Vapaaehtoisten koulutuksen järjestäminen

Pidempijaksoinen koulutus antaa vapaaehtoiseksi tulevalle hyvät valmiudet toimia erilaisissa tilanteissa. Vapaaehtoiset saavat aikaa itsensä ja motiiviensa tutkimiselle. Työntekijöille ehtii muodostua laajempi näkemys mukana olevien ihmisten osaamisesta, voimavaroista ja mahdollisista toiminnan esteistä tai rajoitteista.

Pitkän koulutuksen haasteena on, miten ihmiset saadaan sitoutumaan koulutuksen jälkeiseen käytännön toimintaan. Koulutuksiin hakeutuu usein ihmisiä, jotka haluavat vain tiedollisesti kehittää itseään.

On paljon kokemuksia siitä, että pitkään koulutukseen käytetään paljon aikaa ja vaivaa, mutta käytännön toimijoita saadaan vapaaehtoisiksi vain vähän.

Koulutusta suunniteltaessa pitää ratkaista sekä käytännöllisiä että sisällöllisiä asioita.

• Onko jokin arki-ilta tai viikonpäivä toistaan parempi?
• Käytetäänkö koulutukseen viikonloppuja?
• Montako kertaa olisi hyvä kokoontua eli mikä olisi koulutuksen kesto?

Ensimmäinen konkreettinen päätös on lyödä lukkoon koulutuksen päivämäärät, kellonajat ja alustava runko käsiteltävistä aiheista.
Peruskoulutus voi olla 5-8 kokoontumisen sarja, joka koostuu teoriasta, käytännön harjoituksista ja tutustumiskäynneistä.

Koulutukseen on hyvä sisällyttää tutustumiskäynti tulevaan työkenttään. On tärkeää, että hoitohenkilökuntaan kuuluva kertoo hoitolaitoksen arjesta ja heidän odotuksistaan ja tarpeistaan. Myös kokeneen vapaaehtoisen näkökulma on tärkeä kuulla, jos se vain on mahdollista.

• • Koulutuksen tavoitteet

• • Vapaaehtoistoiminnan periaatteet

• • Hoitolaitoksen hoitotyön periaatteet ja henkilöstö

• • Henkilökunnan ja vapaaehtoisten yhteistyö

• • Vaitiolo- ja vastuukysymykset

• • Sitoutuminen vapaaehtoistehtävään

• • Vapaaehtoisen toimenkuva hoitolaitoksessa

• • Ihmisen kohtaaminen ja vuorovaikutus

• • Ryhmätoiminnan ohjaaminen

• • Eri-ikäisten tukena oleminen

• • Sairastuminen, kriisit ja luopuminen

• • Vapaaehtoisena kuolevan lähellä

• • Kehitysvammaisen vapaaehtoisystävänä toimiminen

• • Henkisten ja hengellisten / eksistentiaalisten tarpeiden kohtaaminen

• • Työnohjauksen merkitys vapaaehtoistyössä

• • Vapaaehtoisen oma jaksaminen

• • Apuvälineisiin tutustuminen ja fyysinen avustaminen

Kouluttajina voivat toimia terveydenhuollon ja seurakunnan työntekijät, järjestöjen edustajat, kokeneet vapaaehtoiset ja eri alojen asiantuntijat.

Uuden vapaaehtoistyöntekijän on päästävä tehtäväänsä mahdollisimman pian. Jos vapaaehtoiselle ei löydy heti mielekästä tehtävää, työntekijän tulee olla häneen säännöllisesti yhteydessä. Tärkeintä on, että vapaaehtoinen tuntee kuuluvansa työyhteisöön ja vakuuttuu siitä, että hänen työpanostaan tarvitaan.

Tukihenkilö- tai potilasystävätoiminnassa ensimmäisellä tapaamiskerralla vapaaehtoisen mukana on joku hoitajista, joka esittelee hänet potilaalle tai asukkaalle. Ensimmäisellä käynnillä sovitaan vierailujen ajankohdista sekä siitä, minkälaista tukitoimintaa vapaaehtoiselta odotetaan. Tehtäviin ohjaaminen voi tapahtua jo peruskoulutuksen aikana.

Hoitolaitoksessa, jossa on jo ennestään vapaaehtoisia, voidaan järjestää aloittelevalle vapaaehtoiselle “kummi”. Hän on toiminnassa mukana ollut kokeneempi vapaaehtoinen, jonka työparina aloittelija saa olla ensimmäiset kerrat. Kummi tutustuttaa hänet työyhteisöön, perehdyttää hänet tehtäviinsä, kannustaa ja motivoi sekä on henkisenä tukena vapaaehtoistehtävien eri vaiheissa