Miksi tarvitaan uskonnonvapauden sosiologiaa?

Kulttuurien vuorovaikutus ja uskontojen kohtaaminen ovat globalisaation myötä tihentyneet valtavasti. Sen myötä erityisesti uskonnonvapauden kysymykset ovat tulleet entistä ajankohtaisemmiksi monissa osissa maailmaa. Myös uskonnonvapauden sosiologinen tutkimus on ottanut merkittäviä askelia 2000-luvulla.

Eräs aikamme suuria paradokseja on, että samanaikaisesti kun uskonnonvapauden merkitys kasvaa kulttuurien tihenevän vuorovaikutuksen myötä, se näyttää kansainvälisesti olevan kapenemassa.

Esimerkiksi Pew Research Centerin viimeisimmän raportin mukaan uskonnollisiin ryhmiin kohdistunut häirintä oli vuonna 2019 korkeammalla tasolla kuin kertaakaan sitten vuoden 2007, jolloin asiaa ensimmäistä kertaa mitattiin. Sosiaalisten vihamielisyyden ilmausten lisäksi myös valtiovallan toimesta asetettujen uskonnonvapauden rajoitusten määrä on viime vuosikymmeninä ollut kasvussa.

Myös politiikantutkija Jonathan Foxin tutkimukset ovat osoittaneet, että 1990-luvun taitteesta lähtien suuntaus on ollut kohti julkisen vallan lisääntynyttä puuttumista uskonnolliseen elämään. Väestötasolla monin paikoin ilmenneestä maallistumiskehityksestä huolimatta uskonto on lähes kaikkialla maailmassa edelleen keskeinen osa valtiollista politiikkaa ja enemmistöuskonnoilla on useimmissa maissa jonkinlainen erityissuhde julkiseen valtaan.

Havainnot ovat ristiriidassa perinteisen sekularisaatioteorian ennusteiden kanssa, ja sen takia jotkut tutkijat ovat ryhtyneet puhumaan ”postsekulaarista” yhteiskunnasta. Toiset ovat puolestaan kehittäneet teoreettista näkökulmaa, jossa pyritään erityisesti kiinnittämään huomiota uskonnollisen muutoksen monitahoisuuteen. ”Uskonnollisella kompleksisuudella” tarkoitetaan yhteiskunnan eri tasoilla tapahtuvien samanaikaisten uskonnollisten kehityskulkujen moninaisuutta ja mahdollista ristiriitaisuutta.

Kohti empiiristä tutkimusta

Eri oppialojen tutkijoiden kiinnostus uskonnon rooliin politiikassa ja julkisella elämänalueella on lisääntynyt viime vuosina merkittävästi. Oikeustieteessä ja kansainvälisen politiikan tutkimuksessa uskonnonvapauteen ja ihmisoikeuksiin liittyviä kysymyksiä on tarkasteltu jo pidempään, mutta 2000-luvulla on alettu kehittää myös erityistä uskonnonvapauden sosiologiaa. Uskonnonvapauteen liittyvät kysymykset ovat olleet keskeisiä myös suomalaisessa uskontotieteessä jo pitkään.

Uskonnonvapautta koskevat teemat ovat lisääntyneet myös sosiologisissa kyselytutkimuksissa. Esimerkiksi italialaistutkijat Olga Breskaya ja Giuseppe Giordan ovat laatineet lomaketutkimukseen soveltuvia kysymyspattereita, joilla voidaan tutkia eri väestöryhmissä esiintyviä käsityksiä uskonnonvapauden eri ulottuvuuksista.

Kirkon tutkimus ja koulutus -yksikön loka-marraskuun vaihteessa 2022 suomalaisille teettämässä kyselyssä käytettiin joitakin Breskayan ja Giordanin kehittämiä kysymyksiä. Kyselyn tulokset vahvistivat ajatusta siitä, että uskonnonvapauden merkitys niveltyy entistä enemmän osaksi laajempaa yksilönvapauksien arvostuksen nousua, osaksi niin kutsuttua ”subjektiivista käännettä”.

Kun uskonnonvapautta lähestyttiin yksilön oikeutena elää oman vakaumuksensa mukaista elämää, kannatus uskonnonvapaudelle suomalaisten keskuudessa oli varsin suurta. Suuri enemmistö suomalaisista suhtautui myönteisesti ihmisten oikeuteen vaihtaa uskontoa (86 %), solmia avioliittonsa oman katsomuksensa mukaisesti (74 %), noudattaa uskontonsa edellyttämää ruokavaliota (69 %) tai kantaa uskontonsa symboleja ja pukeutua sen mukaisesti (59 %).

