Kirkon erityiskoulutukset uudistuvat. Vuoden 2025 alusta alkaa uusi moduulirakenteinen Kirkon työn erityiskoulutus. Tavoitteena on vahvistaa ihmis- ja toimintaympäristölähtöisyyttä sekä teologian osaamista. Uusi koulutus korvaa aiemmat diakonian, kasvatuksen, jumalanpalveluselämän, musiikin, raamattuteologian sekä yhteisötyön erityiskoulutukset.

Koulutustarjonnassa jatkavat yhtäjaksoiset sielunhoidon, perheneuvonnan, työnohjauksen ja organisaatiokonsultoinnin erityiskoulutukset sekä moduulirakenteisista koulutuksista johtamisen ja kansainvälisen työn erityiskoulutukset.

Uudistuksen taustalla on kirkossa ja sen toimintaympäristössä näkyvät muutokset ja tulevaisuuden osaamistarpeet. Lähtökohtana uudistukselle ovat Kirkon tutkimus ja koulutus -yksikön tutkimustulokset suomalaisesta uskonnollisuudesta sekä Kirkkohallituksen hankkeista, kuten Millenniaali-hanke sekä Siunauksen signaalit -tulevaisuustyöskentely.

Ihmis- ja toimintaympäristölähtöisyyden vahvistamisen tarve

Tutkimukset ja havainnot korostavat vuorovaikutuksen merkitystä kirkon työssä. Tarvitaan kokemusta siitä, että ihminen tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Tämä edellyttää empatiakykyä, vuorovaikutustaitoja ja kykyä rakentaa yhteyttä toiseen ihmiseen, asettua vertaiseen keskusteluun, jota virittää kunnioitus ja kiinnostus. Työn suunnittelussa ja toteutuksessa tämä edellyttää ihmis- ja toimintaympäristölähtöisyyden vahvistamista.

Teologian tekijyyden vahvistaminen

Koulutuksessa painotetaan myös jokaisen toimijuutta teologian tekijänä, niin työntekijän kuin seurakuntalaisen. Hengellisyyden muotojen moninaistuessa tarvitaan näkemystä juurista, mihin itse uskomme ja millä kielellä uskoa sanoitamme. Kirkon työssä tarvitaan spiritualiteetin ja hengellisen työn osaamisen sekä teologisen ja missionaarisen osaamisen vahvistamista. Koulutuksen avulla voidaan oppia taitoja, joilla tuetaan ihmisten elämänkatsomuksellista pohdintaa ja etsintää.

Moduulirakenteen laaja-alaistaminen

Kirkon tutkimus ja koulutus -yksikön kokoamissa työpajoissa arvioitiin nykyisten erityiskoulutusten moduulien osaamistavoitteita ja sisältöjä sekä jäsennettiin tavoiteltavia vaikutuksia. Keskeisinä tunnuspiirteinä kirkon erityiskoulutuksissa on osaamisen, toiminnan ja työn kehittäminen sekä ennakointi sekä suuntautuminen uuteen. Havaittiin, että erityiskoulutusten työalapohjaiset rakenteet eivät enää vastaa seurakuntatyön tarpeita, joten rakennetta laaja-alaistettiin. Uusi Kirkon työn erityiskoulutus (30 op) on tarkoitettu eri työtehtävissä toimiville seurakunnan työntekijöille.  Se korvaa kuusi aiempaa erityiskoulutusta. Muutokset eivät koske Johtamisen ja Kansainvälisen työn erityiskoulutuksia. Uusi koulutus alkaa 1.1.2025.

Irti työalapohjaisista koulutuksen rakenteista

Työalapohjaisuudesta irrottautumisen tukemiseksi moduulit sijoitettiin teema-alueisiin, kuten elämänvaiheet ja hyvinvointi, usko ja spiritualiteetti, uudistumiskyky ja yhteistyö sekä teologian tekeminen. Teema-alueiden muodostamiselle lähtökohdan ja inspiraation antoi Kallion seurakunnan uusi strategia. Teema-alueet mahdollistivat laaja-alaisemman tarkastelun ja tiivistämisen. Aiemmissa kuudessa erityiskoulutuksessa oli yhteensä 56 moduulia, kun taas uudessa Kirkon työn erityiskoulutuksessa niitä on 41.

Koulutus muodostuu seurakunnan ja oppijan tarpeiden ja tavoitteiden pohjalta

Ensi vuodesta alkaen osallistuja voi muodostaa 30 op:n laajuisen Kirkon työn erityiskoulutuksen valinnaisista moduuleista, joka lähtevät seurakunnan ja oppijan tarpeista ja tavoitteista. Yksittäisiin moduuleihin voi edelleen osallistua myös suorittamatta koko erityiskoulutusta. Tavoitteena on, että Kirkon työn erityiskoulutus (30 op) voitaisiin tulevaisuudessa liittää Suomen kansalliseen tutkintojen ja muiden osaamiskokonaisuuksien viitekehykseen kirkon erityiskoulutukseksi tasolle 6 samalla tavalla kuin on kirkon työohjaajakoulutus tai sairaalasielunhoidon erityiskoulutus.

Kirkon erityiskoulutuksen vuoden 2025 moduulit eri teema-alueilla

Seuraavassa esitellään, miten vuoden 2025 tarjonnassa olevat Kirkon työn erityiskoulutuksen moduulit sijoittuvat edellä mainituille teema-alueille. Sama moduuli voi sijoittua useammalle teema-alueelle.  Toteuttajina koulutuksissa ovat Kirkon tutkimus koulutus, Kirkkohallituksen toiminnallinen osasto, ulkoasiain osasto ja STEP-koulutus.

Elämänvaiheet ja hyvinvointi ryhmä sisältää kasvuun, elämäntilanteisiin ja ihmisen tukemiseen liittyviä moduuleja.

• Elämänkaari ja ihmislähtöisyys seurakunnan kehittämisessä ja johtamisessa (5 op)
• Kirkolliset toimitukset elämän käännekohdissa (10 op)
• Kirkon kasvatus muuttuvassa toimintaympäristössä (5 op)
• Kriisit ja traumat (5 op)
• Mielenterveyden vahvistaminen (5 op)
• Sielunhoidollinen kohtaaminen kasvatuksessa (5 op)
• Ulkopuolisuuden ehkäisy (5 op)

Uudistumiskyky ja yhteistyö muodostuu moduuleista, joiden painopisteenä on toimintatavat, vaikuttaminen, verkostot, viestintä ja dialogi.

