Hyppää sisältöön

Teologia kuuluu kaikille kristityille 

Mitä on teologian tekeminen? Ketkä rakentavat teologista ajattelua?

Usein kuulee ajatuksen, jonka mukaan teologia kuuluu vain papeille tai teologian tutkijoille. Kyse voi olla siitä, että teologit “kaappaavat” teologian itselleen, mutta toisinaan myös siitä, että muut sysäävät teologian tekemisen teologeille tai papeille. Teologian “omimiseen” syyllistyvillä papeilla tai muilla ammattiteologeilla voi olla hyvä tarkoitus ja tahto antaa teologinen koulutus koko seurakunnan käyttöön.  

Kuitenkin tässä artikkelissa näemme teologian toisin: teologia kuuluu kaikille kristityille. Teologian tekeminen on päivittäistä pohdintaa ja vastausten etsimistä kysymykseen: mitä on elää kristittynä juuri tänään ja tässä. Arkinen elämä, yhteiskunnan muutos, ihmisyyden monimuotoisuus - nämä luovat sen kontekstin eli viitekehyksen, jossa teologia syntyy. 

Kontekstuaalinen teologia - mitä se on? 

Tässä esittelemme teologian tekemisen tapaa, jota kutsutaan kontekstuaaliseksi teologiaksi. Toisinaan suomen kielessä käytetään termiä “arjen teologia”. (viite / linkki Latvuksen kirjaan).  

Konteksti tarkoittaa asiayhteyttä: Kaikki ilmiöt liittyvät johonkin yhteyteen. Vaikka kaikki teologia on jossakin asiayhteydessä syntynyttä, nyt haluamme painottaa, että on olemassa teologian tekemisen tapoja, joissa lähdetään tietoisesti liikkeelle kontekstin kysymyksistä, ihmisten arkielämän tai yhteiskunnan haasteista.  Kontekstuaalisessa teologiassa otetaan vakavasti se ajatus, jonka mukaan ihminen on osa sitä ympäristöä, verkostoja ja kulttuuria, jossa hän elää. Esimerkiksi yhteiskunnalliset rakenteet tai perhemallit vaikuttavat ihmiseen ja hänen mahdollisuuksiinsa ja kokemuksiinsa. 

Teologia kasvaa alhaalta ylöspäin. Kontekstuaalinen teologia on paikallista ja partikulaarista eli koskee jotakin yksittäistä. Sen kohde ei ole yleisissä teorioissa vaan yksittäisissä tilanteissa. Se etsii vastausta kysymykseen: mitä on uskollinen Kristuksen seuraaminen tänään. 

Kontekstuaalinen teologia ei ole vain yksi teologian laji, vaan niitä on useita, esimerkiksi jälkikolonialistinen, feministinen, ympäristöteologia ja “black theology”. 

Raamattu ja kontekstuaalinen teologia 

Raamattu ja sen tarinat, kielikuvat, teemat ja käsitteet kuuluvat teologian tekemiseen. Raamatussa itsessäänkin näkyy teologian kehkeytyminen: 5. Mooseksen kirja päivittää 2. Mooseksen kirjan ajatuksia ja Uusi testamentti kommentoi Vanhaa testamenttia.  

Perinteisen akateemisen teologian suunta on lähteä arvovaltaisista teksteistä ja siirtyä traditioista tulkinnan kautta käytäntöön. Kontekstuaalinen teologia kääntää teologian tekemisen prosessin toisin päin. Ihmisten ja yhteisöjen kysymykset ovat kontekstuaalisen teologian lähtöpiste. Ensin on kysymys, joka syntyy arjessa ja elämässä. Lähtökohtana on jokin murros, häiriö tai muutos, joka vaatii uutta ajattelua ja toimintaa.  

