Ikääntyminen tuo mukanaan monia muutoksia, ja yksi suurimmista haasteista, joita monet vanhukset kokevat, on yksinäisyys. Se on kuin näkymätön varjo, joka seuraa monia elämän hetkiä. Yksinäisyys ei vain vie elämäniloa, vaan se voi myös heikentää sekä psyykkistä että fyysistä terveyttä. Mieti hetki: Miten sinä voisit auttaa ystävää tai iäkästä sukulaistasi, joka saattaa kamppailla yksinäisyyden kanssa?

Yksinäisyyden monet kasvot

Yksinäisyyden tunne voi olla monimuotoista. Se voi olla emotionaalista – sitä tunnetta, että kukaan ei ymmärrä tai kuuntele. Se voi ilmetä fyysisenä puutteena kosketuksesta tai läheisyydestä. Tai se voi olla sosiaalista, kun ystävät ja perhe ovat kaukana tai jopa poissa.

Miksi yksinäisyys iskee erityisesti ikääntyneisiin?

Monet ikääntyneet menettävät elämässään läheisiä ihmisiä, mikä voi johtaa sosiaalisten suhteiden heikkenemiseen. Liikuntarajoitteet tai sairaudet voivat estää osallistumisen yhteisiin aktiviteetteihin. Vaikka teknologia, kuten älypuhelimet ja sosiaalinen media, ovat avanneet uusia mahdollisuuksia, eivät kaikki vanhukset osaa tai halua käyttää näitä työkaluja. Tämä voi johtaa entistäkin suurempaan eristyneisyyteen.

Seurakuntien rooli – yhdessä voimme enemmän!

Seurakunnilla on tärkeä rooli ikääntyneiden hyvinvoinnin edistämisessä. Miten voisimme luoda turvallisen ja kutsuvan ympäristön, joka tuo ihmisiä yhteen? Tässä muutama idea siitä, miten seurakunnat voivat osallistua ja jo osallistuvatkin taisteluun ikääntyneiden yksinäisyyttä vastaan:

1. Yhteisöllisyys kukoistamaan: Seurakunnat voivat tarjota turvallisen tilan, jossa ikääntyneet voivat kokoontua, jakaa tarinoita ja luoda uusia ystävyyksiä. Kerhot, ruokailuhetket tai yhteiset messut voivat luoda yhteisöllisyyden tunnetta.
2. Sukupolvien välinen silta: Vapaaehtoistoiminta voi yhdistää nuoret ja ikääntyneet. Ajattele vaikka rippikoulua, jossa nuoret oppivat arvokkaita elämänoppeja vanhemmilta sukupolvilta, kun ikääntyneet osallistuvat leireille vapaaehtoisina! Tämä ei vain vähennä yksinäisyyttä, vaan se rikastuttaa myös nuorten elämää.
3. Vapaaehtoistoiminta: Esimerkkinä ystäväpalvelu, jossa vapaaehtoiset vierailevat vanhusten luona, voi olla korvaamaton tuki. Se voi olla pieni teko, joka tuo suuresti iloa ja valoa elämään sekä vapaaehtoiselle että ikääntyneelle ihmiselle.
4. Henkinen tuki: Seurakuntien tarjoama henkinen tuki voi olla tärkeä tukipilari. Kuuntelu ja keskustelu voivat auttaa lievittämään surua ja pelkoa, joita ikääntyneet saattavat kokea.
5. Osallistuminen aktiviteetteihin: Kulttuuri- ja liikuntatapahtumat voivat innostaa ikääntyneitä osallistumaan aktiivisesti. Yhdessä kokeminen vahvistaa yhteisön tunnetta.

Yhdessä kohti vähemmän yksinäistä maailmaa

Ikääntyneiden yksinäisyys on vakava ongelma, joka kaipaa meidän kaikkien huomiota. Seurakunnat voivat olla avainasemassa tämän haasteen ratkaisemisessa tarjoamalla yhteisöä, tukea ja lohtua. Kun ihmiset kohtaavat, jakavat ja tukevat toisiaan, voimme yhdessä vähentää yksinäisyyden tunnetta ja tuoda elämään iloa ja merkityksellisyyttä.