• Dialogisuus kirkon työssä (5 op)
• Elämänkaari ja ihmislähtöisyys seurakunnan kehittämisessä ja johtamisessa (5 op)
• Kouluyhteistyön kehittäminen (5 op)
• Maailmanlaaja kirkko – kristittyjen yhteys Suomessa ja kansainvälisesti (5 op)
• Seurakunnan partiotyön koulutus eli seppokoulutus (5 op)
• Tiedon hyödyntäminen toiminnan suunnittelussa (5 op)
• Vaikuttamistyö ja verkostojen vahvistaminen (5 op)
• Vapaaehtoistoiminnan johtaminen (5 op)
• Yhteisöllinen ja yhteisölähtöinen kirkko (5 op)
• Yhteisömusiikki (5 op)

Teologian tekeminen on osallistujalähtöistä teologiaa kaikenikäisten kanssa ja heidän teologisen ajattelunsa, tekemisen ja spiritualiteetin tukemista. Sen ytimessä on ihmisen ja luomakunnan arvo ja ihmisten elämänkysymysten dialogi kirkon uskon, opin ja tradition kanssa.

• Diakonian teologioita arjen konteksteissa (5 op)
• Kirkon kasvatus muuttuvassa toimintaympäristössä (5 op)
• Kirkon missio – minun tehtäväni (5 op)
• Kontekstuaalista teologiaa Suomessa syvemmin (5 op)
• Maailmanlaaja kirkko – kristittyjen yhteys Suomessa ja kansainvälisesti (5 op)
• Muuttuva uskonnollisuus ja uskontojen kohtaaminen (5 op)
• Nikea 325 B (5 op)
• Syvemmälle Raamattuun (10 op)

Usko ja spiritualiteetti koostuu moduuleista, joissa painopisteenä on hengellisyyden tukemisen muodot sekä kirkon tehtävä ja usko.

• Hengellisyyden tukeminen perheessä (5 op)
• Kirkolliset toimitukset elämän käännekohdissa (10 op)
• Kirkon missio – minun tehtäväni (5 op)
• Monimuotoinen spiritualiteetti (5 op)
• Syvemmälle messuun (10 op)

Vuonna 2025 tarjolla olevien moduulien tiedot tarkemmin koulutuskalenterista sekä alla olevista linkeistä.

Moduulirakenteisen erityiskoulutuksen aiemmin aloittaneet siirtyivät uuteen järjestelmään 1.1.2025 alkaen ja suorittavat erityiskoulutuksen loppuun uuden koulutuskuvauksen mukaisesti. Jos osallistuja on aloittanut ennen 1.1.2025 erityiskoulutuksen suorittamisen (DEK, JEK, KEK, MEK, REK, YTEK), todistus voidaan kirjoittaa tämän laajuisena 31.12.2026 saakka, kun kaikki opistopistemäärään edellytettävät moduulit on suoritettu.

• Tutustu Kirkon henkilöstökoulutuskalenterin tarjontaan vuodelle 2025
• Lue Kirkon työn erityiskoulutuksen koulutuskuvaus
• Lue Erityiskoulutusten moduulitaulukko 2025
• Lue Moduuliasiakirja 2025, moduulien osaamistavoitteet ja keskeiset sisällöt

Eeva Salo-Kopperi
Asiantuntija
Kirkon tutkimus ja koulutus

Kirjoitamme tämän blogin kaksiosaisena. Ensimmäisessä osassa kuvaamme opiskelijoiden kertomaa palautetta yleisluonteisesti sekä tilastotietoa harjoitteluista ja työelämässä oppimisen jaksoista. Seuraavassa blogissa (5.6.) opiskelijat kuvaavat omin sanoin kokemuksiaan.

Henkilöstöresurssien satsaus opiskelijoiden ohjaukseen on pitkäaikainen sijoitus tulevaisuuden työvoiman saatavuuteen. Kirkon tutkimus ja koulutus -yksikön pitkäaikaisessa tilastoseurannassa on tunnistettu yhteys rekrytoinnin ja harjoittelu- tai työelämässä oppimisen välille. Rekrytointi onnistuu paremmin, jos seurakunta on harjoittelun tai työelämässä oppimisen kautta lisännyt tunnettuuttaan opiskelijoille.

Työantajakuva muodostuu opiskeluaikana myös sille kokemukselle seurakunnista, jota opiskelijat jakavat toisilleen. Pienten ja keskisuurten seurakuntien, jotka sijaitsevat kauempana kouluttavasta laitoksesta, on ajoittain vaikea saada jaksoille opiskelijoita, vaikka opiskelijoilla olisi halukkuutta siihen. Riittäviä keinoja ovat olleet tarjota edullinen asunto ja stipendi matkakuluihin jakson alkaessa ja päättyessä.

Yleispalautetta opiskelijoilta

Opiskelijat kysyvät ennen seurakunnassa toteutuvaa harjoittelu- tai työelämässä oppimisen jaksoa: Olisiko seurakunta minun työpaikkani? Jotta vastaus voisi olla myönteinen, niin siihen vaikuttavat onnistunut ohjaus ja onnistumisen kokemukset. Ja näin kyllä tapahtuukin! Tästä kuuluu lämmin kiitos seurakunnille ja seurakuntayhtymille.

Teologiopiskelijan kokemus erityisalojen harjoittelujaksosta sairaalassa:

”Minulla oli harjoittelua kohtaan valtavan suuret odotukset.  Mietin, tulenkohan pettymään työhön tai muuttuvatko ajatukseni tulevaisuuden suhteen. Kutsumukseni ja unelmani tulivat kuitenkin vahvistumaan entisestään harjoittelun aikana. Tunsin suurta lämpöä tehtävässäni. Harjoittelujakso piti sisällään monia pieniä ja suuria itsensä ylityksiä. Rohkeutta ja epämukavuusalueella vierailua tarvittiin.  Mitä enemmän uskalsin kulkea kohti uutta, sitä suuremmaksi oma unelmani ja kutsumukseni kasvoi. Hyvä ohjaaja on mielestäni armollinen ja läsnä oleva, mutta myös omaa vastuuta ja tilaa antava. Oma ohjaajani oli tuota kaikkea minulle.”

