Kirkollisen rakennuksen korjaushanke seurakunnassa

Seurakuntien omistamia kirkollisia rakennuksia ovat kirkkolain mukaan kirkot, siunauskappelit, kellotapulit ja hautakappelit. Kirkkolain mukaisia kirkkoja ovat ovat ne kirkot, joiden rakentamispäätös on vahvistettu rakennuksen rakentamisaikana voimassa olleen kirkkolainsäädännön mukaisesti tai rakennus on myöhemmin määrätty uuden perustettavan seurakunnan kirkoksi. Piispan vihkimä kirkkotila ei yksistään tee rakennuksesta kirkkolain mukaista kirkkoa. Lisätietoa kirkkolaista ja kirkollisista rakennuksista on yleiskirjessä 28/2023. Seurakunnalla voi olla jumalanpalveluksia, muuta seurakuntaelämää ja kirkollisia toimituksia varten myös kappeleita, jotka eivät ole kirkkolain mukaisia kirkollisia rakennuksia. Kappeleista on säädetty kirkkojärjestyksen 3 luvun 54 §:ssä.

Yhteistyössä asiantuntijoiden kanssa

Valmistautuminen kirkon tai siunauskappelin isompaan korjaus- ja muutoshankkeeseen aloitetaan seurakunnassa luontevimmin perustamalla korjaustoimikunta. Toimikunnassa voi olla sekä virka- että luottamushenkilöitä. Toimikunnan tehtävänä on aluksi kirjata seurakunnan omat toiveet ja tavoitteet. Toimikunnan jäsenten kannattaa tutustua Muuttuva kirkkorakennus tänään sekä Saman katon alle -julkaisuihin. Korjaustoimikunta voi myös valita tai osallistua tarvittavien asiantuntijoiden valintaan. Korjaushankkeen laajuus ja aihe vaikuttavat suuresti siihen, millaisia selvityksiä suunnitelmien pohjaksi tarvitaan. Pääsuunnittelija on asiantuntijoista tärkein, monialahankkeissa tarvitaan myös mm. rakennuttajaa. Korjaustoimikunnan ja pääsuunnittelijan yhteistyönä suunnitelmat muokataan päätöksentekoa ja urakkakilpailutusta varten.

Mikäli korjaustoimet kohdistuvat yli 50 vuotta vanhaan tai suojeltuun kirkolliseen rakennukseen, kannattaa olla yhteydessä Museovirastoon jo suunnittelun alkuvaiheessa. Museoviraston julkaisua ”Kirkollisten rakennusten restaurointi ja hoito” suositellaan toimikunnan jäsenten tutustuttavaksi. Opaskirja on lähetetty kaikkiin suomenkielisiin seurakuntiin syksyllä 2021 ja se on luettavissa Museoviraston nettisivuilla sekä suomeksi että ruotsiksi. Suojellun kirkon laaja korjaushanke edellyttää suunnittelun pohjaksi rakennushistoriaselvityksen laatimista. Ohjeita rakennushistoriaselvityksen laatimiseen löytyy Museoviraston julkaisusta ”Talon tarinat – rakennushistorian selvitysopas”. Museoviraston Korjaustaito-sivuilla, joka on rakennusperinnön, säilyttävän korjaamisen ja restauroinnin sivusto, löytyy paljon hyödyllistä tietoa arvorakennusten korjaamisesta.

Mikäli lämmitysjärjestelmää korjataan tai muutetaan, on suositeltavaa laatia aluksi olosuhdeselvitys. Tällä tarkoitetaan mielellään kalenterivuoden pituista seurantaa, jossa rakennuksen eri osista mitataan lämpötila ja suhteellinen kosteus. Samalla kannattaa selvittää rakennuksen vaipan lämmönpitävyyttä ja mahdollisia vuotokohtia, kuten ylä- ja alapohjan eristys tai ovien ja ikkunoiden tiiveys. Seurantaa tukee hyvin myös lämpökameratutkimus, joka tehdään talviaikana. Olosuhteiden selvittämisen yhteydessä saadaan selville mahdollisia korjausta vaativia vaipan osia. Olosuhteiden vaikutuksia kirkkotaiteen säilymiseen ja jopa kirkon rakenteiden kestävyyteen voidaan selvittää asiantuntijoiden kesken. Näiden säilymiselle voidaan asettaa reunaehtoja. Olosuhteiden seurantaa on viisasta jatkaa myös toimenpiteiden jälkeen. Lämmitysjärjestelmän muuttaminen kannattaa seuraavaksi pohjustaa lämmitystapavertailulla, jossa eri lämmitysvaihtoehtojen hyötyjä ja haittoja verrataan keskenään. Rakennuksen käyttö voi vaikuttaa lämmitystavan valintaan suuresti: esimerkiksi kirkkoa voidaan käyttää lämmityskaudella lähes kokoaikaisesti tai vain kerran kahdessa viikossa.