Kirkkohallitus on julkaissut seurakunnille suosituksia yksinäisyyden torjumiseksi ja rohkaisee niitä ottamaan entistä aktiivisemman roolin yhteisöllisyyden vahvistamisessa ja kohtaamisten mahdollistamisessa. 

Suositukset on tuotettu osana kansallista Osallistujien Suomi -toimenpideohjelmaa.

Muistetaan, että meillä on voimaa muuttaa toistemme maailmaa – pienillä teoilla on suuri merkitys. Yhdessä voimme tehdä maailmasta hieman vähemmän yksinäisen. Olisiko sinun vuorosi ottaa askel kohti yhteisöllisyyttä ja ystävyyttä?

Irene Nummela
asiantuntija
Diakonia ja yhteiskunta
Kirkkohallitus

Yksinäisyyden kasvu on huomattava ilmiö Suomessa, joka herättää huolta yhteiskunnallisesti ja yksilön näkökulmasta. Viime vuosina yksinäisyyden kokemukset ovat lisääntyneet monilla väestöryhmillä. Tämä kehitys haastaa ihmisten hyvinvoinnin ja yhteiskunnan tarjoamat tukijärjestelmät.

Syyt yksinäisyyteen

Yksinäisyyteen voi löytää useita syitä, kuten koronapandemia, epävarma maailmantilanne ja väestörakenteen muutos. Lisäksi digitalisaation kehitys on muuttanut ihmisten välistä vuorovaikutusta, mikä voi johtaa myös monimutkaisempiin ihmissuhteisiin ja vaikeuttaa merkityksellisten yhteyksien muodostamista. Riski yksinäisyyteen on erityisesti niiden kohdalla, joilla ei ole läheisiä arjessa tai joilla on haasteita kiinnittyä sosiaalisiin verkostoihin.

Seuraukset yksilöille ja yhteiskunnalle

Yksinäisyys on terveysriski. Se on yhdistetty muun muassa masennukseen, ahdistukseen ja sydän- ja verisuonitauteihin. Yksinäisyys vaikuttaa myös ihmisten elämänlaatuun, työtehoon ja sosiaaliseen osallisuuteen. Lisäksi se asettaa paineita julkisille palveluille, kuten terveydenhuollolle ja sosiaalipalveluille, joita tarvitaan yksinäisyyden torjumiseksi ja sen vaikutusten lieventämiseksi.

Toimenpiteitä tarvitaan

Yksinäisyyden lisääntyminen on monimutkainen ilmiö, joka vaatii kokonaisvaltaisia ratkaisuja. Yksinäisyyden torjuminen vaatii siksi monitahoisia toimenpiteitä, jotka kohdistuvat niin yksilöihin kuin yhteiskuntaankin. Yhteisöllisyyden ja osallisuuden vahvistaminen, sosiaalisten verkostojen tukeminen ja aiheen tunnistaminen ja puheeksi ottaminen ovat avainasemassa. Lisäksi tarvitaan eritoimijoiden vahvaa yhteistä työtä, yhteinen viesti, tahtotila ja resurssointi haasteen taklaamiseksi.

Kirkko voi olla vieläkin vaikuttavampi toimija

Yksinäisyyden ehkäisy pohjautuu keskeisiin kirkon opetuksiin lähimmäisen rakastamisesta, yhteisöllisyydestä ja vastuusta toisia kohtaan. Yksinäisyyden vähentämiseen kirkko osallistuu jo monin eri tavoin ja läpileikkaavasti toiminnassaan, mutta tätä työtä voidaan vieläkin tehostaa ja kehittää. Jokaisella meistä on vastuu omasta panoksesta yhteisön rakentamisessa ja toisten tukemisessa. Minkä tahansa tekemisessä on hyvä tarkentaa ulkopuolisuuden ehkäisyyn. Miten huolehdin, että kukaan ei jää yksin?  