Kirkon tutkimus ja koulutus -yksikkö kysyi kouluttavilta laitoksilta, millaista palautetta opiskelijat kertovat harjoittelu- tai työelämässä oppimisen jaksojen jälkeen. Eri koulutusalojen opiskelijoiden kokemukset ja palautteet olivat erittäin myönteisiä. Kirkon työntekijän identiteetti ja kutsumus olivat vahvistuneet, ja kokemukset myös sitouttivat opintojen jatkamiseen ja tutkinnon suorittamiseen. Opiskelijat kertovat, että jakso yllätti: työ seurakunnassa koettiin mielenkiintoisena, merkityksellisenä ja ennakkokäsityksiä monipuolisempana. Nämä havainnot vaikuttavat suoraan tulevan työpaikan tai -uran valintaan.

Diakoniopiskelijat kertovat: ”Gemensamt för oss alla är våra reflektioner över hur praktiktid har stärkt oss i vår yrkesroll genom att ’allt faller på plats’, att vi förstår hur teori och praktik hänger ihop.”

Kouluttavat laitokset totesivat, että harjoittelun ja työelämässä oppimisen paikkoja on riittävästi, ja ohjaus on laadukasta.  Suurin osa opiskelijoista koki saavansa tarvitsemaansa tukea jakson aikana. Opiskelijat kokivat olleensa tervetulleita koko työyhteisöön. Ohjaus oli koettu kannustavana ja opiskelijoiden tarpeita huomioivana. Harjoitteluohjaajien sitoutumista tehtäväänsä pidettiin hyvänä.

Kirkkomusiikin opiskelija kertoo: ”Oli ilahduttavaa seurata kanttorin, joka edelleen vuosikymmenien kokemuksen jälkeen innostuu ja paneutuu sydämellä työhönsä, työskentelyä. Harjoittelukokemukseni vahvisti haluani jatkaa kanttoriopintojeni parissa.”

Tilastotietoa harjoittelusta ja työelämässä oppimisesta seurakunnissa

Seurakunnissa ja seurakuntayhtymissä toteutui vuonna 2023 yhteensä 806 harjoittelu- tai työelämässä oppimisen jaksoa, joista puolet ammatillisessa koulutuksessa ja puolet korkeakoulutuksessa. Ammatillisessa koulutuksessa työelämässä oppimisen jaksoja tai ammattikorkeakouluissa harjoittelujaksoja on enemmän kuin yliopisto-opinnoissa. Harjoittelijoita tai työelämässä oppijoita oli 61 %:ssa seurakunnista (218) ja seurakuntia, joissa ei ollut, oli 38 % (137).

Seurakuntakoon mukaan arvioituna yli puolet (57 %) jaksoista sijoittui suuriin, yli 15 001 jäsenen seurakuntiin. Keskisuurissa 5 001–15 000 jäsenen seurakunnissa suoritettiin kolmannes jaksoista ja alle 5 000 jäsenen seurakunnissa suoritettiin 10 % jaksoista. 

Vuonna 2023 seurakuntaharjoittelujen ja työelämässä oppimisen jaksojen yhteenlasketusta kokonaismäärästä suurin osuus oli lastenohjaajaopiskelijoilla (28 %), seuraavaksi suurimmat osuudet olivat suntio- (21 %) ja diakoniopiskelijoilla (13 %). Nuorisotyönohjaajaopiskelijoiden osuus oli 12 % sekä teologian maisterivaiheen 10 % ja kandidaattivaiheen opiskelijoiden 7 %. Pienin osuus suorituksista oli diakonissa- (4 %), musiikin maisteri- (2 %) sekä kirkkomusiikin musiikin kandidaatti-, musiikkipedagogi- ja, muusikko (AMK) sekä varhaiskasvatuksen ohjaajaopiskelijoilla (1 %). Jaksojen suhteelliseen osuuteen vaikuttavat koulutuksen opiskelijamäärä sekä yksilöllistetyt opintosuunnitelmat.

Seurakunnissa jaksoista toteutui 698 ja seurakuntayhtymissä 108. Seurakunnissa toteutuneista jaksoista lähes neljännes (23 %) oli Diakonia-ammattikorkeakoulun, seuraavaksi eniten (18 %) STEP-koulutuksen, (14 %) Helsingin yliopiston ja (8 %) Centria-ammattikorkeakoulun opiskelijoiden jaksoja. Seurakuntayhtymissä toteutuneista jaksoista eniten (39 %) oli Suomen Diakoniaopiston, (28 %) oli Linnasmäen opiston ja (15 %) Diakonia-ammattikorkeakoulun opiskelijoiden jaksoja.

Seurakunnista eniten jaksoja suoritettiin Jyväskylässä (24, Lapuan hiippakunta) ja Tikkurilassa (16, Helsingin hiippakunta). Järvenpäässä, Keravalla ja Espoon tuomiokirkkoseurakunnassa (Espoon hiippakunta) oli 13 oppijaa samoin Kokkolan suomaisessa seurakunnassa (Oulun hiippakunta). Raahen seurakunnassa oli 11 oppijaa (Oulun hiippakunta) sekä Helsingin Mikaelin, Kallion ja Malmin seurakunnissa 10 (Helsingin hiippakunta). Seurakuntayhtymistä eniten jaksoja (yhteensä 108) suoritettiin Oulun (31), Turun ja Kaarinan (24), Helsingin (16) ja Lahden seurakuntayhtymässä (15).

Kolme lastenohjaajaopiskelijaa kirjoittivat työelämässä oppimisen jakson kokemuksistaan:

”Seurakunta voisi ehdottomasti olla tulevaisuuden työpaikka. Jakso on kumonnut seurakunnassa toimimisen ehkä pienet ennakkoluulot ja antanut niin paljon uutta tietoa ja mahdollisuuksia meille. Onko seurakunta tavallinen vai taivaallinen työpaikka? Olemme tulleet tulokseen, että seurakunta on taivaallinen paikka!”

Marja Pesonen
asiantuntija
Kirkon tutkimus ja koulutus

Eeva Salo-Kopperi
asiantuntija
Kirkon tutkimus ja koulutus

Kirkon koulutuskeskuksen kurssisihteeri Ulla Pyykkö on monelle kirkon työntekijälle tuttu. Ulla on ehtinyt työskennellä Järvenpään koulutuskeskuksessa peräti 26 vuotta. Hän aloitti vuonna 1998, joten sekä talo, sen työntekijät, että rakennuksia ympäröivät kauniit maisemat ovat ehtineet tulla hyvin tutuiksi. Nyt Ullan eläkepäivät häämöttävät jo ihan nurkan takana. Viimeinen työpäivä on 31.5.2024.

