Yhteistyön periaatteet

Några tonåringar promenerar genom skog.

Kumppanuuden korit

Koulun ja kirkon välinen yhteistyö perustuu koulujen toiveisiin ja siihen, mitä seurakunnat voivat tarjota.

Yhteistyö perustuu voimassa olevaan lainsäädäntöön ja Opetushallituksen ohjeisiin (2022).

Neljän yhteistyökorin avulla kuvataan erilaisten yhteistyömuotojen periaatteet.

Uskonnonvapauden toteuttamiseksi on tärkeää olla tietoinen niistä periaatteista, jotka koskevat erilaisia yhteistyön muotoja.

Yleissivistävä opetus teksti ja kolme piirrettyä kirjaa pinossa.

Kori 1: Yleissivistävä opetus

Koulun yleissivistävää opetusta ohjaavat koululait ja opetussuunnitelman perusteet, joiden yleisessä osassa seurakunta mainitaan koulun yhteistyökumppanina.

 Oppiaineessa uskonto seurakunnassa toimivat ovat asiantuntijoita. Seurakunta voi tarjota oppimisympäristöjä ja omaa asiantuntemustaan eri oppiaineissa ja opetuksen kohdissa, myös oppiainerajat ylittävästi.
Esi- ja perusopetus on oppilaita uskonnollisesti, katsomuksellisesti ja puoluepoliittisesti sitouttamatonta. Yhteistyötä määrittävät koulun pedagogiset tavoitteet, joten on tärkeää suunnitella oppituntitunti- ja asiantuntijavierailut yhdessä etukäteen.
Uskonnonopetus on luonteeltaan yleissivistävää, uskonnon harjoittaminen tai julistaminen ei kuulu oppitunneille. Sen sijaan tutustuminen seurakunnan toimintaan, kirkkorakennukseen ja hautausmaahan, virsiin ja rukouksiin sisältyy eri vuosiluokkien opetussuunnitelmaan.
teksti Perinteiset juhlat ja kuvassa tähti.

Kori 2: Perinteiset juhlat

Lukuvuoden varrella on erilaisia juhla-aikoja, jotka liittyvät suomalaiseen kulttuuriperintöön.

Myös muiden läsnäolevien kulttuurien juhlia tulee viettää koulussa. Juhlat ovat koulun omia yhteisöllisiä juhlia silloinkin, kun ne liittyvät kirkkovuoteen, kuten jouluun.
Seurakunnan työntekijä voi aina osallistua tilanteen mukaan tällaisiin juhliin vieraana tai asiantuntijana koulun toiveen mukaan. Uskontoon viittaavat juhlatraditiot kuten Suvivirsi tai jouluevankeliumi ovat osa suomalaista kulttuuria, eivätkä tee juhlasta uskonnollista tilaisuutta. Kaikkien on voitava osallistua lukukauden päätösjuhliin.
Teksti uskonnolliset tilaisuudet ja kolme piirrettyä ihmistä laulamassa. Violetti piirroskuva.

Kori 2: Uskonnolliset tilaisuudet

Koulu voi järjestää uskonnollisia tilaisuuksia kuten koulujumalanpalveluksia, uskonnollisia päivänavauksia ja konsertteja.

Nämä tilaisuudet toteuttavat positiivista uskonnonvapautta, joten niihin voi sisältyä uskonnon harjoittamista, kuten esimerkiksi rukousta. On toivottavaa, että uskonnollisia tilaisuuksia järjestettäisiin ekumeenisena yhteistyönä ja uskontodialogin hengessä.

Uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistuvat ne oppilaat, joiden huoltajat antavat siihen suostumuksensa, riippumatta oppilaan uskonnollisen yhdyskunnan jäsenyydestä. Koulun tulee tiedottaa uskonnollisista tilaisuuksista ja niiden korvaavista vaihtoehdoista koteja ajoissa. Opetuksen järjestäjä (kunta) päättää, miten tieto osallistumisesta tai osallistumattomuudesta kerätään.

Opetushallituksen ohjeistuksen (1/2018) mukaan opetuksen järjestäjä päättää, järjestetäänkö koulupäivän aikana uskonnollisia tilaisuuksia. Kunnassa voidaan myös päätyä siihen ratkaisuun, ettei uskonnollisia tilaisuuksia järjestetä koulupäivän aikana vaan vapaa-ajalla, ja koulun kanssa sovitaan tiedottamisesta.

Teksti Kasvun ja hyvinvoinnin tuki vaaleanvihreällä taustalla ja sydän.

Kori 4: Kasvun ja hyvinvoinnin tuki

Seurakunta tarjoaa monenlaisia ennaltaehkäiseviä toimintamalleja ja menetelmiä koulun opiskelu- ja työhyvinvoinnin lisäämiseksi.

Esimerkkeinä voidaan mainita välituntitoiminta, ryhmäyttämiset, erilaiset virkistyspäivät, kerhot, leirit ja retket. Niitä toteutetaan resurssien ja koulun tarpeiden mukaan.

Seurakunnalla on valmiuksia tukea paikallisesti ja moniammatillisesti kouluyhteisöä myös silloin, kun siellä kohdataan surua tai tarvitaan kriisiapua. Tukea annetaan kaikkia katsomuksia kunnioittaen.

Yhteinen arvopohja

Koulun ja kirkon välinen yhteistyö perustuu yhteiseen arvopohjaan, joka ennen kaikkea sisältää:

  • ihmiskäsityksen, joka korostaa jokaisen ihmisen ainutlaatuisuutta ja arvokkuutta
  • kunnioituksen elämää ja ihmisoikeuksia kohtaan
  • tasa-arvoa, sukupuolten välistä tasa-arvoa, demokratiaa ja osallisuutta
  • kestävää elämäntapaa ja vastuuta luonnosta.

