Ohjaajan opas

Informaatioon ja tavoitteisiin perehtyminen

Ohjaaja valmistautuu ohjaajan tehtävään tutustumalla informaatioon harjoittelusta ja työelämässä oppimisesta sekä jaksolle asetettuihin tavoitteisiin.

Ohjaajan tehtävään perehdyttäminen

Ohjaajien perehdyttämiseen osallistuminen on hyvä keino saada ideoita ja tukea ohjaajana toimimiseen. Kouluttavat laitokset järjestävät ohjaajien perehdyttämisen eri tavoin.

Työyhteisön osallistuminen

Ohjaaja kertoo koko työyhteisölle opiskelijan saapumisesta. Koko työyhteisön on tärkeä olla tietoinen myös opiskelijan työtehtävistä ja harjoittelun ja työelämässä oppimisen luonteesta: jakson aikana ei pelkästään sovelleta tai harjoitella opittua, vaan ennen kaikkea opitaan uutta!

Käytännön asiat

Ohjaaja ja tämän esimies huolehtivat yhteistyössä henkilöstöhallinnon kanssa käytännön asioiden valmisteluista ennen harjoittelun tai työelämässä oppimisen alkua. Esimerkiksi asuminen, ruokailu ja mahdolliset muut etuudet hoidetaan kuntoon. Myös työturvallisuuteen ja vakuutuksiin liittyvät asiat on tärkeää olla tiedossa ennen opiskelijan saapumista.

Sopimukset

Ohjaaja ja tämän esimies huolehtivat siitä, että tarpeelliset sopimukset on tehty seurakunnan, kouluttavan laitoksen ja opiskelijan välillä ennen harjoittelun tai työelämässä oppimisen alkamista.

Opiskelijaan tutustuminen

Ennen harjoittelun tai työelämässä oppimisen alkamista ohjaaja kartoittaa opiskelijan tavoitteet jaksolle joko tapaamalla netissä, kasvokkain tai puhelimitse. Tämän pohjalta ohjaaja laatii alustavan suunnitelman. Jakson alussa  esimiehelle tai kirkkoherralle varataan aika opiskelijan tapaamiselle.

Suunnitteleminen

Ohjaaja suunnittelee ja aikatauluttaa opiskelijan vastaanottamisen ja perehdytyksen.

Ohjaaja laatii keskusteltuaan opiskelijan kanssa alustavan harjoittelun tai työelämässä oppimisen suunnitelman, joka selkeyttää jakson kokonaisuutta. Sillä varmistetaan tavoitteiden mukainen työtehtävien riittävä monipuolisuus ja haasteellisuus. Harjoittelu tai työelämässä oppiminen suunnitellaan niin, että opiskelija on “kokopäivätyössä”. Suunnitelmasta ilmenee työtehtävien sisältö ja ajoitus sekä arviointi- ja ohjauskeskustelujen ajankohdat. Tärkeää on ottaa huomioon opiskelijan osaaminen ja valmiudet, jotka vaihtelevat opiskelijakohtaisesti.

Toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa työelämässä oppiminen suunnitellaan aina yhdessä opiskelijan, työnantajan edustajan ja koulutuksen järjestäjän edustajan kanssa osana opiskelijan henkilökohtaista osaamisen kehittämissuunnitelmaa (HOKS). Suunnitelmaan kirjataan myös työelämässä oppimiseen sisältyvien näyttöjen aikataulut ja sisällöt.

Jos seurakunnassa on muita opiskelijoita, suunnitelmaan voidaan sisällyttää yhteisiä työtehtäviä, tapaamisia ja ryhmäohjausta. Suunnitelmaan voidaan sisällyttää jonkin verran myös tehtäviä, joissa opiskelijaa ohjaavat ja antavat palautetta muut työyhteisön jäsenet.

Jumalanpalveluselämän tehtävät

Jumalanpalveluselämän tehtäviin sisältyvät seurakunnan jumalanpalvelukset sekä muut rukous- ja hartaushetket. Jumalanpalvelusten opas (2009) antaa seuraavat suuntaviivat jumalanpalvelustehtävien antamisesta opiskelijoille:

”Hän (kirkkoherra) voi myöntää evankelis-luterilaisen kirkon konfirmoidulle, kristillisestä vakaumuksesta tunnetulle jäsenelle oikeuden avustaa ehtoollisen jakamisessa (KJ 3 luku 8 §). Samoin kirkkoherra voi yksittäistapauksessa kutsua evankelis-luterilaisen kirkon konfirmoidun, kristillisestä vakaumuksesta tunnetun jäsenen saarnaamaan jumalanpalveluksessa (KJ 3 luku 4 §). Teologian ylioppilas voi saarnata ja toimittaa sanajumalanpalveluksen tai osia siitä kirkkoherran kutsusta. Myös diakonian ja kasvatuksen tehtäviin opiskelevien mahdollisuuksia avustaa seurakunnan jumalanpalveluksessa on tuettava. Ehtoollisjumalanpalveluksessa opiskelijalle ei kuitenkaan delegoida niitä osia, jotka Jumalanpalvelusten kirja määrää liturgina toimivalle papille.”