Kun lapsista nuorimmainen aloitti eskarin 1990-luvun lopulla, Ulla alkoi vakavasti miettiä työhön paluuta. Avoimet työpaikat läheltä kotia, Tuusulassa tai Järvenpäässä, kiinnostivat, Helsinkiin Ulla ei halunnut lähteä.

Ulla oli juuri päivittänyt taitojaan ATK-kurssilla ja suorittanut tuolloin suositun tietokoneajokortin. Kurssi vei puoli vuotta, ja sitä seurasi puolivuotinen työharjoittelu Kelassa. Sen jälkeen alkoi vakituisen työpaikan etsintä.

Koulutuskeskuksen avoinna oleva kurssisihteerin työpaikka täytti sisällöltään ja sijainniltaan kaikki Ullan toiveet, joten hän lähetti hakemuksensa ja tuli valituksi. Aluksi työpäivä oli kuusituntinen, ja se sopi Ullalle mainiosti. Puolentoista vuoden jälkeen työ muuttui täysipäiväseksi. Titteli on säilynyt samana koko työuran ajan.

Ensimmäinen työpäivä Järvenpäässä on jäänyt hyvin mieleen.

”Kukaan koulutuskeskuksessa ei muistanut, että uusi kurssisihteeri aloittaa. Oli maaliskuu, ja olin aamukahdeksalta tikkana oven takana odottamassa. Siivooja ystävällisesti avasi oven työhuoneeseeni ja odottelin, että joku muukin tulisi. Ensimmäisenä töihin taisi tulla silloinen jumalanpalveluselämän kouluttaja Mikael Lehtonen. Mutta siitä päivä alkoi rullaamaan. Edeltäjäni kävi parina päivänä perehdyttämässä ja vähitellen aloin ottaa tehtäviäni haltuun.”

Työ on ollut jatkuvaa uuden opettelua

”Työtehtävät ovat vuosien ajan olleet periaatteessa samat, mutta töitä tehdään nykyään eri tavalla ja erilaisilla välineillä. Myös työtoverit ovat olleet pitkäaikaisia. Kun koulutuskeskukseen tullaan töihin, tänne myös sitoudutaan. Nämä yhdessä ovat pitäneet työn motivaatiota yllä.”

”Digitalisaatio on ollut hyvä asia, se on nopeuttanut prosesseja. Esimerkiksi sähköinen oppimisympäristö mahdollistaa, että koulutettavien kaikki materiaalit ovat samassa paikassa ja helposti löydettävissä”, Ulla kertoo.

Ullan työnkuvaan on kuulunut monta eri tehtävää. Hän on ollut ensikontakti koulutettaviin. Ulla laski palvelleensa reilusti yli 9000 koulutettavaa 26 vuoden aikana.

Vuosien aikana henkilöstökoulutuksen kurssimäärät ovat kasvaneet, ja työvälineet ovat muuttuneet. Esimerkiksi Kirkon henkilöstökoulutuskalenteri on muuttunut paperisesta verkkoversioon. Maailma muuttuu, ja kaikki tieto on verkossa. Työ on jatkuvaa uusien asioiden opettelua.

Vuosikellon mukaan keväisin suunnitellaan seuraavan vuoden koulutuskautta ja koulutuskalenteria, joka on kirkon työntekijöille tuttu. Syksyisin on työllistänyt kursseille ilmoittautumiset, tilavaraukset, laskutukset ja muut koulutusten käytännön asiat. Ulla on muun muassa ollut sähköisen oppimisympäristön tekninen tuki ja käyttäjätunnusten jakaja. Hän on hoitanut kurssitodistukset, palautekyselyt sekä arkistoinnin.

”Kyse on siis monipuolisesta toimistotyöstä, jossa olen kehittynyt työtä tekemällä. Huvittavaa, mutta itse en ole käynyt yhtään koulutusta oikeastaan missään, lukuun ottamatta eri järjestelmien käyttöä kirkkohallituksen sisäisissä koulutuksissa, ja toki olen käynyt esimerkiksi tiettyihin verkko-ohjelmiin liittyviä koulutuksia.”

Ulla miettii, millaisia ominaisuuksia tai osaamista hän on tarvinnut kurssisihteerin työssä.

”Olen nopea ja myös opin asioita nopeasti. Minulla on tarvittavaa päättelykykyä ja tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa. Tällä kokemuksella tiedän tasan tarkkaan, mistä löydän seuraavan tiedon. Myös ongelmanratkaisu on ollut helppoa, koska tietää, mistä löytää tai keneltä kysyä apua ratkaisuun.”

Hyvä työilmapiiri kannattelee

”Työssä on ollut kivaa, täällä Järvenpäässä on aina ollut hyvä porukka. Olen pystynyt hyvin jättämään työn työpaikalle, eikä se kulje mukana vapaa-aikaan.”

”Työpäivän mitta on riittänyt hyvin, eikä siinä ole tarvinnut jatkuvasti joustaa. Korona muutti kuitenkin työtapaa, ja nykyään myös työtovereita näkee vähemmän livenä. Minullakin olisi ollut mahdollisuus tehdä etätyötä, mutta olen valinnut, että haluan tehdä lähityötä.”

”Työpaikalla on helposti lähestyttävä ja hyvä ilmapiiri. Täällä on ollut helppo olla. Työyhteisön jäsenistä on tullut myös hyviä kavereita, joiden kanssa ollaan tekemisissä jonkun verran myös vapaa-ajalla. Työtoveri on esimerkiksi vihkinyt tyttäreni ja kastanut kaksi lapsenlastani.”

Eläkkeelle siirtyminen on ollut mielessä jo jonkin aikaa.

”Olen koko viime vuoden tehnyt neljän päivän työviikkoja, ja siitä vähitellen vähentänyt nykyiseen, kahteen työpäivään viikossa. Jään töistä pois kesän kynnyksellä ja onhan se ihmeellistä. Todellisuus tulee vasta syksyllä eteen”, Ulla sanoo hymyillen.

”Voi olla, että ensimmäisen eläkevuoden aikana ihmettelen, mitähän oikein tuli tehtyä, mutta toisaalta ainakin kesällä vapaa-aikaa voi viettää myös mökillä. Myös lapsenlapset ovat lähellä, joten tarvittaessa voin olla apuna lasten perheille.”

Ullan mukana lähtee paljon hiljaista tietoa. Hän on kuitenkin lupautunut kesän jälkeen perehdyttämään seuraajansa.

