Tämä opas tukee kunnan ja seurakunnan yhteistyötä päiväkodeissa ja kouluissa tapahtuvissa suru- ja kriisitilanteissa. Tavoitteena on varmistaa, ettei kukaan jää yksin surun keskellä. Yhteistyö on monialaista, sensitiivistä ja katsomustietoista, ja sen myötä lapsen kestävyys sekä kyky kohdata ja elää muutosten kanssa vahvistuvat. Yhteistyö on uskonnollisesti ja katsomuksellisesti sitouttamatonta ja perustuu varhaiskasvatus- ja opetussuunnitelmiin. Yhteistyö rakentuu jokaisessa kunnassa paikallisesti ja tapauskohtaisesti.
Seurakunnan työntekijöillä on osaamista ja koulutusta toimia suru- ja kriisitilanteissa. Katsomuksellinen perinne voi tukea merkityksen etsimistä surussa ja tarjota näkökulmia, joista käsin voi pohtia ja tulkita surua ja elämäntilannettaan. Lasten, nuorten ja työyhteisön henkilöstön surun kohtaaminen vaatiikin monialaista ymmärrystä. Seurakunta tekee moniammatillista yhteistyötä psykologien, kriisityöntekijöiden ja sosiaalipalveluiden kanssa.
Jokaisen kunnan alueella toimii evankelisluterilainen seurakunta, joka tarjoaa yhteisöllistä ja ennaltaehkäisevää tukea. Seurakunnat tarjoavat päiväkotien ja koulujen kriisitilanteissa yhteistoiminnan ja kokoontumisen mahdollisuuksia, henkistä ja hengellistä tukea sekä materiaalista apua, myös harvaan asutuilla alueilla. Ne vastaavat akuutteihin tarpeisiin varsin nopeasti. Suru- ja kriisitilanteissa seurakunnan työntekijät toimivat vastuullisesti ja ammatillisesti eri katsomuksia kunnioittaen.
Seurakuntien maksuttomat keskusteluavun palvelut ovat helposti saatavilla, myös verkossa. Perheasiain neuvottelukeskukset tukevat elämän suru- ja kriisitilanteissa palvellen kaikkia.
Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä (2024) korostaa uskontokuntien asiantuntemuksen hyödyntämistä lasten ja nuorten hyvinvoinnissa sekä tiiviin yhteistyön tarvetta eri toimijoiden välillä. Seurakuntien palveluksessa toimii kasvatusalan ammattilaisia, joiden asiantuntemus on tarkoituksenmukaista ottaa käyttöön. Lasten hyvinvoinnin edistämiseksi tulee tehdä tiivistä, tavoitteellista ja suunnitelmallista yhteistyötä yhteiskunnan eri toimijoiden kesken.
Kehittämistyöryhmä painottaa yhteistyön vahvistamista seurakuntien, hyvinvointialueiden, koulujen ja nuorisotyön välillä. Lapset ja nuoret kohtaavat elämässään surua, menetystä ja pahuutta. Näistä teemoista tulee keskustella lapsilähtöisesti ja katsomustietoisesti myös osana katsomuskasvatusta ja -opetusta sekä kokonaisvaltaista hyvinvointiyhteistyötä. Seurakunnat voivat tarjota lapsille ja nuorille katsomustietoista tukea suruun, menetyksiin ja elämänmuutoksiin, mikä vahvistaa heidän kokonaisturvallisuuttaan ja selviytymiskykyään.
Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisu: Yhdessä lasten ja nuorten hyväksi. Uskontokuntien, hyvinvointialueiden, koulujen ja oppilaitosten sekä nuorisotyön toimijoiden välisen yhteistyön kehittämistyöryhmä (pdf)
Kunnan ja seurakunnan välistä yhteistyötä tapahtuu kriisinhallinnan kaikissa vaiheissa. Ennaltaehkäisyssä, varautumisessa, kriisitoiminnassa ja toipumiseen liittyen.
Lisäksi tarvitaan kriisitoiminnan arviointia, jotta voidaan kehittää ja parantaa koulutuksen järjestäjän ohjeistusta, varhaiskasvatuksen toimipaikkojen, koulujen ja oppilaitosten kriisisuunnitelmia, kriisivalmiutta ja kriisitoimintaa sekä turvallisuutta.
