Vapaaehtoistoiminnan suunnittelu

Toiminnan kehittämistä varten kootaan työryhmä, joka suunnittelee käytännön toteutuksen ja sisällöt sekä määrittelee aikataulun. Työryhmä huolehtii myös siitä, että suunnitelmat toteutuvat käytännössä ja arvioi toimintaa.

Yksi työntekijä voi tehdä aloitteen vapaaehtoistoiminnasta. Vastuut tulee jakaa tasapuolisesti. Avainhenkilöitä ovat esimerkiksi

• • laitoksen edustajat: hoitotyöntekijät, sosiaalityöntekijä

• • potilaan/ asukkaan omainen

• • kokenut vapaaehtoinen

• • seurakunnan diakoniatyöntekijä

• • seurakunnan luottamushenkilö

• • vapaaehtoisjärjestön edustajat

Työryhmän ei tarvitse tehdä kaikkea itse. Käytännön toteutukseen voidaan kutsua myös muita toimijoita.

Ideointivaiheessa on hyödyllistä tutustua siihen, mitä muualla on tehty. Tutustumiskäynnit innostavat ja antavat virikkeitä, joita voi soveltaa omaan tilanteeseen sopiviksi.

Arjen työssä huomataan monia tarpeita, joihin ei esimerkiksi ajanpuutteen vuoksi pystytä kunnolla vastaamaan.

Näitä tarpeita tunnistavat potilaat ja asukkaat itse, laitoksen henkilökunta, omaiset, ystävät ja laitoksessa vierailevat.

Eri toimijat näkevät tarpeita eri näkökulmista. Siksi on hyvä kuulla monien tahojen edustajia. Tältä pohjalta luodaan kunkin osaston tai hoitoyksikön vapaaehtoisten tehtävät.

Potilaskeskeisyys on vapaaehtoistyön kantava periaate. On tärkeää kysyä potilailta tai hoitolaitoksen asukkailta itseltään, mitä he erityisesti kaipaavat

Omaiselle ajatus vapaaehtoisesta voi olla helpotus. Kaukana asuvaa ilahduttaa tieto siitä, että vapaaehtoinen käy hänen läheisensä luona.

Omaiset tuntevat läheisensä historiaa ja tottumuksia parhaiten. Esimerkiksi muistisairaiden kohdalla omaiset voivat olla ainoita, jotka tietävät, millaisia asioita henkilö on arvostanut ja mitkä ovat olleet tärkeitä rakennusaineita hänen elämässään.

Omaisten toiveita voidaan kartoittaa esimerkiksi kyselyn avulla tai haastattelemalla heitä heidän vieraillessaan osastolla. Haastattelu onkin osoittautunut monesti tehokkaammaksi keinoksi kuin kirjallinen kysely. Yhteistyö rakentaa luottamusta ja on tärkeää myös omaisen kannalta.

Potilaan hyvinvointi on laitoksessa hoitavan henkilökunnan vastuulla. Potilaan virkistyminen ja hänen kokonaisvaltainen hyvinvointinsa edesauttavat hoitotyötä.

Hoitohenkilökunnalla on usein pitkältä ajalta kokemusta ihmisten toiveista ja tarpeista. Heillä on näkemystä myös siitä, mitkä asiat toteutuvat parhaiten työntekijöiden työnä ja mitä odotetaan vapaaehtoisilta.

Kirkon työntekijöiden lähtökohtana on ihmisen henkisten ja hengellisten tarpeiden ja eksistentiaalisten kysymysten huomioiminen osana  kokonaisvaltaista hoitoa. Potilaat kertovat papille erilaisista tarpeista kuin hoitohenkilökunnalle.

Henkisiä ja hengellisiä teemoja voidaan ottaa puheeksi myös vapaaehtoisten kanssa.

Vapaaehtoistoiminta voi käynnistyä myös niin, että on olemassa ihmisiä joilla on aikaa, taitoja ja halua toimia vapaaehtoisina.

Vapaaehtoiseksi voi ilmoittautua osastolla käyvä omainen, joka ehtii tavata muitakin asukkaita, ohjata ryhmää tai kuunnella ihmisiä. Usein vapaaehtoiset kertovat halusta oppia uutta sekä löytää uusia ystäviä ja mielekästä sisältöä elämään.

Keskeisin motivaation lähde monilla on halu auttaa ja toimia tärkeinä pitämiensä asioiden puolesta