Yksinäisyyttä ei taklata järjestämällä toimintaa yksinäisille vaan mahdollistamalla ihmissuhteita ja vuorovaikutusta. Tarvitsemme konkreettisempaa työn kohdentamista, resurssien tehokasta käyttöä ja kohtaamisten vahvistamista. Yksinäisyyden kokemuksen ymmärtäminen ja tunnetaidoista huolehtiminen ovat tärkeitä. Huomiota tulee kiinnittää entisestään myös yksinäisyyden syihin, kuten köyhyyteen, erilaisuuden kohtaamiseen ja kiintymyssuhdevaurioihin.

Yhteinen työ

Yhteisöjen ja yhteistyön rakentaminen on avainasemassa. Seurakunnan tulee jatkossakin olla aktiivinen yksinäisyyden ehkäisijä ja tarjota tukea koko ihmisen elämänkaarelle. On tehtävä paikallista ja kansallista vaikuttamistyötä. Tiedon yhteensovittaminen ja yhteistyö eri toimijoiden kanssa on avainasemassa kompleksisen ilmiön ratkaisemisessa. Myös yksinäisyyden ehkäisyssä positiiviset esimerkit ja onnistumistarinat tulee jakaa ja hyödyntää yli toimijarajojen.

Eduskuntaan on perustettu työryhmä, joka on aloittanut alkuvuodesta kansallisten suositusten valmistelun yhteisöllisyyden vahvistamiseksi ja yksinäisyyden vähentämiseksi. Työryhmän puheenjohtajina toimivat Paula Risikko ja Eeva-Johanna Eloranta sekä lisäksi työryhmässä on mukana joukko kansanedustajia ja kutsuttuja asiantuntijajäseniä. Kirkkoa ja seurankuntia edustaa Kirkkohallituksen Jarmo Kokkonen. Tämän kansallisen strategiatyön tarkoituksena on käynnistää pitkäjänteinen ja yhteinen työ yhteiskunnallisen ilmapiirin muuttamiseksi yhteisöllisemmäksi.

Kun yhteisöllisyys ja erilaiset yhteisöt nähdään yhteiskunnassa arvokkaina ja tavoiteltavina, vaikuttaa se myös yksilötasolla asti ajatus- ja toimintatapoihin. Näin ollen toistemme kohtaaminen ja toisistamme välittäminen vahvistuu. Se mahdollistaa lisääntyvää yhteyttä ihmisten välillä sekä yksilöiden nähdyksi tulemista ja kokemusta omasta arvokkuudesta. Nämä ovat ihmisyyden ydintä ja hyvinvoinnin perusta.

Työssä keskitytään ongelmia ehkäisevään sekä hyvinvointia vahvistavaan näkökulmaan, mikä luo pidemmällä aikajänteellä suurimman vaikuttavuuden. Kirkon rooli osana kokonaisuutta on merkittävä. Kirkko tavoittaa laajan joukon ihmisiä olemassa olevalla työllään sekä voi olla suunnannäyttäjänä kokoamassa eri toimijoita yhteisen työn äärelle. Yhteinen laaja työ yhteisen päämäärän eteen vaatii eri toimijoilta aitoa halua edistää asiaa yhteisen edun mukaisesti ja asian tärkeyden vuoksi. Se tuottaa merkityksellisyyden kokemusta toimijoille ja siellä työskenteleville ihmisille. Yhteiskunnallisestikin kirkon rooli kokoavana voimana on hyvin merkityksellinen.

Ville Kämäräinen, asiantuntija, ulkopuolisuuden ehkäisy ja liikunta- ja urheiluyhteistyö, Kirkkohallitus
Emil Salovuori, henkilöstöpäällikkö, Lähde-verkoston aktiivi