Ennaltaehkäisyvaiheessa tavoitteena on välttää kriisitapahtumia tai lieventää väistämättömien tapahtumien vaikutuksia sekä kehittää henkistä kriisinkestävyyttä ja edistää positiivista mielenterveyttä.
Varautumisen vaihe sisältää suunnittelun, koulutuksen ja käytäntöjen hiomisen. Ennaltaehkäisyn ja varautumisen vaiheet ovat samanaikaisia ja jatkuvia.
Toimintavaihe sisältää tehokkaiden toimien nopean toteuttamisen ja asianmukaisten resurssien käyttöönoton.
Toipumisvaihe on prosessi, jossa osallisille tarjotaan heidän tarvitsemaansa psykososiaalista, henkistä ja hengellistä tukea toipumisen edistämiseksi.
Muisteleminen, jälkihoidon tarve ja pitkäkestoinen tuki
Yksi järjestetty hetki on vain matkan alku. Suru on pitkä ja aikaa tarvitseva prosessi. Se jättää ihmiseen jäljen, ja sen käsittely on yksilöllistä. Järkyttävän kokemuksen jälkeen mieli on rikki, ja erilaiset fyysiset oireet, kuten unettomuus, painajaiset, pelko, masennus ja keskittymisvaikeudet, ovat tavallisia. Ne voivat ilmaantua uudelleen pitkänkin ajan kuluttua tapahtuneesta ja vaikuttaa arkeen.
Siksi on tärkeää tarjota paikkoja, joissa sureva voi turvallisesti käsitellä tunteitaan. Lapsille tai nuorelle tämä voi tarkoittaa yhteistä taidelähtöistä toimintaa, keskusteluhetkiä, sururituaaleja. Kuvat auttavat muistelemaan. Mukavien asioiden muisteleminen yhdessä lohduttaa. Oletko nähnyt kuvia isovanhemmistasi, kun he olivat pieniä? Entä heidän vanhemmistaan? Seurakunnan työntekijöillä voi olla tärkeä rooli tässä kaikessa, päiväkodin ja koulun tukena.
Joskus musiikki hoitaa kriisitilanteissa paremminkin kuin sata sanaa. Bachin tai Arvo Pärtin sävellykset himmennetyssä valossa voi olla juuri se, mitä sureva lapsi, perhe, työyhteisö tarvitsee.
Saila Poulter, 2025
Uskonnot ovat perinteisesti määritelleet surua ja hautauskäytäntöjä, mutta nykyään yksilöt yhdistelevät vapaammin erilaisia katsomuksellisia aineksia omaan tapaansa kohdata menetys. Yhteistyö vaatii herkkyyttä erilaisiin surun käsittelytapoihin. Perheet voivat suhtautua seurakuntayhteistyöhön eri tavoin, mikä edellyttää sensitiivistä ja kunnioittavaa lähestymistapaa. Toisinaan surussa ja kriisissä elävä osapuoli ei ehkä kykene sanoittamaan tahtoaan ja tarpeitaan selvästi. Suru- ja kriisiyhteistyö varhaiskasvatuksen ja koulun kanssa varmistaa monipuolisen tuen, huomioiden perheiden erilaisia tarpeita, myös henkisiä ja hengellisiä. Suru- ja kriisiyhteistyön muodot ja sisällöt avataan suru- ja kriisityöhön osallistuville.
Menetykset vaikuttavat syvästi, erityisesti lapsiin ja nuoriin, joiden elämänkäsitys on vielä kehittymässä. Surevat lapset kokevat usein jäävänsä yksin surun kanssa. Jo pienet lapset pohtivat kuolemaan, olemassaoloon ja elämän rajallisuuteen liittyviä kysymyksiä. He kohtaavat surua esimerkiksi lemmikin kuolemasta, läheisten sairastumisesta ja maailman huolista. Suru ilmenee eri tavoin, ja lapset kaipaavat tukea, kuuntelua, rutiineja ja rituaaleja. On myös tilanteita, joissa kuolema voi olla helpotus lähiomaiselle.