Teologisen reflektion vaiheiden avulla inhimillinen arki ja pyhät kertomukset asetetaan vuoropuheluun. <mitä on teologinen reflektio? Mitä tämä lause suomeksi tarkoittaa? voiko jättää tässä pois, kun tulee selitettyä vasta myöhemmin?> Teologia syntyy kyselyn, kokemuksen ja kristillisen tradition vuoropuhelussa. Teologia syntyy vuoropuhelussa, jossa ihmisen kysymykset ja kokemukset kohtaavat kristillisen perinteen. Joskus arkikokemukset ja nyky-yhteisöjen kysymykset myös haastavat Raamattuun kirjattuja näkemyksiä. 

Teologia on ”mannaa matkalle”, ei valmis pohjapiirros tai reittiopas  

Kun Israelin kansa vaelsi erämaassa kohti luvattua maata, Jumala antoi heille ruuaksi mannaa. Mannaa ei voinut varastoida, mutta sitä löytyi joka aamu maasta kerättäväksi. Kontekstuaalinen teologia on kuin mannaa matkalle: se ei pyri laatimaan kaikenkattavia teorioita, vaan vastaa paikallisen kristittyjen yhteisön konkreettisiin kysymyksiin. Teologia muuttuu sanoista teoiksi: mitä tekemistä tai tekemättä jättämistä Kristuksen uskollinen seuraaminen meiltä juuri tänään ja juuri tässä edellyttää.  

Tällainen teologia hyväksyy sen tosiasian, että elämä heittää kristityn eteen joka hetki uusia haasteita, joihin ei ole valmiita vastauksia. Teologia on arkista: se alkaa käytännöstä ja päättyy käytäntöön. Kysymykset voivat olla todella yksinkertaisia, mutta niihin vastaaminen kertoo siitä, mihin uskomme.  

Esimerkki: Saavutettavuus-ajattelu on kontekstuaalista teologiaa 

Kuinka huonojalkainen pääsee kirkkoon sisälle? Miten lapset ja heidän äänensä saavat näkyä ja kuulua seurakunnan tilaisuuksissa? Nämä ovat esimerkkejä siitä, miten arkiselta näyttävät ratkaisut paljastavat sen, kuka on tervetullut seurakuntaan. Ne tekevät näkyväksi yhteisön arvoja ja teologiaa. (linkki saavutettavuus-sivustolle) 

Teologia on käytännöllistä viisautta 

Kun kristittyjen yhteisö pohtii arkisia, yhteisön elämään liittyviä asioita, se tekee teologista reflektiota. Teologisen reflektion tavoitteena on käytännöllinen viisaus, joka näkyy siinä, miten ihmiset elävät suhteessa toisiinsa, toteuttavat yhteisöllisyyttä ja keskinäistä huolenpitoa ja elävät todeksi hengellisyyttä. 

Viisas ihminen tai yhteisö tunnistetaan siitä, että sen arvot ja toiminta eivät ole ristiriidassa. “Kun teologia ymmärretään teonsanaksi, se on käytännön ja teorian välistä vuoropuhelua, jossa yhteisöt ja yksilöt puntaroivat arjesta nousevia haasteita suhteessa arvoihin, ihanteisiin ja tavoiteltuihin hyveisiin. Reflektio johtaa toimintaan, toiminta taas uusiin kysymyksiin ja uuteen reflektioon. Näin ollen teologisessa reflektiossa toiminnan ja teorian kehä on jatkuva ja päättymätön uutta luova prosessi.” (linkki: https://teologia.fi/2017/04/teologian-luonne-kaeytaennoellisenae-viisautena/Linkki avautuu uudessa välilehdessä) <avaa mistä lainaus ja miksi lainaatte sitä tässä> 

Teologinen reflektio on kokemuksesta nousevaa oppimista  

Teologinen reflektio on oppimisen prosessi, joka lähtee kokemuksesta. Tämä tarkoittaa ainakin kahta asiaa: Yhtäältä kokemukset ja elämä heittävät eteemme yhä uusia kysymyksiä, joihin emme vielä osaa vastata. Toisaalta kristittyjen yhdessä tekemä teologia on jatkuvaa oppimista. 

