Evankelioiminen

Evankeliumi ja evankelioiminen

Evankeliumilla on kaksi merkitystä, jotka molemmat esiintyvät jo Uudessa testamentissa. Ensimmäisen mukaan evankeliumi on Jeesus Kristus; hänen elämänsä, toimintansa, puheensa, ristinkuolemansa, ylösnousemuksensa ja taivaaseen astumisensa. Toisen merkityksen mukaan evankeliumi on todistus Jeesuksesta ja hänen pelastusteostaan. Jälkimmäinen laajenee siihen, mitä evankeliumi vaikuttaa : se vapauttaa ja muuttaa, kuten Jeesus sanoo aloittaessaan oman julkisen toimintansa:

Herran henki on minun ylläni,
sillä hän on voidellut minut.
Hän on lähettänyt minut
ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman,
julistamaan vangituille vapautusta
ja sokeille näkönsä saamista,
päästämään sorretut vapauteen
ja julistamaan Herran riemuvuotta.
(Luuk. 4:18)

Evankeliointi on hyvän sanoman, evankeliumin välittämistä.

Seurakunta toteuttaa evankelioimistehtäväänsä silloin, kun se pyrkii saattamaan kaikki alueellaan elävät ihmiset osalliseksi evankeliumista.

Kaikkia kristittyjä, kirkkoja ja seurakuntia kutsutaan viemään innokkaasti viestiä Jeesuksen Kristuksen evankeliumista, joka on pelastuksen ilosanoma. Evankelioiminen on vakaata mutta nöyrää uskon ja vakaumuksen jakamista toisten ihmisten kanssa.

(Yhdessä kohti elämää: lähetys ja evankelioiminen muuttuvassa maailmassa, Kirkkojen maailmanneuvoston lähetysasiakirja 2013)

Monia tapoja evankelioida

Evankeliumi on välitettävä niillä kielillä, symboleilla ja kuvilla, jotka ovat merkityksellisiä kussakin ajassa ja paikassa. Erityisesti on huolehdittava siitä, että haavoittuvassa asemassa olevat, mieleltään tai hengeltään vajavaiset sekä kielellisesti kehittymättömät voivat myös ottaa evankeliumin vastaan omana itsenään.

Evankelioimisen tapoja on monia, samoin käsityksiä siitä, mitä evankeliointi on. Suomessa evankeliointi on usein mielletty nimenomaan julistukseksi, evankelioivaksi puheeksi. Jossain evankelioimisena pidetäänkin vain kirkon kutsuvaa toimintaa, toisaalla taas evankelioinnin oleellisena osana nähdään ihmisten elinolojen parantaminen.

Julistusta ja diakonista todistusta ei voi erottaa toisistaan, mutta niitä ei myöskään pidä sekoittaa. Ihmisten haavoittuvuutta hätätilanteissa ei tule käyttää hyväkseen, vaan evankelioimisen tulee aina tapahtua toisia kunnioittavasti ja vastuullisesti. Julistuskin voi olla diakoniaa etenkin silloin, kun sen tarkoitus on vaikuttaa ihmisten elinoloihin tai puhua heidän kanssaan ja heidän puolestaan. Samoin lähimmäisen auttaminen voi näyttäytyä mitä suurimpana evankeliumina.

Kirkkojen maailmanneuvoston Maailmanlähetyksen ja evankelioimisen komission johtajana toiminut Jooseop Keum on sanonut:

”Kreikan sana evangelion, tarkoittaa hyvää uutista. Ei ole kyse meistä. Uutisen pitää olla hyvä sille, joka ottaa sen vastaan. Käännyttämisessä näin ei ole. Keum pelkää, että eurooppalaiset levittävät edelleen mieluummin kirkon rakenteita kuin evankeliumia.”