Jumalanpalveluksen oppaan sivulta 78 löytyy messun tehtäviä kuvaava taulukko, jonka mukaan opiskelijalle voidaan jakaa messun diakonisia, kanttorin ja seurakuntalaisen tehtäviä. Opiskelija voi pitää hartauksia ja rukoushetkiä. Teologian opiskelija voi pitää sanajumalanpalveluksessa saarnan ja toimia liturgina ohjaajan ohjauksessa.

Vastaanottaminen

Alku luo perustan laadukkaalle harjoittelulle tai työelämässä  oppimiselle. Ohjaaja on paikalla opiskelijan vastaanottamisessa ja siihen on varattu riittävästi aikaa. Opiskelijalle kerrotaan perehdytyksen suunnitelma ja aikataulutus. Ohjaaja perehdyttää opiskelijan työpaikkaan, työyhteisöön ja työtehtäviin.

Työpaikkaan perehdyttäminen

Ohjaaja perehdyttää opiskelijan työpaikan toimintaan, toimitiloihin, tehtäviin ja työturvallisuuteen.

Työyhteisöön perehdyttäminen

Ohjaaja tutustuttaa opiskelijan työyhteisöön, kirkkoherraan sekä esimieheen. Seurakunnissa on hyviä kokemuksia opiskelijoille järjestetyistä työyhteisön tervetulotilaisuuksista ohjauksen alussa.

Työtehtäviin perehdyttäminen

Ohjaaja keskustelee työtehtävistä yhdessä opiskelijan kanssa. Työtehtävien tulee olla sopivan haastavia, ammattiin kuuluvia ja sellaisia, joissa opiskelija voi oppia uutta. Ohjaaja varmistaa, että opiskelijan valmistautuminen ja tehtävät pysyvät työajan ja osaamisen rajoissa. Tehtäviä voidaan helpottaa tai vaikeuttaa jakson aikana.

Jumalanpalveluselämän tehtävät

Ohjaaja perehdyttää opiskelijan seurakunnan jumalanpalveluselämän tehtäviin, niiden valmisteluun ja toteutuskäytäntöihin. Hän perehdyttää tehtävään sekä ohjaa valmistautumista opiskelijan osaamisen ja valmiudet huomioiden. Ohjaaja voi jakaa osan perehdyttämistä ja ohjausta myös muille työntekijöille, esimerkiksi kanttorille ja suntiolle.

Tavoitekeskustelu

Ohjaaja ja opiskelija käyvät yhdessä tavoitekeskustelun. Siinä kartoitetaan opiskelijan, ohjaajan ja työpaikan tavoitteet harjoittelu- tai työelämässä oppimisen jaksolle. Tavoitteet toimivat jäsennyksenä, johon tehtävien sisällöt suhteutetaan ja oppimis- ja kehittymiskaarta peilataan. Tärkeää on huomioida, että tavoitteet vaihtelevat tutkinto- ja opiskelijakohtaisesti.

Ohjaussuhteen muodostuminen

Onnistunut ohjaussuhde rakentuu vuorovaikutuksesta. Siksi ohjaaja ja opiskelija sopivat yhdessä:

• ohjauskeskustelujen ajankohdista, sisällöistä sekä niistä kerroista, joissa on mukana kouluttavan laitoksen edustaja.
• palautteen ja arvioinnin käytännön järjestelyistä: mistä palautetta annetaan, milloin ja miten – puolin ja toisin.
• molemmin puolisesta ja vastavuoroisesta sitoutumisesta ohjaussuhteeseen. Tärkeää on tehtäviin valmistautuminen, motivaatio, kuunteleminen ja luottamuksen rakentaminen.

Ohjaaja myös informoi opiskelijaa mahdollisuudesta osallistua hiippakunnan järjestämään Kirkon työhön opiskelevien KiTOS-päivään, mikäli se ajoittuu harjoittelu- tai työelämässä oppimisen jaksolle.

Suunnitelman tekeminen

Ohjaaja tukee opiskelijaa suunnitelman laatimisessa. Suunnitelmaan kirjataan opiskelijan, ohjaajan ja seurakunnan tavoitteet, työ- ja oppimistehtävät sekä ohjaus- ja arviointikeskustelujen ajankohdat. Siihen kirjataan myös osallistuminen KiTOS-päivään.
Suunnitelma joustaa ja täydentyy harjoittelun ja työelämässä oppimisen aikana.