Teologinen reflektio oppimisen prosessina yhdistää elämän ja kokemuksen sekä teologian suuret kertomukset, teemat ja traditiot. Sen tuloksena on tekemistä, olemista ja tekemättä jättämistä. 

On hyvä muistuttaa varsinkin meitä “sanojen kirkon” luterilaisia, että teologinen reflektio ei ole vain puhumista tai ajattelemista. Teologiaa voi tehdä myös taiteen keinoin ja hiljaisuudessa. Rukous on teologian tekemisessä välttämätöntä tekemisen välttämätön elementti. 

 

******************************************************** 

SOPISIKO TAITOLLISESTI TÄHÄN KOHTAAN? <avaisiko termiä enemmän, jos olisi jo aiemmin?> 

KAAVAKUVAT TEOLOGISEN REFLEKTION VAIHEISTA 

  • KUVA 1: TEOLOGISEN REFLEKTION SPIRAALI 

Teologisen reflektion vaiheet 

1) KOKEMUS: Aloita määrittelemällä se kokemus, havainto, häiriö tai kysymys, josta haluat saavuttaa paremman ymmärryksen.  

2) ANALYYSI: Kuvaile, nimeä, tutki, kysy kysymyksiä (kuka, mitä, miksi). Tässä vaiheessa laajennetaan näkökulmaa yksilön kokemuksesta yleisemmälle tasolle. Mihin laajempaan ilmiöön kysymys liittyy? Mitä yhteisössä ja yhteiskunnassa tapahtuu? Millaisia rakenteita ja virtauksia tunnistatte? Missä on valta? Kuka jää syrjään? Miksi asiat ovat niin kuin ne ovat? 

3) KUUNTELEMINEN: Kuuntele kirkon traditiota ja ota keskustelukumppaniksi Raamattu, hengellisten äitien ja isien kirjoitukset, yhteisön historia ja kokemus.  

4) REFLEKTIO ELI JÄSENNYS: Miten tämä kaikki vaikuttaa minun elämääni ja työhöni? 

5) TOIMINTA: Millaiseen tekemiseen tai tekemättä jättämiseen tämä kaikki meitä kutsuu? Mitä uusia kysymyksiä toiminta synnyttää? 

  • KUVA 2: Näe-arvioi-toimi: kolmen askeleen kontekstuaalisen teologian malli 

Näe - Arvioi – Toimi (see-judge-act-malli) > linkki LML:n Linjaus Sukupuolten välinen oikeudenmukaisuus sivut 19 (dtpw-wicas_gender_justice-fi.pdf)  

 

  • ”Näe” tarkoittaa erilaisten todellisuuksien ja asiayhteyksien havainnoimista ja tunnistamista.  

  • ”Arvioi” tarkoittaa sitä, että erilaisten tilanteiden arvioinnissa niistä nousevien kysymysten tunnistamisessa käytetään raamatullisia, teologisia ja ihmisoikeuskielen käsitteitä.  

  • ”Toimi” tarkoittaa toimeen ryhtymistä. Kun todellisuutta on havainnoitu ja arvioitu, sovitaan toimenpiteistä, jotka soveltuvat kyseiseen tilanteeseen. 

************************************************************************** 

 

 

Teologia, valta ja rakenteet 

Kontekstuaalisen teologian tekemisessä on oleellista tehdä tietoisesti näkyväksi vallan rakenteita niin teologian tekemisessä, kristittyjen yhteisöissä kuin laajemmin yhteiskunnassa. 

Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että kontekstuaalisessa teologiassa ei-teologien asema on keskeisempi kuin akateemisessa teologiassa. “Ammattiteologit” eivät omista teologiaa. 