Ullan pitkää työuraa kirkon koulutuksen parissa voi kiteyttää myös palautteiden kautta, joita hän on saanut runsaasti. Tässä vasta vähän aikaa sitten Ullan sähköpostiin kilahtanut esimerkki:

”Lämmin kiitos kaikista vuosistasi työssä sekä uskomattoman hyvästä palveluasenteestasi sekä ammattitaitoisesta työstäsi meidän hyväksemme. Kirkon koulutuskeskuksessa on aina kaikki käytännön asiat olleet viimeisen päälle kunnossa, ja kurssilaisena olen voinut keskittyä vain olennaiseen.”

***

Kirkon koulutuskeskus kuului pitkään Kirkkohallituksen toiminnalliseen osastoon. Vuoden 2022 alussa koulutuskeskus ja Kirkon tutkimuskeskus yhdistettiin Kirkon tutkimus ja koulutus -erillisyksiköksi.

Muistan viimeisiltä opiskeluajoiltani keskustelun opiskelutoverini kanssa. Hän oli juuri lopettelemassa eksegetiikan graduaan ja suunnitteli jatko-opintojaan samalle laitokselle. Itsellemme ironisesti naureskellen mietimme, että miltä tuntuisi lukea joku päivä Raamattu? Saisimmeko mahtavan ahaa- elämyksen siitä, millainen Raamattu onkaan? Sellaisen, jossa ihmettelisimme, että tätäkö me olemme tutkineet monta vuotta? Todellisuudessa molemmat meistä olivat ainakin osittain lukeneet Raamatun ja ehkä keskustelu nousikin jostain muusta; ehkä monenlaisista ristiriitaisuuksista opintoihin ja työelämään liittyen. Monenlaisista vaatimuksista, joita odotettiin tai joita itsellensä asetti.

Omasta puolestani koin vahvasti, että opiskelujeni päätyttyä en ollut valmis työelämään. Olin riittämätön papiksi. Olin teologi, joka ei tuntenut teologiaa. Hain silti töitä ja kirjoitin työhakemukseni loppuun: teologia on jotain, jonka äärellä saa ihmetellä lopun ikänsä.

Toivoin, että kätketty toiveeni siitä, että saisin keskeneräisenä teologina jossain kohtaa kasvaa valmiiksi, vaikuttaisi innostukselta teologiaa kohtaan.

Ilo toisista

Keskeneräisenä aloitin ensimmäiset pastoraalitutkinnon kurssini. Ne tarkoittivat minulle ennen kaikkea pientä taukoa työstä ja maaseudusta. Asuin niin kaukana, että kursseille oli tultava yöksi ja aina jo edeltävänä päivänä. Se tarkoitti muiden kurssilaisten kanssa jaettuja iltasaunoja kapitulin piharakennuksessa ja aftersaunaoluita torin makasiiniravintoloissa. Kirkon koulutuskeskuksessa Järvenpäässä järjestettävät kurssit olivat toisenlaisia, mutta niissäkin kannatti yöpyä ja istua iltaa vertaistuen äärellä ja uusia oivalluksia keräten. Joku sanoi, että parasta pastoraalikursseissa ovat muut osallistujat.

Retriitinomaista opiskelua

Suoritin pastoraalitutkinnon hitaasti, kahdeksassa vuodessa. Koin, että tämä oli ihan hyvä tapa tehdä tutkinto, sillä pastoraalista ei ehkä ole tutkinnoksi. Siitä ei ole nopeasti suoritettavaksi kokonaisuudeksi, joka antaisi tiedon ja valmiuden suorituksen sijaan. Pastoraalitutkinto toimi hienosti työelämän lomassa – peilaten ja ammentaen työelämän kulloisiinkin haasteisiin ja kokemuksiin.

Olin hyvin innostunut pastoraalikursseista. Oli erikoista ja vapauttavaa opiskella tunnustuksellisesti. Se vahvisti omaa pappeutta. Osa kursseista oli toisia vaativampia, mutta läpipääseminen kaikista kursseista oli helppoa. Moni osallistuja olisi kaivannut enemmän haastetta ja myös vanhan tutkinnon mukaista arvostelua arvosanoin. Nyt he joutuivat tyytymään hylätty tai hyväksytty suoritukseen ja oman onnistumisen arviointi jäi omien tuntojen varaan. Näyttöä omaa osaamisestaan oli vaikea osoittaa itselle, saati muille. Toisaalta jotkut suorittivat kurssien aikana omia töitään niin illat kuin lounastauotkin, ja kurssien kuormitus oli heillä maksimissaan. Kursseilla huomasi, miten epätasaisesti työt jakaantuvat tämän maan pastoreiden kesken.

Aina keskeneräistä

Helsingin yliopistossa opiskelleet joutuivat valitsemaan itselleen pääaineen, ja teologinen osaaminen on levännyt muulta kuin pääaineensa osalta oman viitseliäisyytensä varassa. Ajatus siitä, että tieto on yhdessä jaettua, on hieno. Pastoraalitutkinnossa tuntuu olevan jotain samankaltaista. Tunnen, että tutkinto valmistaa elämään ja työskentelemään seurakunnassa, joka on yksi ruumis, yksi yhteisö ja perhe. Oman teologisen osaamisen, oman pappeuden vahvistumisen ja oman näyttönsä sijaan opettelemmekin sitä, miten monella tavalla seurakunta on itsensä näköinen. Miten monenlaisia tapoja on olla pappi, ja miten kirjavaa teologiaa mahtuu yhteen kirkkoon.

Kurssien opettajien kannustus ja tutustuminen kanssaopiskelijoihin toi rentoutta ammattitaidon äärellä. Kaikki eivät osaa, eikä kaikkien tarvitse osata kaikkea. Kurssi valmisti seurakunnan todellisuuteen, joka on myös epävarmuutta, yhteisen tien etsimistä, seurakuntalaisten osallisuutta ja myös heidän teologisen osaamisensa mukaan ottamista. Onneksi seurakunnissa on teologisesti sivistyneitä pappeja ja maallikkoja, mutta ehkä myös toisenlaiselle osaamiselle on tarvetta. Sellaiselle, jossa kannustetaan uusien ajatusten ja kirjojen äärelle. Sellaiselle, jossa otetaan mukaan koko seurakunnan osaaminen ja kestetään keskeneräisyyttä.

Kira Knuutila
Kasvatuksen pappi, Salon seurakunta

Oli maaliskuun puoliväli 2020, ja viimeinen pastoraalikurssini lähestyi. Kurssi oli Sana ja elämä, ja kurssin pääosassa Raamattu, opettajana Mika Aspinen. Orientoivana tehtävänä oli kirjoittaa pari sivua aiheesta Raamattu ja minä.

