Paanukaton hoito ja korjaus

Suomessa on jäljellä noin 300 puupaanukattoista kirkollista rakennusta. Paanukatto on ollut perinteinen, vanhimpien kirkkojen kohdalla lähes ainoa kateratkaisu. Vasta 1800-luvulla muoti toi kirkkoihin loivemmat katot, ja muut katemateriaalit alkoivat vähitellen tulla käyttöön.

Paanukatteen keskeinen suojausmateriaali on männystä lohkotuista tervaksista valmistettu perinteinen hautaterva. Tervatuotannon keskeydyttyä 1950-luvulta 1980-luvulle korvikeaineet eivät ole osoittautuneet pitkäaikaisiksi paanukattojen suojauksessa. Päinvastoin ne saavat paanukatteen hylkimään oikeaa tervaa. Tämä on aiheuttanut monien paanukattojen ennenaikaisen uusimistarpeen. Haasteena paanukattojen tervaukselle on perinteisen hautatervan saatavuus. Eläköön Terva -yhdistyksen rahankeruu suomalaisten perinteisen tervantuottajien avuksi riitti tervasta vaadittujen analyysien teettämiseen ja siten kolmen suurimman suomalaisen tervanvalmistajan mäntyterva on rekisteröity Euroopan yhteisön kemikaaliasetuksen REACHin mukaisesti vuonna 2018 Euroopan kemikaalivirastoon ECHAan. Rekisteröineet yritykset voivat vastedes tuottaa tervaa 1-10 tonnia vuodessa. Esimerkiksi kyläyhdistykset tai tapahtumajärjestäjät saavat tuottaa jatkossakin tervaa ilman rekisteröintiä, kunhan vuosituotanto jää alle yhden tonnin.

Paanukattojen hoito ja korjaus vaatii osaamista ja kädentaitoja, mutta paanukattojen korjaajia ja tervaajia on vähän. Kirkkohallituksessa on valmistunut paanukattojen hoito- ja korjausopas, joka on suunnattu erityisesti seurakuntien avuksi. Opas on julkaistu sähköisesti kirkon julkaisut -nettisivuilla joulukuussa 2023.

Kirkkohallituksen yliarkkitehti on myös mukana pohjoismaisessa asiantuntijoiden tervaverkostossa Nordic Tar Netwok, joka tekee työtä tervaan liittyvän tietotaidon keräämiseksi ja säilyttämiseksi.

Valokuva paanukattoisesta Elimäen kirkosta ulkoapäin.
Takaisin sivun alkuun