Harjoittelun ja työelämässä oppimisen aikana ohjaaja opastaa ja rohkaisee opiskelijaa työtehtävissä. Ohjaaja myös tuo työyhteisölle esille sitä, että opiskelija on työpaikalla ennen kaikkea oppimassa uutta.

Ohjauskeskustelut

Ohjaaja ja opiskelija käyvät säännöllisesti ohjauskeskusteluja jakson aikana. Kouluttavan laitoksen ohjaava opettaja osallistuu sopimuksen mukaan ohjauskeskusteluihin.

Tavoitteena on, että opiskelija ymmärtää omia työskentelytapojaan ja pystyy kehittämään niitä. Tarkoituksena on myös ohjaussuhteen syventäminen.
Keskustelujen toteuttamisessa on keskeistä riittävä aika, läsnäolo, säännöllisyys sekä niiden reflektiivisyyteen ohjaava luonne. Ohjaaja kannustaa opiskelijaa sanoittamaan omaa toimintaansa ja perustelemaan tekemiään valintojaan.

Ohjauskeskustelut liittyvät usein johonkin opiskelijan suorittamaan työtehtävään. Tällöin on mahdollista käsitellä esimerkiksi:

• Miten tehtävän suunnittelu ja siihen valmistautuminen ovat sujuneet?
• Miten tehtävä itsessään on toteutunut, kuten sen sisältö, rakenne ja toteutustavan tarkoituksenmukaisuus?
• Miten opiskelija itse arvioi omaa toimintaansa ja rooliaan?
• Miten opiskelija arvioi omaa vuorovaikutustaan?

Ohjauskeskusteluissa pysähdytään tarkastelemaan myös laajempia kysymyksiä. Tällaisia voivat olla esimerkiksi:

• Miten harjoittelu tai työelämässä oppiminen on eri vaiheissa sujunut? Mitä kysymyksiä on herännyt?
• Miten opiskelija arvioi harjoittelun tai työelämässä oppimisen tavoitteiden toteutumista ja mielekkyyttä?
• Onko ohjausta riittävästi ja tukeeko se opiskelijan oppimista ja työhyvinvointia?
• Millainen on motivaatio ammattiin ja seurakuntatyöhön?
• Miten yhteistyö työyhteisössä toimii?

Palautteen antaminen ja vastaanottaminen

Palaute on yksi tärkeimmistä tekijöistä oppimisen mahdollistamiseksi. Sitä annetaan säännöllisesti ja riittävän usein. Palautetta voi pyytää ohjaajalta tai muilta työyhteisön jäseniltä sekä seurakuntalaisilta.

Palautteen tulee olla tarpeeksi konkreettista ja rakentavaa, jotta siitä voi oppia. Ohjaaja kiinnittää huomiota kokonaisuuteen ja vahvistaa sitä, mikä työtehtävässä oli toimivaa, tarkoituksenmukaista ja onnistunutta. Hän antaa näkemyksensä myös siitä, mihin opiskelijan tulisi jatkossa kiinnittää huomiota ammattitaidon kehittämisessä. Palautteen avulla opiskelija voi peilata omaa toimintaansa, sen merkitystä, syitä ja seurauksia.

Viisas ohjaaja kysyy palautetta myös omasta toiminnastaan, työtehtävään valmentamisesta ja palautetavastaan.

Palautetta on hyvä antaa ja ottaa vastaan, jos se tapahtuu välittävässä ilmapiirissä ja sen tavoitteena on auttaa toista eteenpäin kokonaisvaltaisessa kasvussa kirkon työntekijäksi. Kiitosta ja kehuja ei tarvitse säästellä!

Ongelmatilanteet

Ohjaajan tehtävänä on nostaa esille mahdolliset ongelmatilanteet ja keskustella niistä opiskelijan kanssa. Ohjaajan kannattaa olla yhteydessä kouluttavaan laitokseen aina, jos harjoitteluun tai työelämässä oppimiseen liittyen tulee kysyttävää tai ongelmia. Kouluttava laitos tekee ratkaisun esimerkiksi harjoittelun keskeyttämisestä tai katkaisemisesta väliaikaisesti.

Arviointi

Arvioinnin ja palautteen ero on siinä, että arviointi perustuu kriteereihin ja jakson tavoitteisiin. Palaute perustuu henkilö- ja tilannekohtaiseen kokemukseen. Arviointi on kokonaisvaltaisempaa ja sen aikajänne ulottuu jo koetusta tulevaisuuteen.