Olinkohan ikinä ennen istahtanutkaan alas ja oikein pohtinut, millainen minun suhteeni Raamattuun on, ja miten se on syntynyt? Teki hyvää käydä läpi omaa historiaansa Raamatun kanssa, pohtia niin siihen liittyviä kiitoksenaiheita kuin kipukohtiakin. Olen joskus tullut Raamatulla päähän lyödyksi, joten vähän jännitti avata entuudestaan tuntemattomalle opettajalle omaa Raamattu-historiaani, mutta kannatti heittäytyä rohkeasti tähän tehtävään, sillä siitä tuli tietynlainen välitilinpäätös, joka aloitti prosessin syvemmälle Raamattuun ja myös syvemmälle omaan kristityn identiteettiini.

Sana ja elämä

Kurssi alkoi huhtikuun alussa 2020. Koronapandemian vuoksi se siirtyi parin viikon varoajalla Teamsiin. Teamsiin siirretty Sana ja elämä -kurssi oli kuin kolmen päivän keidas keskellä epävarmaa elämää, kolme selkeää ja hyvin järjestettyä päivää Raamatun äärellä.

Niin kuin paikan päällä Järvenpäässäkin, myös Teamsissa päivät alkoivat rukoushetkellä. Ne olivat minulle hyvin merkityksellisiä. Henkilökohtaisen annin lisäksi ne valoivat luottoa siihen, että ruudunkin kautta merkityksiä välittyy. Myös ryhmä toimi aivan yllättävän hyvin. Jakauduimme pienempiin ryhmiin erilaisia tehtävänantoja varten, ja keskustelu oli vaivatonta ja innostavaa. Oli hienoa kuulla muiden ajatuksia ja kysymyksiä, ja keskustella ja ihmetellä yhdessä. Jokaisen kysymyksiä arvostettiin, ne otettiin vakavasti ja niistä puhuttiin. Puhuttiin myös siitä, kuinka kysymykset ovat tärkeitä. Koen, että jokaista kuunneltiin. Arvostan tällaista keskustelua suuresti, sillä se ei ole itsestään selvää.

Yksi kurssin tehtävä oli lukea Raamattu. Tästä tuli laatia vapaamuotoinen lukupäiväkirja. Tein omani PowerPoint-muodossa. Sain siitä pienin muutoksin oivallisen työkalun erityisesti aikuisrippikouluihin, kun rippikoululaisen kanssa yhdessä hahmotamme Raamatun kokonaisuutta. Raamattua entuudestaan tuntemattomallekin ihmiselle pystyy sen avulla kertomaan Raamatusta selkeästi niin kokonaisuutena kuin yksittäisistä kirjoista osana sitä.

Syksyllä 2020 kurssin toinen jakso voitiin pitää lähiopetuksena. Se oli todella antoisaa. Kurssilla oli hyvä henki, ja keskustelut olivat monipuolisia ja avoimia. Opetus oli laadukasta ja innostavaa. Pidin erityisesti siitä, kuinka Mika Aspinen ja muutkin luennoitsijat nostivat Raamatun alkukielisistä kirjoituksista monipuolisesti niin hyödyllisiä kuin kutkuttaviakin huomioita ja näkökulmia. Mieleeni palautui, kuinka tajuntaa laajentavaa olikaan aikanaan oppia ymmärtämään hepreaa, ja millaisia aarteita silmieni edessä onkaan, kun vain osaisin lukea ja ymmärtää. For Dummies -kirjasarjan hengessä toivoin kurssia ’Heprean kertausta idiooteille’.

Sana ja elämä -kurssi päättyi riparinomaisesti kynttiläkierrokseen, ja riparinomaisesti tunsin olevani se innokas riparilainen, joka kynttiläkierroksella hihkuu 6/5 ja fiilistelee, miten parasta ikinä tämä oli, ja todellakin tulen isoskoulutukseen – muutettavat muuttaen, minä todellakin ilmoittaudun heti mahdollisuuden tultua Syvemmälle Raamattuun -kurssille.

Parasta antia Sana ja elämä -kurssilla minulle oli avoin ja hyvähenkinen keskustelu, jossa ei tarvinnut tuntea itseään tyhmäksi, vaikkei hepreaa pysty enää ilman apuvälineitä lukemaan, eikä vaikeidenkaan kysymysten esittämistä tarvinnut jännittää. Minulle Raamatun väkivaltaisuudet ovat olleet vaikeita kohtia, mutta Sana ja elämä -kurssi rohkaisi menemään myös niitä päin. Syvemmälle Raamattuun -kurssilla päätin haastaa itseäni vielä lisää, ja lähdin tutkimaan erityisesti Jumalan vihaa ja kostoa. En usko, että missään muualla voisi olla näin turvallinen ja asiantunteva ympäristö siihen.

Minkä luulin olevan tutkimusmatka Jumalan vihaan, kostoon ja toisten ihmisten tuhoa pyytäviin rukouksiin ja kirouksiin Raamatussa, olikin lopulta tutkimusmatka myös ihan yleisestikin ottaen vihaan ja muihin vaikeisiin tunteisiin sekä niiden seurauksiin. Eikä pelkästään yleisesti ottaen, vaan myös aivan henkilökohtaisesti. Syvemmälle Raamattuun -kurssin ja siihen liittyvien tehtävien myötä opin paljon myös itsestäni, ja yhtäkkiä huomasin tutustuvani uudella tavalla myös itseeni ja omaan vihaani. Tämän johdosta koen kehittyneeni sielunhoitajana aimo harppauksen, sillä opin näkemään vaikeiden tunteiden merkityksen ja niiden erilaiset ilmenemistavat uudella tavalla, ja opin myös sietämään niitä paremmin ja tekemään niille tilaa. Tästä oli hyötyä myös erilaisissa koulutustilanteissa, kun koulutin vapaaehtoisia erilaisiin kohtaamistehtäviin. Opin myös psalmien monipuolisempaan käyttöön.