Tämän oppaan ytimessä on ajatus lasten ja nuorten kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista. Yhteisön turvallinen tuki, rakenteet ja läsnäolo auttavat heitä käsittelemään vaikeita tunteita ja löytämään selviytymiskeinoja. Surun ja kriisin kohdatessa lapsen ympäristöllä – perheellä, päiväkodilla, koululla, ystävillä ja harrastuksilla – on merkittävä rooli selviytymisessä. Seurakunnan tuki on osa tätä kokonaisuutta.
Surevan lapsen kohtaaminen varhaiskasvatuksessa (Lasse Lipponen 2024)
Lapsi ei ymmärrä kuolemaa, mutta aistii muiden tunteet ja kaipaa menetettyä läheistä. Keskustelu kuolleesta auttaa tulevaa käsittelyä. Lapsen perusturvallisuus vahvistuu, kun aikuinen on läsnä ja osoittaa ymmärrystä.
Lapsi ei ymmärrä kuoleman pysyvyyttä ja voi luulla aiheuttaneensa kuoleman. Konkreettinen ja rehellinen puhe ilman kielikuvia on tärkeää. Aikuisen on tärkeää vahvistaa lapsen turvallisuudentunnetta rutiineilla ja läheisyydellä.
Lapsi alkaa ymmärtää kuoleman lopullisuuden, mikä voi herättää pelkoja ja uteliaisuutta. Kysymyksiin kannattaa vastata avoimesti. Tämän ikäiselle kannattaa myös tarjota mahdollisuus osallistua muistotilaisuuksiin ja rituaaleihin.
Lapsi ymmärtää kuoleman pitkäaikaiset vaikutukset ja voi kokea erilaisuutta ikätovereihinsa nähden. Aikuisen tuki tunteiden käsittelyssä on tärkeää. Tunteista keskustelu ja vertaistuki voivat olla merkityksellisiä tässä iässä.
Nuori käsittää kuoleman merkityksen samalla tasolla kuin aikuinen, mutta hänen tunnetaitonsa ja kyky säädellä tunteitaan eivät vielä täysin kehittyneet. Hän tarvitsee tilaa, mutta myös mahdollisuuden saada apua tarvittaessa. Nuoren autonomiaa on kunnioitettava, mutta samalla on tarjottava avoimet kanavat keskustelulle ja tuelle.
Surun ja kuoleman teemoja kannattaa käsitellä osana pedagogista suunnitelmaa yhteisesti koko päiväkotiryhmän tai luokan kanssa. Tämä auttaa lapsia ja nuoria tunnistamaan ja käsittelemään surun tunteita sekä tutustumaan kulttuurisiin tapoihin kohdata surua. Vuodenkierto, juhlapyhät, luonto ja eri kulttuurien perinteet tarjoavat tähän luontevia tilaisuuksia. Teemaa voi lähestyä ikätasoisesti konkreettisten tekemisten, kuten taiteen, musiikin ja kirjallisuuden avulla. Vierailut siunauskappelissa tai hautausmaalla voivat avata merkityksellisiä keskusteluja. On hyvä muistaa, että teema voi nousta esiin lasten parissa missä tahansa tilanteessa, vaikkei surusta tai kuolemasta olisi puhuttukaan.
Seurakunnan tuki on arvokasta: työntekijä voi vierailla ryhmässä tai auttaa materiaalien ja tilaisuuksien järjestämisessä. Materiaalia voi käyttää sekä kriisitilanteessa että ryhmän arjessa surun teemoja käsiteltäessä. On hyvä laatia tietoisku seurakunnan tarjoamista mahdollisuuksista varhaiskasvatukseen ja kouluihin.
Päiväkodissa ja koulussa on nimetty ydinryhmä, joka suunnittelee surun ja kriisin kohtaamista yhteisössä. Ryhmä varautuu tiedottamiseen, muistamisen tapoihin ja materiaaleihin (esim. surulaatikot). Seurakunta voi auttaa materiaalien kokoamisessa ja tukea tarvittaessa.
