Ulkosuomalaistyön historia pähkinänkuoressa

Siirtolaisuuden historiaa

Suomalaiset ovat jo satoja vuosia sitten lähteneet leveämmän leivän perässä eri puolille maailmaa. Jo Kustaa Vaasan aikaan 1580-1630 kymmeniä tuhansia suomalaisia lähti kaskenpolttajiksi eli uudisraivaajiksi Ruotsiin, osin Norjaankin. Myöhemmin nälkävuodet 1866-1868 ajoivat ihmisiä sankoin joukoin vieraille maille. Myös Venäjälle lähdettiin varhain, jo 1500-luvulla, lähinnä Inkerinmaalle, Pietariin ja Karjalan kannakselle. 

Vilkkainta muuttoliike on ollut 1800-luvun lopulla ja 1950-1970 -luvuilla. 1860-1930 lähdettiin lähinnä Amerikkaan ja myöhemmin Ruotsiin, Australiaan ja Saksaan. Ruotsiin lähti yli puoli miljoonaa suomalaista.

Nykyisin suomalaisia houkuttelevat töihin lähinnä suuret metropolit. Tämä joukko on hyvin koulutettua ja maailmalle lähdetäänkin ennemminkin seikkailunhalusta, hakemaan kokemusta ja parantamaan kielitaitoa kuin paremman elintason toivossa.

Suomenkielinen työ käynnistyy 

Uudisraivaajien hengellisen elämän turvaamiseksi Tukholmaan perustettiin suomalainen seurakunta vuonna 1533. Muissa maissa kuten Amerikassa ja Australiassa sielunhoito oli herätysliikkeiden ja kirkollisten yhdistysten vastuulla. Suomalaisia seurakuntia perustettiin pikkuhiljaa suomalaisiin siirtokuntiin. New Yorkissa aloitti vuonna 1897 Merimieslähetysseuran pappi suomalaisen kirkollisen toiminnan. 

Vuonna 1921 perustettiin Suomen Kirkon Seurakuntatyön Keskuksen alaisuuteen Diasporatoimikunta, jonka tehtäväksi tuli siirtolaisista huolehtiminen. Alkuaikoina Diasporatoimikunta paneutui pääasiassa inkerinsuomalaisista huolehtimiseen.

Vuonna 1982 piispainkokous päätti, että kirkolla on velvollisuus pitää yhteyksiä jäseniinsä silloinkin, kun he elävät toisessa maassa, ja että kirkon on huolehdittava siitä, että ulkosuomalaiset voisivat  osallistua äidinkielisiin jumalanpalveluksiin ja muihin seurakunnallisiin tilaisuuksiin.

Nykyisin Kirkon ulkosuomalaistyö vastaa kirkollisen työn suunnittelusta ja toteutuksesta ulkosuomalaisten parissa lähes 40 maassa. 

Matkailun kasvu synnyttää kirkon turistityön

1960-luvulla matkailu tuli mahdolliseksi koko kansalle, ja vuonna 1962 aloitti ensimmäinen vapaaehtoinen turistipappi työnsä Teneriffalla.

Kirkko on tehnyt vuodesta 1988 lähtien laajasti työtä turistipappien ja -kanttorien voimin suomalaisten suosimissa kohteissa esimerkiksi Espanjassa, Thaimaassa ja Floridassa. Kirkko lähettää juhlapyhien aikaan myös matkapappeja Etelä-Amerikkaan ja Kaakkois-Aasiaan pitämään suomenkielisiä messuja ja toimituksia.