Anne Burghardt: Kirkon tulee puolustaa toivoa ja oikeudenmukaisuutta maailman haasteiden keskellä

Luterilaisen maailmanliiton pääsihteeri Anne Burghardt haastoi kuulijoita pohtimaan, miten kirkko voi toimia aidosti ja vaikuttavasti nykymaailman myrskyjen keskellä, ja olla samalla toivon ja oikeudenmukaisuuden puolustaja.

Anne Burghardt on toiminut maailmanlaajuisen luterilaisten kirkkojen yhteistyöjärjestö Luterilaisen maailmanliiton  (LML) pääsihteerinä marraskuusta 2021 alkaen. Hänellä on syvällinen tausta ja kokemus ekumenian sekä kansainvälisten suhteiden saralta. Burghardt kasvoi uskonnottomassa perheessä Virossa, joka on maailman vähiten uskonnollisimpia maita. Luterilaiseen kirkkoon hän liittyi teini-iässä.

Burghardt puhui Helsingissä 29.8. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Lähetyskumppanuusneuvotteluissa.Puheessaan Helsingissä hän korosti erityisesti kirkon velvollisuutta pysyä uskollisena tehtävälleen ja osallistua aktiivisesti yhteiskunnallisiin muutoksiin.

Uskonto muuttaa muotoaan

Anne Burghardt toi esiin kirkon jäsenmäärien laskun ja sekularisaation lisääntymisen haasteet erityisesti globaalissa pohjoisessa ja kehittyneissä teollisuusmaissa.

“Monille vanhoille ja suurille kansankirkoille tämä on iso haaste, sillä siihen liittyy resurssien väheneminen ja tarve määritellä uudelleen oma asema yhteiskunnassa”, hän totesi.

Samalla hän muistutti, että vaikka ennustettu “uskonnon kuolema” ei olekaan toteutunut, uskonto muuttaa muotoaan.

“Uskonnollisuus muuttuu synkretistisemmäksi ja vähemmän institutionalisoituneeksi, kun erilaiset uskonnolliset ryhmät kilpailevat seuraajista”.

Uskonto voi jakaa tai yhdistää

Burghardt kiinnitti huomiota siihen, miten nykymaailmassa uskonnollisuuden yksityistyminen on yleistynyt, vaikka samalla uskonto sinänsä ei ole menettämässä jalansijaansa maailmanlaajuisesti.

“Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että väestönkasvu on nopeampaa uskonnollisissa maissa, ja vuoteen 2050 mennessä valtaosan maailman väestöstä odotetaan olevan uskonnollisia,” hän sanoi.

Tämä kehitys nostaa esiin kysymyksen uskonnon vaikutusvallasta ja sen mahdollisuudesta olla sekä yhdistävä että jakava voima.

Väärä informaatio on isoin uhka

Yhteiskunnallinen polarisaatio ja demokraattisten rakenteiden rappeutuminen olivat myös keskeisiä teemoja Burgardtin puheessa.

“Kirkon jäsenet eivät elä tyhjiössä, vaan nämä kehityskulut vaikuttavat heihin ja tuovat polarisaation myös kirkkoihin”, hän korosti.

“Suurin maailmanlaajuinen riski kahden vuoden kuluttua on väärä informaatio ja disinformaatio.  Yhteiskunnallinen polarisaatio on kolmannella sijalla”, hän sanoi ja viittasi Maailman talousfoorumin vuoden 2024 Global Risks -raporttiin.

”Yhä monimutkaisemmassa maailmassa ihmiset pyrkivät yksinkertaisiin vastauksiin, mikä johtaa yksinkertaistettuihin vastauksiin, joita levitetään laajasti sosiaalisessa mediassa.”

Kirkon on vastattava ilmastohätätilaan

Ilmastokriisin keskellä kirkon rooli on Burghardtin mukaan ratkaiseva.

“Meidän on vastattava ilmastohätätilaan välittömästi sekä käytännössä että teologisesti”, hän painotti.

Hän korosti, että ilmastokriisi on myös oikeudenmukaisuuskysymys:

“Ne, jotka kärsivät eniten ilmastonmuutoksen seurauksista, ovat usein juuri niitä, jotka ovat vaikuttaneet siihen kaikkein vähiten.”

Ilmastovastuullisuus on Burghardtin mukaan kytkettävä kirkon kokonaisvaltaiseen missioon, joka korostaa oikeudenmukaisuutta ja solidaarisuutta kaikessa toiminnassa.

Kristittyjen on oltava aitoja

Burghardt käsitteli puheessaan myös aitoutta ja läpinäkyvyyttä. Hän huomautti, että yksi syy siihen, miksi monet kirkot ovat menettäneet jäseniään, on ollut aitouden puute.

“Kirkot eivät aina ole onnistuneet toimimaan sanojensa mukaisesti. Emme voi saarnata yhtä ja tehdä toista,” hän sanoi.  

Aitous ja rehellisyys ovat hänen mukaansa avainasemassa, jotta kirkko voi säilyttää uskottavuutensa ja olla merkityksellinen toimija yhteiskunnassa.

Kirkot toivon jakajina

Burghardtin puheen ydin oli kuitenkin kirkon tehtävässä kylvää toivoa.

“Toivo ei ole naiivia optimismia tai yksinkertaista uskoa edistykseen, vaan toivoa, joka perustuu uskoon Jeesukseen Kristukseen, ristiinnaulittuun ja ylösnousseeseen Herraan, joka on jo läsnä täällä ja nyt.”

Tämä toivo on hänen mukaansa rohkeuden lähde, joka auttaa tekemään tarvittavia muutoksia nykyhetkessä, samalla kun kristityt elävät jatkuvasti nykyhetken ja tulevaisuuden jännitteessä.

Burghardt kehottikin kirkkoja rakentamaan toivon yhteisöjä, jotka eivät käänny sisäänpäin, vaan ulottavat toivon kaikille, erityisesti niille, jotka kärsivät epäoikeudenmukaisuudesta ja sorrosta.

“Kirkon tehtävä on olla toivon majakka rikkinäisessä maailmassa,” hän totesi.

“Toivon kylväminen on tehtävä, johon kirkon on sitouduttava, erityisesti nykymaailman monien haasteiden keskellä.”

Kommenttipuheenvuoro

Kommenttipuheenvuoron piti piispa Kaisamari Hintikka.

Lue puhe: Dr. Rev. Anne Burghardt Society and Church – Changing Landscapes

Voit katsoa molemmat puheet Youtubesra.

Teksti Anna Patronen