Perusopetuksen opetussuunnitelman ydinasiat | Opetushallitus (oph.fi)

Kirkon usko ja arvot

Kirkon arvoperustaan kuuluu huolenpito lähimmäisistään, ajasta ja paikasta riippumatta.

Lasten ja nuorten äänien kuulemiseksi on vuodesta 2015 lähtien käytetty evankelis-luterilaisessa kirkossa välineenä lapsivaikutusten arviointia (LAVA).

Tämä tarkoittaa sitä, että ennen kaikkia päätöksiä, jotka tehdään kaikilla hallinnon tasoilla, tulisi tehdä analyysi siitä, mitä seurauksia päätöksillä on lapsille ja nuorille.

Yhteistyösopimus

Koulussa ja kirkossa työskennellään samojen lasten parissa. Hyvä ammatillinen yhteistyö on kaikkien lasten parhaaksi.

Seurakunnan ja kunnan välinen yhteistyö voidaan määritellä yhteistyösopimuksessa. Neljä vaihetta yhteistyösopimukseen kuvaavat prosessin, johon sekä kunta että seurakunta voivat ryhtyä. Sopimuksen neuvottelemiseen menee aikaa ja resursseja, mutta tekee yhteistyöstä näkyvämpää, jatkuvaa ja ennustettavampaa.

Sopimus on tapa määritellä kirjallisessa muodossa seurakunnan ja kunnan yhteistyö esimerkiksi varhaiskasvatuksessa, esi- ja perusopetuksessa. Kaikenkokoiset kunnat ja seurakunnat hyötyvät sopimuksen tekemisestä.

Sopimus tekee yhteistyön näkyväksi ja ennakoitavaksi, se sitouttaa ja lisää molemminpuolista luottamusta. Sopimuksessa otetaan huomioon voimassa olevat säädökset ja ohjeistukset. Henkilövaihdoksissa sopimus edesauttaa
yhteistyön jatkumista.

Sopimuksen laatiminen alkaa yhteisistä keskusteluista. Niissä arvioidaan aiempaa yhteistyötä ja keskustellaan sen onnistumisista ja haasteista.
Keskusteluissa kuullaan avoimesti molempien osapuolten ajatukset tulevasta yhteistyöstä.

Kun yhteinen ymmärrys on löydetty, sovitaan sopimuksen teon aikataulu ja valmistelijat. Aloite neuvotteluihin ja
sopimuksen tekemiseen voi tulla kunnan tai seurakunnan puolelta.

Kommenttikierrosten ja sopi musluonnoksen muokkauksen jälkeen yleissopimus vahvistetaan virallisen tason allekirjoituksilla. Yleissopimuksen liitteeksi laaditaan toimintasuunnitelma, jossa yhteistyön muodot määritellään. Lisäksi seurakunta, varhaiskasvatus ja
koulut voivat laatia vuosikellon, johon merkitään yhteistyön tärkeät ajankohdat.

On tärkeää, että molemmilla puolilla henkilöstö perehdytetään sopimuksen sisältöön. Sen hyödyt tulevat esille päivittäisessä työssä. Sopimuksen toteutumista arvioidaan ja toimintasuunnitelma päivitetäänriittävän usein. Tämä tapahtuu esimerkiksi yhteistyöpalavereissa tai palautelomakkeen avulla. On myös hyvä sopia, miten yhteistyöstä tiedotetaan.

Neljä askelta yhteistyöhön

 

Yhteistyösopimus perustuu voimassaolevaan lainsäädäntöön sekä paikallisiin varhaiskasvatus- ja opetussuunnitelmiin. Kirkkohallitus ja Opetushallitus ovat laatineet yleissopimusta varten muokattavan sopimuspohjan:

A. Yleissopimus allekirjoitetaan ylimmän johdon tasolla ja sen liitteeksi tarvitaan

B. alueellinen toimintasopimus ja

C. päivitettävä luku/vuosisuunnitelma

Kysymykset B-osan laatimiseen

Uskonnonvapaus koulussa

Vuoden 2003 uskonnonvapauslaissa kuvataan, mitä uskonnonvapaus tarkoittaa lasten ja nuorten oikeuden kannalta vaikuttaa ja päättää omasta uskonnollisesta vakaumuksestaan.

Opetushallituksen ohjeet uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksen järjestämisestä kuvaavat, mitä uskonnonvapaus käytännössä tarkoittaa kouluissa.

Vapaus uskontoon ja uskonnottomuuteen

Uskonnonvapauden toteutuminen on yhteydessä moniin muihin perusoikeuksiin kuten sananvapauteen, yhdistymis- ja kokoontumisvapauteen.

Suomen perustuslain taustalla on YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus

Perustuslain 11 §:n mukaan

”Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan.

Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen.”

Uskonnonvapauslaissa (2003) korostetaan yleiseurooppalaiseen tapaan uskonnonvapautta positiivisena oikeutena, eli oikeutena uskontoon. Uskonto ja katsomus nähdään ihmisyyteen kuuluvana ilmiönä, jota halutaan suojella, mutta johon ei tule pakottaa ketään vastoin hänen vakaumustaan.

Alaikäisen lapsen kohdalla katsotaan, että lapsen on hyödyllisintä kuulua siihen uskontokuntaan tai vakaumukseen, johon hänen huoltajansa kuuluvat. Tämän katsotaan tukevan perheille kuuluvaa kasvatustyötä, sillä lapsen ensisijainen kasvatusvastuu on vanhemmilla. Lisäksi yhteiskunnan tehtäväksi katsotaan lapsen katsomusta vastaavan opetuksen järjestäminen tietyin ehdoin.

Takaisin sivun alkuun