Tärkeää on myös se, että teologisen reflektion prosessissa kaivaudutaan yksittäisiä kokemuksia syvemmälle. Keskeistä on eritoten sivuun marginaaliin työnnettyjen ihmisten äänien kuunteleminen. Yksilöiden kokemusten rinnalle tulee tehdä näkyväksi yhteiskunnallista, poliittista ja kulttuurista muutosta muutoksen näkyväksi tekeminen. Teologinen reflektio paljastaa rakenteellista syntiä, eli niitä syrjäyttäviä rakenteita, jotka vaikuttavat ihmisten arkeen, elämään ja osallisuuteen. Se tuottaa toimintaa, joka pyrkii näiden rakenteiden purkamiseen. 

 

Teologinen “yhteisluominen” 

Vaikka teologista reflektiota voi tehdä yksinkin, ihanteellisesti teologian tekeminen tapahtuu yhdessä. Kenneth Leechin mukaan teologian tekemisen perusyksikkö on paikallinen kristittyjen yhteisö. (linkki tietolaatikkoon, ks. alla) 

Teologista reflektointia voi helpottaa ohjaamalla yhteisöä tai seurakuntaa tasaveroiseen ja dialogiseen työskentelyyn. Ohjaajana voi olla teologi, pappi tai joku muu seurakunnan työntekijä, mutta yhtä lailla kuka tahansa seurakuntalainen. Tärkeintä on, että ohjaaja kykenee luomaan työskentelylle ja vuorovaikutukselle turvalliset rakenteet. Tässä on mahdollista soveltaa kaikkia dialogin ja yhteisluomisen menetelmiä. 

Tasaveroista vuorovaikutusta edistää piiriin asettuminen. Nyt ei ole kyse luennosta tai saarnasta, jossa vain yksi puhuu ja muut kuuntelevat!  

TIETOLAATIKKO, VIITE KATRI SAARIKIVEN HAASTATTELUUN, jossa hän aivotutkimuksen näkökulman tilan merkitykseen. Esimerkkinä Saarikivi mainitsee auditorion tai luentosalin, jossa puhuja istuu vastakkain kuulijoiden kanssa, tekee jo lähtökohtaisesti tasaveroisesta vuorovaikutuksesta haastavaa. 

SITAATTI: “Katri Saarikivi sanoo, että työpaikoilla voimme jo nyt parantaa vuorovaikutusta ja ongelmanratkaisukykyä esimerkiksi korjaamalla organisaation vanhoja rakenteita sellaisiksi, että ne tukevat vuorovaikutusta ja ongelmien ratkaisua.  

Esimerkiksi hän näyttää kuvaa eduskunnan täysistunnosta, jossa puhujapöntössä seisova on hierarkisessa asemassa keskiöissä, ja muut häntä vastapäätä.” 

 

Osallistaminen on tärkeää, pyritäänpä ratkaisuihin tai ei 

Kun ryhmä aloittaa yhteisen työskentelyn, on hyvä olla selvillä siitä, mihin pyritään. Pyritäänkö ratkaisuihin vai yhteisen ymmärryksen lisäämiseen? On hyvä tunnistaa, millaiselle työskentelylle on tarve!  

Toisinaan työskentelyllä on jokin kiireellinen, konkreettinen tavoite, kun seurakunnassa on vaikkapa tehtävä käytännöllisiä ratkaisuja rahankäyttöön liittyen. Vaikka etsitään aivan käytännöllistä vastausta tai toimintatapaa, on silloinkin hyvä varata riittävästi aikaa ja luoda yhteiselle ajattelulle, tekemiselle, pohtimiselle turvalliset puitteet. Prosessin alkuvaiheissa voi olla hyödyllistä jättää tilaa sellaiselle yhteiselle keskustelulle ja eri näkemysten kuulemiselle, jossa ei vielä etsitä ratkaisuja.  

On tilanteita, joissa riittää kuunteleminen ja yhteisen ymmärryksen lisääminen, ilman että päädytään ratkaisuihin. Tällainen on esimerkiksi hengellisen matkakumppanuuden ryhmä, jossa ei ole ryhmän yhteistä päämäärää vaan jokainen ryhmäläinen kulkee omaa hengellistä matkaansa omassa tahdissaan.  

