunnan koulutettujen häirintäyhdyshenkilöiden kanssa. 
 
b) vahvistamalla ilmapiiriä, joka ehkäisee häirintää 
 
- Mietitään, miten voidaan vahvistaa avointa ja kunnioittavaa ilmapiiriä, jossa myös vaikeista asioista pystytään keskustelemaan avoimesti ja jossa lapsille ja nuorille korostetaan, että kaikista asioista voidaan puhua yhdessä. 
 
- Lisätään toiminnassa mukana olevien tietoisuutta häirintää koskevista toimintaohjeista. Varmistetaan, että ohjeet ja käytännöt ovat kaikkien tiedossa ja helposti saatavilla. 
 
- Tiedotetaan lasten ja nuorten vanhemmille lasten turvallisuutta koskevista kysymyksistä osana muuta tiedottamista esimerkiksi vanhempaintapaamisissa. 
 
- Varmistetaan, että lapset ja nuoret tietävät, mitä tehdä ja keneen voi olla yhteydessä, jos tuntee oman turvallisuutensa uhatuksi. Seksuaalisesta häirinnästä tai hyväksikäytöstä puhuminen ei saa olla tabu, vaan yksi keskusteluteema muiden joukossa. 
 
- Mietitään, miten lapset ja nuoret voivat osallistua toiminnan suunnitteluun ja saada oman äänensä kuuluviin. Erilaisia osallisuuden tapoja voivat olla esimerkiksi lasten ja nuorten itsensä laatimat pelisäännöt toiminnalle, kyselyt lapsille ja nuorille tai nuorten toimintaryhmät, joilla on mahdollisuus osallistua toiminnan järjestäjän päätöksentekoon. 
 
c) luomalla selkeät käytännöt alaikäisten kanssa toimivien rekrytointiin 
 
- Kiinnitetään huomiota uusien toimijoiden rekrytointiin ja perehdyttämiseen (Laki 504/2002). Toimijat tulee haastatella ja selvittää heidän taustojaan. Toimijoiden kanssa tehtyihin sopimuksiin on kirjattava vastuut ja sitoutuminen alaikäisten turvallisuutta koskeviin toimintaohjeisiin. (ks. soste.fi ja TEM.fi) 
 
- Mikäli vapaaehtoinen työskentelee säännöllisesti yksin alaikäisten kanssa, seurakunnalla on oikeus tarkistaa rikosrekisteriote. (Laki lasten kanssa toimivien vapaaehtoisten rikostaustan selvittämisestä 148/2014, joka koskee lasten parissa tehtävää vapaaehtoistyötä.) 
 
d) lisäämällä toiminnan läpinäkyvyyttä 
 
- Suositaan tiimityötä, kun toimitaan alaikäisten kanssa. Pyritään siihen, että ryhmässä on aina vähintään kaksi aikuista, esimerkiksi ohjaamassa harrasteryhmiä tai leirien yövahteina. 
 
- Suositaan avointa toimintaa, johon esimerkiksi vanhemmat pääsevät tutustumaan. 
 
e) kouluttamalla vapaaehtoisia ja keräämällä palautetta 
 
- Järjestetään koulutusta, jossa käsitellään tässä ohjeessa esiin tuotuja asioita ja menettelytapoja. 
 
- Kerätään lapsilta, nuorilta ja heidän vanhemmiltaan palautetta seurakunnan työstä ja vapaaehtoistoiminnasta, erityisesti lasten turvallisuuteen ja koskemattomuuteen liittyvistä asioista. 
 

Puuttuminen: Silloin, kun häirintää tai hyväksikäyttöä tapahtuu 

 
vastuu asian hoitamisesta on yksin aikuisilla, ei lapsella tai nuorella. 
 
a) Työntekijöiden ja vapaaehtoisten tulee olla tietoisia häirintäepäilyjen ja -tapausten varalle luoduista käytännöistä. Ikävissäkin tapauksissa on helpompi edetä, kun toimintatavat on yhteisesti sovittu ja ne ovat kaikkien tiedossa. On erittäin tärkeää, että lapset ja nuoret tietävät, keneen he voivat olla yhteydessä. 
 
b) Kaikki valitukset ja epäilyt tarkistetaan huolellisesti. Valituksiin ja epäilyksiin tulee aina suhtautua vakavasti. Vaikka kysymyksessä ei olisikaan vakava epäily hyväksikäytöstä, vaan pikemminkin huoli siitä, että aikuisen tai nuoren käyttäytyminen alkaa liukua väärään suuntaan, siihen tulee puuttua. 
 
c) Rikosepäilyihin on tärkeää puuttua välittömästi. Aina kun on syytä epäillä, että kysymyksessä on rikos eli rikoslaissa mainittu teko, on otettava viipymättä yhteyttä poliisiin, joka ottaa yhteyttä lastensuojeluviranomaiseen. Lisäksi tulee olla yhteydessä myös lapsen tai nuoren vanhempiin, ellei ole syytä pelätä, että tämä aiheuttaisi lapselle tai nuorelle uhkaa tai vaaraa.
 
d) Kun kyseessä on huoli lapsen tai nuoren turvallisuudesta, tehdään lastensuojeluilmoitus. Lastensuojeluilmoitus on huolenilmaus, jonka perusteella sosiaaliviranomaiset käynnistävät selvittelyn siitä, onko perheessä tarvetta lastensuojelun avulle. Sen tekemiseen tulee olla matala kynnys. Kiireisessä tilanteessa tehdään ilmoitus välittömästi oman kunnan sosiaalipäivystykseen, tai numeroon 112. Ilmoitus on hyvä tehdä puhelimitse. Ilmoituksen tekemiseen tarvitaan lapsen etu- ja sukunimi ja mielellään myös syntymäaika ja osoite. 
 
e) Tilannetta ei kannata hoitaa yksin, vaan yhteistyössä toisen vaitiolovelvollisen ammattilaisen kanssa. 
 
f) Salassapitovelvollisuudesta suhteessa ulkopuolisiin pidetään tarkasti huolta. Asianosaisille on tärkeää viestiä selvästi ja totuudenmukaisesti. 
 
g) On olennaista huolehtia, että uhri ei jää tilanteessa yksin ja ilman tukea. Tuen tulee olla tarvittaessa pitkäkestoista. Tilanteesta riippuen myös uhrin vanhempia kuullaan ja heille järjestetään tukea. Kaikkien osapuolten on oikeus tietää, miten valituksen tai epäilyn käsittely etenee ja miten seurakunta on reagoinut asiaan, esimerkiksi tehnyt ilmoituksen poliisille. Ulospäin viestittäessä on tärkeää huolehtia sekä mahdollisen uhrin että mahdollisen tekijän oikeusturvasta. 
 
Päivitetty