Näkemykset siitä, millä tavoin Suomen valtio nykyisellään kohtelee eri uskontoja ja katsomuksia jakaantuivat jossain määrin. Kyselyssä vastaajia pyydettiin ottamaan kantaa väitteeseen ”Suomen valtio tarjoaa yhtäläiset olosuhteet luterilaisille, uskonnollisille vähemmistöille ja uskonnottomille”. Noin kolmasosa (34 %) suomalaisista oli väittämästä samaa mieltä, runsas viidennes (22 %) eri mieltä, noin neljäsosa (26 %) neutraalilla kannalla ja loput (18 %) eivät ottaneet asiaan kantaa.

Vaikka vastaajien uskonnollinen tausta vaikutti ennakoitavalla tavalla vastaamiseen, erot enemmistöuskonnon, uskonnollisten vähemmistöjen ja uskontokuntiin kuulumattomien välillä eivät olleet huomiota herättävän jyrkkiä. Myönteisiä ja kielteisiä kantoja väittämään löytyi maltillisesti vaihtelevassa määrin kaikista ryhmistä, mikä kertoo vahvojen jännitteiden puuttumisesta näissä kysymyksissä. Myös neutraalilla kannalla olevien ja kantaa ottamattomien varsin suuret osuudet sekä väittämästä täysin eri mieltä olevien osuuden pienuus (5 %) kertoivat samaa.

Kirkon ja valtion vaikea suhde

Kyselyssä suomalaisilta tiedusteltiin myös uskonnon ja valtion suhteista. Yli kaksi viidestä (43 %) kannatti jonkinlaista valtion tukea uskonnoille. Näkemykset kuitenkin hajaantuivat uskonnollisen valtion, historiallisia uskontoja suosivien ja uskontoja tasapuolisesti kohtelevien mallien välillä. Lähes kolmasosa (29 %) suomalaisista edusti näkemystä, jonka mukaan valtion ei tulisi tukea eikä rajoittaa uskontoa millään tavoin. Lisäksi runsas joka kymmenes kannatti uskontojen aktiivista rajoittamista julkisessa elämässä (11 %) tai sen lisäksi myös yksityiselämän piirissä (2 %).

Kansainvälinen keskustelu ja tämänkin kyselyn tulokset kertovat siitä, että uskonnollisesti ja katsomuksellisesti moninaistuvassa yhteiskunnassa julkisella vallalla on entistä merkittävämpi ja haasteellisempi rooli uskonnonvapauden turvaamisessa.

Kysymys on osoittautunut monitahoiseksi myös normatiivisissa tarkasteluissa. Edes liberaalin demokratian teoreetikot eivät ole olleet yksimielisiä siitä, mikä julkisen vallan rooli suhteessa uskontoon tulisi olla. Yksimielisiä ollaan lähinnä siitä, että uskonnollinen ja poliittinen auktoriteetti tulisi liberaalissa demokratiassa pitää jollakin tapaa toisistaan erillisinä. Näkemykset eroavat kuitenkin jyrkästi sen suhteen, mitä tämä käytännössä tarkoittaa.

Filosofi Charles Taylorin kiteytys saattaa osua vaikean asian ytimeen: ”Ongelmana on, että todella moninainen demokratia ei voi palata kansalaisuskontoon, eikä -uskonnottomuuteen, niin lohduttavaa kuin se olisikin, ilman että se pettää omat periaatteensa. Me olemme tuomitut elämään osittain limittäisessä konsensuksessa.”

Kirjallisuutta

Breskaya, Olga & Giordan, Giuseppe, 2019. Measuring the Social Perception on Religious Freedom: A Sociological Perspective. Religions 10, 1–18. DOI:10.3390/rel10040274.

Finke, Roger, 2013. Origins and Consequences of Religious Freedom: A Global Overview. Sociology of Religion 74/3, 297–313.

Fox, Jonathan, 2015. Political Secularism, Religion, and the State: A Time Series Analysis of Worldwide Data. New York: Cambridge University Press.

Furseth, Inger, 2021. Religious Complexity: Theorizing Multiple Religious Trends. Journal of Contemporary Religion 36/1, 1-18. DOI: 10.1080/13537903.2021.1889138.

Nynäs, Peter; Lassander, Mika & Utriainen, Terhi (eds.), 2012. Post-Secular Society. New Brunswick NJ: Transaction Publishers.

Pew Research Center, 2021. Globally, Social Hostilities Related to Religion Decline in 2019, While Government Restrictions Remain at Highest Levels. https://www.pewresearch.org/religion/2021/09/30/globally-social-hostilities-related-to-religion-decline-in-2019-while-government-restrictions-remain-at-highest-levels/.

Taylor, Charles, 2013/2010. The Meaning of Secularism. – Silvio Ferrari & Rinaldo Christofori (eds.), Religion in the Public Space. Vol. III, 29–34. Farnham: Ashgate. (Alkuperäinen julkaisu: The Hedgehog Review, Fall 2010, 23–34.).

Kirjoittaja:

Kimmo Ketola

Tutkija, Kirkon tutkimus ja koulutus