Osallistavan prosessin erilaiset vaiheet ovat kuvattuna esimerkiksi täällä: https://syncrosdesign.com/2016/09/17/8-breaths-of-process-design/Linkki avautuu uudessa välilehdessä

 

Käytännön ohjeita osallistaviin työskentelyihin 

Kun suunnittelet työskentelyjä, mieti onko kyseessä yksi työpaja vai useamman tapaamisen sarja. Kaikkea ei myöskään tarvitse tehdä yksin: työskentelyjen suunnittelussa, ohjauksessa ja pidemmän prosessin kannattelussa voi olla mukana useamman ihmisen työryhmä. 

Yhteistä työskentelyä edistää vuorovaikutukseen liittyvien pelisääntöjen sopiminen. Näistä hyvä esimerkki on vaikkapa Erätauko-säätiön kiteyttämät rakentavan keskustelun pelisäännöt. (https://www.eratauko.fi/tyokalu/rakentavan-keskustelun-pelisaannot/Linkki avautuu uudessa välilehdessä

  • 1. Kuuntele toisia, älä keskeytä 

  • 2. Liity toisten puheeseen 

  • 3. Kerro omasta kokemuksesta. 

  • 4. Kysy, jos et ihan ymmärrä 

  • 5. Ole läsnä ja kunnioita toisia sekä luottamuksen ilmapiiriä. 

  • 6. Pohdi rauhassa. Anna tilaa keskeneräisyydelle. 

Erätauko-säätiön sivuilla on myös muita ohjeita keskustelun koollekutsumiseen ja ohjaamiseen: (https://www.eratauko.fi/tyokalut/Linkki avautuu uudessa välilehdessä). Sieltä saat vinkkejä esim. seuraavanlaisiin asioihin: 

  • Millaisia ovat keskustelua ylläpitävät, voimalliset kysymykset? 

  • Miten erilaiset näkökulmat saavat tilaa keskustelussa? 

  • Miten ohjaaja voi auttaa ryhmää eteenpäin tai ristiriitatilanteissa? 

On myös olemassa muita kuin keskusteluun perustuvia tapoja ohjata työskentelyjä. Teologista reflektiota voi tehdä myös taiteen, musiikin ja tanssin keinoin, hiljaa olemalla tai vaikkapa metsässä vaeltamalla. (onko kenelläkään hyviä linkkejä tähän? Esim. Jukka Leppilammen kappale: Kerro ihmisille) 

 

TIETOLAATIKKO: Kenneth Leech: Mitä on kontekstuaalinen teologia? 

Kontekstuaaliselle teologialle on monia määritelmiä. Yksi sellainen on anglikaaniteologi Kenneth Leechin laatima: 

  • Paikallinen kristittyjen yhteisö on teologian tekemisen paikka. 

  • Teologian tekeminen ei ole vain älyllistä toimintaa: teologiaa voi tehdä myös taiteen, musiikin ja muiden ilmaisumuotojen avulla. 

  • Teologian tekemisessä on oltava mukana ihmisiä eri ikäryhmistä, sosiaaliluokista, taustoista jne.  

  • Teologia on vaikeaa ja epäselkeää. Sitä haastaa maailman, seurakunnan, paikallisen yhteisön ja meidän omat kriisimme. Sitä haastaa kysymykset, joihin ei ole yksinkertaisia vastauksia.  

  • Siksi teologia on päättymätön, epätäydellinen ja jatkuva prosessi.  

  • Teologian tekemisessä rukous ja kontemplaatio eli mietiskely ovat välttämätön pohja.  

  • Teologia koskee uskoa, ja siinä on kyse totuuden etsimisestä ja avoimuudesta Jumalan todellisuudelle.  

Kenneth Leech, Through Our Long Exile (2001) vapaa käännös HvW  

Päivitetty