Vapaaehtoisten kutsuminen ja haastatteleminen

Työryhmässä mietitään aluksi, keitä erityisesti halutaan tavoittaa ja millaisia valmiuksia heiltä odotetaan.

  • Onko esimerkiksi seurakunnan toiminnassa sellaisia ihmisiä, joita haluttaisiin mukaan? 
  • Toivotaanko vapaaehtoisiksi eläkkeelle jääneitä ihmissuhdeammattilaisia vai olisiko hyvä saada mukaan aivan muiden alojen ihmisiä? 
  • Olisiko tässä paikka opiskelijoille? 
  • Voiko mukaan tulla omaa surutyötään jo läpikäynyt, sairaalamaailman kanssa tutuksi tullut potilaan omainen?

Kun mahdolliset kohderyhmät on hahmoteltu, on helpompi löytää keinoja tavoittaa heidät.

Jos mielessä on tietty kohderyhmä, voi yhteistyönpyynnön osoittaa suoraan tälle ryhmälle. Seurakuntien tai järjestöjen työntekijöillä saattaa olla tiedossaan vapaaehtoistyöstä kiinnostuneita henkilöitä.

Vapaaehtoistyöhön voi kutsua ilmoituksella tai tilaisuuksissa

Usein kuitenkin tarvitaan avointa kutsua, joka antaa asiasta kiinnostuneille mahdollisuuden tarjoutua mukaan.

Ilmoittaa voi muun muassa seurakuntalehdissä, paikallis- tai ilmaisjakelulehdissä tai alueradiossa. Seurakuntien, sairaaloiden ja laitosten nettisivut ja ilmoitustaulut ovat käyttökelpoisia kanavia alkavasta toiminnasta tiedottamiseen.

Ilmoituksessa kerrotaan lyhyesti, minkälaisesta vapaaehtoistyöstä on kysymys. Parasta on, jos ilmoittelun kanssa samaan aikaan lehteen saadaan artikkeli hoitolaitoksessa tapahtuvasta vapaaehtoistyöstä tai sen tarpeesta. Ilmoitteluun voi liittyä myös yleisölle avoin tilaisuus, jossa kerrotaan vapaaehtoistoiminnan periaatteista ja käytännöistä.

Vapaaehtoisten haastattelu

Kun ihminen vastaa kutsuun, häneen otetaan yhteyttä mahdollisimman pian ja sopia tapaamisesta.

Hyväksi todettu käytäntö on haastatella kaikkia vapaaehtoiseksi hakeutuvia joko yksittäin tai pienissä ryhmissä. Tällöin osallistujien sitoutuminen on vahvempaa ja osa käytännön tehtävistä voidaan aloittaa jo koulutuksen aikana.

Haastattelijoina on hyvä olla työpari, joka tuntee vapaaehtoistyötä ja hoitolaitosten elämää.

Lomake haastattelun avuksi löytyy sivun alareunasta.

Keskustellaan tehtävistä, periaatteista ja motiiveista

Tapaamisessa selvitetään, minkälaisia tehtäviä hoitolaitoksessa on tarjolla ja keskustellaan vapaaehtoistoiminnan periaatteista.

Haastattelussa käydään läpi hakijan elämäntilannetta ja motiiveja ryhtyä vapaaehtoistyöhön. Myös haastateltavan toiveista, odotuksista ja vapaaehtoistyöhön liittyvistä mielikuvista keskustellaan.

Sitoutuminen ja sopivuus tehtävään

Haastattelun aikana sekä työntekijällä että vapaaehtoiseksi hakeutuvalla itsellään on mahdollisuus arvioida tehtävän sopivuutta juuri hänelle.

Keskustelussa kysytään, millainen sitoutuminen hakijalle on mahdollista. Monet tehtävät vaativat pitempiaikaista sitoutumista ja koulutusta. Joissakin tehtävissä työnohjaukseen osallistuminen on välttämätöntä.

Hyvin erilaisille ihmisille voi löytyä tehtävä sairaalavapaaehtoistyössä. Kaikille ei sovi potilasystävänä toimiminen. Palvelumahdollisuuksia voi olla myös virkistystilaisuuksissa, myyjäisten, talkoitten ja tempausten ideoinnissa ja toimeenpanossa tai vaikkapa kahvion ylläpidossa.

Vapaaehtoistehtävistä perääntyminen

On myös tilanteita, joissa työntekijä joutuu sanomaan, että hakija ei voi toimia hoitolaitoksessa vapaaehtoisena tai että hän ei voi toimia siinä roolissa, missä haluaisi. Silloin on parempi sanoa asia selvästi, avoimesti ja ystävällisesti, perustellen miksi arvioi näin.

Myös vapaaehtoiseksi hakeutuvalle itselleen voi haastatteluvaiheessa selkiytyä, että hänellä ei ole voimavaroja tarjolla oleviin tehtäviin tai että hänen odotuksensa ovat olleet epärealistisia. Haastattelijoiden pitää tällaisessa tilanteessa tarjota mahdollisuus perääntymiseen.

Päivitetty