Syvemmälle Raamattuun

Syvemmälle Raamattuun -kurssilla jokainen opiskelija sai tutustua aiheeseen, joka itseä kutsui, ja toisten kurssilaisten kautta pääsi tutustumaan monipuolisesti erilaisiin Raamattuun liittyviin aiheisiin. Jälleen myös vierailevat luennoitsijat olivat hyviä. Asiasisällön lisäksi opin kultakin luennoitsijalta ja kanssakurssilaisilta myös tapoja johtaa oppimistilannetta ja ohjata keskustelua. Koin myös vapaa-ajalla käydyt keskustelut rikastuttaviksi. On mielenkiintoista ja perspektiiviä antavaa kuulla, mitä eri puolilla Suomea tapahtuu, ja mitä eri vaiheissa uraansa olevat, erilaisista lähtökohdista tulevat ihmiset eri asioista ajattelevat.

Työssäni seurakuntapastorina keskustelen ihmisten kanssa paljon uskosta, Jumalasta ja Raamatusta. Moni tuntuu todella arvostavan sitä, että seurakunnan työntekijän kanssa voi keskustella Raamatusta rohkeasti, ja että kaikkiin kysymyksiin suhtautuu vakavasti ja pyrkii vastaamaan niihin. Koen, että nämä kurssit sekä metodeiltaan että anniltaan varustivat hyvin tällaisiin keskusteluihin – ja varustivat myös ihan kaikkeen muuhunkin elämään. Kiitos niin opettajille kuin kurssikavereillekin!

Matka syvemmälle Raamattuun jatkuu eri konteksteissa – kenties omalla kohdalla jälleen Järvenpäässäkin, sillä anoin ensi vuoden koulutukseksi kurssia ’Uuden testamentin kreikkaa lyhyesti kirkkovuoden teksteissä’. ’Heprean kertausta idiooteille’ -kurssia odotellessa…

Riikka Sydänmaa
seurakuntapastori
Tampereen tuomiokirkkoseurakunta

Kirkon tutkimuksessa ja koulutuksessa on kuluneen runsaan vuoden tehty tietoista pohdintaa siitä, miten koulutuksesta puhutaan. Koulutuksen järjestäjillä on houkutus keskittyä tarkastelemaan omaa toimintaa. Sen, mitä koulutuksessa tapahtuu, tulisi tukea ja mahdollistaa oppimista ja synnyttää uteliaisuutta ja innostusta. Siten pienikin muutos ajattelussa ja toiminnassa voi saada aikaan suuria vaikutuksia.

Kirkon Ovet auki -strategia haastaa Kirkon tutkimusta ja koulutusta tutkimaan toimintaa ja ajattelua osallistujan ja oppijan näkökulmasta. Tässä ajattelun tuloksia.

Uusi työelämä ja vahvat juuret: Kohti 2040-lukua. Yhdessä uusi luku kirkon tarinaan

Rohkaisemme koulutusten osallistujia kirkon työn ja työelämän kehittämiseen omassa työssään. Työelämä edellyttää jatkuvaa sopeutumista ja uudenoppimista, jossa kirkon juuret ovat vahva voimavaramme.  Kirkkona olemme etsijän paikalla ja haastettuna muuttuvassa ympäristössä, seurakuntatyön, kirkon ja yhteiskunnan muutoksissa.

Kirkon tutkimuksen ja koulutuksen toiminnassa yhdistämme kirkon perinteen ja työelämän vaatimukset. Näin valmistaudumme kirkkona kohtaamaan tulevaisuuden haasteet. Kysymme, minkälaista kirkkoa ja sen tulevaisuutta haluamme olla rakentamassa. Uskomme nimittäin, että voimme yhdessä vaikuttaa siihen.

Keskeneräisyys ja uteliaisuus: Keskeneräinen on kiinnostavampaa. Rohkeutta tutkimiseen, etsimiseen ja ihmettelyyn.

Oppiminen on muutosprosessi, joka vaatii rohkeutta, tilaa ja avoimuutta uusille ideoille ja näköaloille. Muutosprosessi vie ajattelu- ja toimintatapojen tunnistamiseen omassa työssä ja työyhteisössä.

Rohkaisemme keskeneräisyyden ja uteliaisuuden hyödyntämiseen sekä tunnistamaan omia vahvuuksia ja kehittämistarpeita. Keskeneräisyyden hyväksyminen antaa mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä jatkuvasti. Tällainen oppimisen tila rohkaisee kokeiluihin.

Ammattitaito ja ihmisyys: Persoonallinen kädenjälki. Työ, toivo ja tarkoitus.

Koulutusten tavoitteena on mahdollistaa oppimista, joka auttaa kohtaamaan ihmiset, yhteisöt ja heidän tarpeensa.

Rohkaisemme vahvistamaan tutkimisen ja ihmettelyn kulttuuria. Tavoitteena on mahdollistaa henkilökohtaisesti ja ammatillisesti merkityksellistä oppimista. Oppimisprosessiin voi osallistua omana itsenään, toista kunnioitetaan, ja kullakin on mahdollisuus kokeilla uudenlaisia ajatuksia ja työn tekemisen tapoja.

Oppiminen on yllätyksellistä, ja onneksi niin. Se, mitä kerron toiselle, voi olla lahja hänelle ja se, mitä itse kuulen, voi olla lahja minulle. Kun kunkin omat oppimistavoitteet nivoutuvat osaksi kokonaisvaltaista oppimisprosessia kehittyvät työssä sekä ammatillinen ja henkilökohtainen kädenjälki. Kristinuskon toivon näkökulma ja arvot ovat keskeinen voimavara, joka tekee kirkon työntekijöistä eettisesti vastuullisia työntekijöitä ja yhteiskunnan jäseniä.

Muutos ja vapaus: Vapaa ja luova tila muutokselle maailmassa ja kirkossa

Jokainen työntekijäpolvi luo oman luvun kirkon tarinaan jatkaen tai syventäen, muuttaen tai luopuen jostakin. Uusi tarvitsee tilaa. Rohkaisemme olemaan muutos, jonka toivoo toteutuvan maailmassa ja kirkossa. Oppimisen ja kehittämisen kytköksellä ja oppimisprosessien muotoilulla syntyy tilaa luovuudelle ja uusille ratkaisuille. Koulutuksia voi hyödyntää kokeiluihin työssä, kehittämisideoiden työstämiseen ja toteuttamiseen.

Toivo ja todellisuus: Rohkeasti elävää teologiaa. Todellisuuden moninaisuus näkyy

Rohkaisemme elävän teologian tekemiseen. Se tarkoittaa sitä, että eri-ikäiset, erilaiset ihmiset ja eri tehtävissä toimivat pohtivat ja tukevat toisiaan teologisen ajattelun, tekemisen ja kristillisen spiritualiteetin kysymyksissä. Sen ytimessä ovat ihmisen ja luomakunnan arvo sekä elämänkysymykset, jotka ovat vuoropuhelussa kristillisen toivon ja kutsumuksen kanssa.     