Yhteistyössä huoltajien kanssa voidaan laatia kysely, jolla kartoitetaan heidän toiveitaan surun käsittelyn suhteen ryhmässä.
Henkilöstö saattaa tarvita tukea suruteemojen käsittelyssä sekä omien tunteiden hallinnassa, esimerkiksi koulutuksen tai keskusteluavun muodossa. Tiedonkulku eri toimijoiden välillä on tärkeää, sillä opettaja ei aina tiedä kuolemantapauksista oppilaiden lähipiirissä.
Kun lapsen lähipiirissä on vakava kuolemaan johtava sairaus, tuki on tärkeää jo ennen läheisen kuolemaa. Lapselle on hyvä viestiä, ettei hän ole yksin vaikeina aikoina. Myös työntekijät tarvitsevat tukea, jota saa esim. työterveydestä tai seurakunnasta.
Lapsen suru: Materiaali surun käsittelemiseen Materiaal löytyy Avointen oppimateriaalien kirjaston sivuilta.
Varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa järjestettävä tuki on sitouttamatonta, sensitiivistä ja hyödyntää yksilöllisiä lähestymistapoja. Suru- ja kriisitilanteissa seurakunnat voivat tarjota esimerkiksi:
Seurakunta voi olla tukemassa kouluja ja päiväkoteja suru- ja kriisitilanteissa, kuten lapsen, nuoren, työntekijän tai huoltajan kuollessa.
Yhteistyö alkaa tilanteen arvioinnilla ja tiedon keräämisellä. Seurakunnalta voi saada tukea, esimerkiksi surupöydän rakentamiseen, kirjallisuuden lainaamiseen tai suruhetkien järjestämiseen. Lasten ja nuorten tukemisessa korostuvat rauhallinen kuuntelu, läsnäolo, leikki ja arkirutiinien ylläpitäminen. Tarvittaessa henkilöstöä tuetaan kriisiavuilla ja keskustelutuella.
Tähän päivitetään kirjalista.
Tähän päivitetään tekstiä myöhemmin.
Sodat, kouluampumiset ja uutiset voivat aiheuttaa laajaa ahdistusta. Kouluikäiset seuraavat traagisia tapahtumia somessa ja jakavat usein huhuja ja virheellistä tietoa, mikä voi lisätä pelkoa ja ahdistusta.
Yhä nuoremmat lapset osallistuvat keskusteluihin. Sosiaalisen median algoritmit levittävät nopeaa ja vahvistamatonta sisältöä, joka voi vaikuttaa totuudelta. Lapset voivat myös jakaa vahingossa yksityistietoja. Väkivaltauutiset tavoittavat myös pienet lapset, ja tilanne voi hämmentää ja pelottaa. Aikuisten on tärkeää olla rauhallisesti läsnä, kuunnella ja vastata lasten kysymyksiin. Aikuisten tulee tukea avointa keskustelua somesisällöistä ja niistä heränneistä tunteista.
Ennakkoon:
Pyhäinpäiväviikolla hautausmaa ja kappeli tarjoavat luontevan oppimisympäristön tutustua suomalaisiin perinteisiin yleissivistävästi. Vierailu suunnitellaan yhdessä kunnan ja seurakunnan kanssa. Ennen varsinaista vierailua päiväkodissa tai koulussa työskennellään ja keskustellaan aiheen parissa. Kotiin lähetetään kirje, jossa avataan vierailun sisältö. Kotona vierailuun voi valmistautua juttelemalla lapsen tai nuoren kanssa:
Varsinaisen vierailun aikana voidaan tutustua esimerkiksi sankarihautaan, muistopatsaisiin- ja veistoksiin, muistelupaikkaan, käytäviin ja vanhoihin puihin, kappeliin. Hautausmaakierroksen alussa kerrotaan ohjeet ja sisältö kierrokselle (käyttäytyminen, hautakiven merkinnät, hautausmaan historia…). Vierailun yhteydessä lapset tai nuoret voivat tuoda ja laskea omia kynttilöitä tai ryhmä voi punoa yhteisen havukranssin.
Linkit avautuvat uuteen ikkunaan.