Tietoa diakoniasta

Diakonia on vakiintunut Suomessa erottamattomaksi osaksi kirkollista sanastoa ja puhetta. Aiemmin saatettiin puhua muun muassa rakkaudenpalvelusta, kristillis-sosiaalisesta toiminnasta tai lyhyemmin kirkon sosiaalisesta toiminnasta. Diakonia-sanalla tarkoitetaan usein diakoniatyöntekijöiden työtä, mutta se on käsitteenä laajempi.

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piirissä diakoniatyöllä tarkoitetaan vaikeuksissa olevan ihmisen kokonaisvaltaista auttamista, jossa on muun muassa seuraavia ulottuvuuksia: hengellinen, henkinen, aineellinen, sosiaalinen ja terveydellinen toimintakyvyn tukeminen, yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja diakoniakasvatus.

Tälle sivulle on koottu artikkeleita, joissa diakoniaa ja sen käsitteitä avataan tarkemmin.

Diakonia-termi

Diakoniasta on käyty viime vuosina varsin vilkasta keskustelua niin kirkkojen piirissä kuin akateemisesti. Itse diakonia-termi juontuu kreikan kielestä, ja sitä käytettiin tarkoittamaan yleensä palvelua ja palvelutehtävää (diakonein ’palvella’, diakonos ’palvelija’). Filologinen ja eksegeettinen lähitarkastelu on avannut termin erilaisia käyttötapoja ja merkityksiä. Tutkimuslöydöt ovat ohjanneet tutkimaan ja ymmärtämään diakoneiksi kutsuttujen monimuotoista tehtäväkenttää varhaisessa kirkossa.

Takaisin sivun alkuun