Ohjaajan antama arviointi on luonteeltaan kehittymistä kannustavaa, tukevaa ja tulevaisuuteen suuntaavaa.  Opiskelijan ammatillista kasvua tukee myös myönteisessä hengessä annettu kehittämishaasteiden mainitseminen. Arviointi ja sen antamisen tapa on aina suhteutettava tavoitteisiin ja opiskelijan lähtötasoon.

Ohjaaja rohkaisee opiskelijaa myös oman toiminnan arviointiin ja kehittämiseen. Opiskelijan itsearviointi on olennainen osa harjoittelua ja työelämässä oppimista ja ammatillista kasvua.  On tärkeää, että opiskelija saa mahdollisuuden arvioida omaa osaamistaan ja harjoitella itsearvioinnin toteuttamista työelämässä. Syvällinen oppiminen tapahtuu reflektoinnin kautta.

On tärkeää, että opiskelija saa arvioida omaa osaamistaan ja työtehtävien suorittamista suhteessa tavoitteisiin, sillä syvällinen oppiminen tapahtuu reflektoinnin kautta. Opiskelijalle tulee myös tarjota mahdollisuus arvioida ja antaa kehittämisideoita harjoittelusta ja työelämässä oppimisesta seurakunnalle ja kouluttavalle laitokselle.

Palaute ja arviointi ovat luonteeltaan vastavuoroisia. Opiskelijalla on siksi mahdollisuus arvioida jakson toteutusta ja ohjausta sekä antaa kehittämisideoita harjoittelusta tai työelämässä oppimisesta seurakunnalle ja kouluttavalle laitokselle.

Arviointikeskustelu

Arviointi toteutuu arviointikeskusteluissa. Arviointikeskustelut voivat toteutua eri vaiheissa harjoittelua ja työelämässä oppimista, esimerkiksi väli- ja loppuarviointeina. Niille on hyvä varata riittävästi aikaa. Arvioinnissa ovat mukana opiskelija, ohjaaja sekä kouluttavan laitoksen toimintamallien mukaisesti myös sen edustaja.

Toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa työelämässä oppimiseen sisältyy näyttö. Siinä opiskelija osoittaa osaamisensa käytännön työtehtävissä aidoissa työtilanteissa. Näyttöä arvioi sekä työelämän edustaja että koulutuksen järjestäjän puolelta opettaja. Näytön arvioinnilla varmistetaan, että opiskelijan osaaminen vastaa suoritettavan tutkinnon perusteissa määrättyä osaamista. Mikäli toimit toisen asteen ammatillisen koulutuksen arvioijana, tutustu tutkinnon perusteisiin ja osallistu oppilaitoksen järjestämään arvioijakoulutukseen.

Opiskelijalla voi olla harjoittelun ja työelämässä oppimisen aikana tehtäviä, joiden palautus ja arviointi tapahtuu oppilaitoksen ilmoittaman aikataulun mukaan. Opiskelija voi hyödyntää näitä tehtäviä ohjaajan kanssa käytävissä ohjauskeskusteluissa.

Loppuarviointi

Arvioinnin suoritustapa määräytyy suoritettavan tutkinnon ja kouluttavan laitoksen käytänteiden mukaisesti.
Loppuarvioinnin tavoitteena on tukea opiskelijan ammatillista kehittymistä. Jakson lopussa ohjaaja ja opiskelija keskustelevat ja arvioivat yhdessä opiskelijan kehittymistä. Ohjaaja kirjoittaa tämän pohjalta arvion tai lausunnon, jonka tulkintoja, mahdollisia epäselvyyksiä tai muita arviointiin liittyviä asioita opiskelijalla on mahdollisuus kommentoida.

Arviointia laatiessaan ohjaajan on hyvä kuunnella myös muita työyhteisön työntekijöitä.

Toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa loppuarviointi toteutuu usein näytön arvioinnin yhteydessä ja siihen liittyvässä keskustelussa.

Arvioinnin tarkistaminen ja oikaisu

Opiskelijalla on oikeus tietää, miten arviointiperusteita on sovellettu hänen suoritukseensa. Opiskelija voi hakea muutosta arviointia koskeviin päätöksiin.

Toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa opiskelijalla on oikeus pyytää osaamisen arvioinnin tarkistamista. Tutkintokoulutuksen opiskelija voi pyytää arvioijien tarkistuspyyntöön antamaan päätökseen edelleen oikaisua työelämätoimikunnalta.

Päättyminen

Harjoittelun ja työelämässä oppimisen päättyminen on hyvä huomioida työyhteisössä.

Antoisia hetkiä ohjaukseen!