Elävä teologia tarvitsee sekä toivoa että todellisuutta. Kirkon tehtävä edellyttää aktiivista läsnäoloa ympäristössään. Kasvava eriarvoisuus, yksilöllistyminen, syrjäytyminen ja turvattomuus vaativat kirkossa etsimään uusia toimintamalleja, että kirkko olisi avoin ja kutsuva kaikille. Toivo on voimavara, joka auttaa kohtaamaan haasteet ja uskomaan parempaan tulevaisuuteen.

Voimavarat ja vuorovaikutus: Dialogi avaa uutta. Hyvää vahvistetaan yhdessä.

Rohkaisemme innostumaan, niin että oppiminen jatkuu koulutuksen jälkeen omassa työssä ja toimintaympäristössä. Useat koulutukset on tarkoitettu eri tehtävissä toimiville seurakuntatyön ammattilaille. Kun näkökulmia on monia, oppimisessa korostuu monitahoinen dialogi, vastavuoroisuus ja yhteistyö, joka osaltaan vahvistaa hyvinvointia työssä ja yhteisöissä.

Yhteistyössä piilee suuri voima, ja verkostoja ja kumppanuuksia luomalla oppii uutta. Kaikkea ei tarvitse oppia kantapään kautta tai tehdä yksin. Vuorovaikutus ei rajoitu vain kirkon sisäiseen toimintaan, vaan kirkossa on oltava aktiivisia ja avoimia ulospäin. Tavoitteena on rohkeus ja toiveikkuus, joka vahvistaa kohtaamaan moninaisia haasteita kirkon työssä.

Tähän oppimisen ja uteliaisuuden tutkimusmatkaan kutsumme sinua. Sillä matkalla on tilaa pitkille ajatuksille. Ei näitä paikkoja liikaa ole.

Ulla Tuovinen
koulutuspäällikkö
Kirkon tutkimus ja koulutus

Eeva Salo-Kopperi
asiantuntija (koulutuksen koordinaatio)
Kirkon tutkimus ja koulutus

Olen kuluttanut viimeisten vuosien aikana ahkerasti penkkejä niin Järvenpään koulutuskeskuksessa kuin kotona ruokapöydän ääressä Teamsia tuijotellen. Otsikon kysymystä olen kysynyt itseltäni useamman kerran.

Ensimmäisen varsinaisen johtamiskoulutuksen kohdallani tarjosi partiojohtajan peruskurssi 19-vuotiaana. Ensimmäisen ammatillisen kirkon johtamiskoulutuksen (silloinen Kirjo II c/d) kävin tilanteessa, jossa sijaistin poissa olevaa esihenkilöäni. Koulutuksen aikana minulta lähti työtehtävistäni kaikki johtamistehtävät organisaatiouudistuksen myötä. Jälleen olin peruskysymykseni äärellä: mitä minä täällä teen?

Koulutus oli itsessään antoisa ja antoi paljon pohdittavaa – niin johtamisesta seurakunnassa, väliesihenkilötyöstä ja tietenkin omasta (muuttuneesta) roolista tässä kaikessa. Koin olevani koulutuksessa varkain, koska en toiminutkaan johtamistehtävässä. Koulutus vahvisti kuitenkin ajatustani siitä, että kirkollinen johtaminen vaatii kehittämistä.

Hetken kuluttua löysin itseni oman seurakuntani kasvatuksen johdosta. Olin saanut alaisikseni joukon nuorisostyön ammattilaisia sekä johdettavakseni ison seurakunnan kasvatuksen. Tehtävään tulin valituksi rivityöntekijän paikalta samasta seurakunnasta. Roolin muutos oli melkoinen ja vaati meiltä kaikilta kärsivällisyyttä ja ajatusten uudelleen jäsentämistä.

Tuo roolinmuutos on ollut itselle mieleinen, mutta myös vaikea. Ihmissuhteet töissä ovat vaatineet uudelleen jäsentämistä. On pitänyt kaivaa esiin se johtaja, joka asettaa rajoja, puuttuu ei toivottuun käytökseen työpaikalla, kannustaa, antaa palautetta ja tilaa sekä tukee tiukassakin paikassa. Tähän rooliin löytäminen olisi voinut olla itselle helpompaa muualla kuin omien tuttujen työtovereiden keskuudessa. Koulutusjaksot ovat antaneet mahdollisuuden vetäytyä työn arjesta etsimään omaa johtajuutta.

Jokainen koulutus on mahdollisuus keskittyä omaan johtamiseen, sen tarkasteluun ja kehittämiseen. Edelleen uskon myös siihen, että väliportaan johtajana voin vaikuttaa myös koko seurakuntaan ja sen kautta pienellä siivulla koko kirkkoon. Koulutuksissa on sukellettu ”syvemmälle johtamiseen” ja tällä hetkellä etsitään ”vaikuttavaa johtamista”. Käsi ylös, jos tämä kirkko ei tarvitse hyvää ja kehittyvää johtajuutta. Uskon, että tekemistä tällä saralla riittää.

Johtamiskoulutukseen kokoontuu joukko, joka on motivoitunut kehittämisestä. Valtaosa on koulutuksessa omasta halustaan ja avoimena yhteiselle jakamiselle, etsimiselle ja löytämiselle. Koulutusjaksoilla on aikaa panostaa johtajuuteen omassa työssä, jonka arki on usein niin hektistä, ettei pysähtymään ja ajattelemaan ehdi. Koulutuksesta tulee aina voimaantuneena ja täynnä ideoita. Ja mikä parasta, esihenkilönä vastaan myös siitä, että raivaan tilaa arkeen ideoiden käytäntöön ottamiseksi – niin itselleni kuin koulutuksessa käynneille innostuneille työntekijöillenikin.

En voi kuin suositella. Mitä enemmän koulutukseen pystyy itse panostamaan, sitä enemmän siitä saa irti. Aina aika ei riitä kirjallisuuden läpikäymiseen, ja usein tehtävienkin kanssa tahkoaa hieman pakolla. Vähäisilläkin resursseilla anti on selkeä. Joskus työntekijöitä tulee palautteena puolihuvittunut huokaus, ”jos et enää menisi koulutukseen innostumaan”. Taidan mennä silti!

Stella Björkholm
johtava nuorisotyönohjaaja
Espoonlahden seurakunta