Sairaalasielunhoito 100 vuotta 2025!

Ensimmäinen sairaalasaarnaaja aloitti toimintansa Helsingissä 1.10.1925.Vuonna 2025 sairaalasielunhoito täyttää 100 vuotta Suomessa. Seuraa juhlavuoden suunnittelua ja etenemistä tästä: https://www.helsinginseurakunnat.fi/artikkelit/sairaalasielunhoito100vuotta

Juhlavuoden visuaalinen ilme: Elina Pöysti
Hankeyhteistyö eri toimijoiden kanssa

Kirkon sairaalasielunhoidossa verkostoidutaan ja tehdään yhteistyötä eri toimijoiden kanssa. Kehittämis- ja tutkimusyhteistyötä tehdään Helsingin yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan tutkimushankkeessa; “Lasten suru ja suremisen kulttuuriset käytännöt varkaiskasvatuksessa” (Suomen Akatemia, 2021-2025). Sielunhoitoon liittyvä osatutkimus on nimetty: “Onko kirkossa tilaa surevalle lapselle?” Tutkimuksessa tarkastellaan kuolemaan liittyvän surun kohtaamista Suomen Evankelisluterilaisen kirkon käytänteissä, erityisesti varhaiskasvatusikäisiä tavoittavan toiminnan kontekstissa.

Viime vuosina hankeyhteistyötä on tehty saattohoidon vapaaehtoisuuden kehittämisen hyväksi SAAVA – hankkeessa ja Parisuhdekeskus Kataja Ry:n ”Parisuhde voimavaraksi” –parisuhdetta vahvistavassa ja parisuhdeongelmia ehkäisevässä toiminnassa. SAAVA -hankkeessa valmistui saattohoidon vapaaehtoisen käsikirja.

Saattohoidon vapaaehtoisen käsikirja on koottu SAAVA -hankkeessa vapaaehtoisten koulutuksen tueksi. Materiaali toimii oppikirjana saattohoidon vapaaehtoisten koulutuksessa ja vapaaehtoisen tukena hänen tehtävässään. Ensimmäisessä luvussa pohditaan vapaaehtoisuuteen liittyviä odotuksia ja tutustutaan vapaaehtoistyön periaatteisiin. Toinen luku sisältää perustietoa saattohoidosta ja kuolemasta. Kolmannessa luvussa keskitytään kohtaamiseen ja vuorovaikutukseen. Neljänteen lukuun on koottu vapaaehtoisuuteen liittyviä käytännön kysymyksiä.

Voit ladata oppaan tästä: Saattohoidon vapaaehtoisen käsikirja

Ja oppaan kansilehden tästä: Saattohoidon vapaaehtoisen käsikirja kansilehti

Vapaaehtoistyöstä on laadittu myös valtakunnallinen suositus. Siihen pääset tutustumaan tästä: Valtakunnallisen vapaaehtoistyön suositus

On STEA -rahoitteinen vuosille 2021-2024 ajoittuva kehittämishanke. SAAVA-hankkeen tavoitteena on tuoda saattohoidon vapaaehtoistoiminta pysyväksi osaksi hyvää saattohoitoa kaikkialla Suomessa. Vapaaehtoisilla on saattohoidossa oma erityinen, tärkeä roolinsa: he voivat kiireettömällä läsnäolollaan auttaa kuolemaa lähestyvän ihmisen ja hänen läheistensä kokonaisvaltaisessa tukemisessa. Kirkon sairaalasielunhoito on mukana pilottialueilla Rovaniemellä, Tampereella ja Turussa. Hankkeessa kehitetään mm. saattohoidon vapaaehtoisten koulutukseen yhteistä sisältöä. SAAVA-hankkeen yhteistyökumppaneina on laaja verkosto sairaaloita, saattohoitokoteja, kaupunkeja, kuntia, seurakuntia, Syöpäjärjestöt, Lounais-Suomen Saattohoitosäätiö, alueellisia Syöpäyhdistyksiä, Kirkkohallitus ja Opintokeskus Sivis. Lisää tietoa Saattohoidon vapaaehtoistoiminnan kehittämishankkeesta: SAAVA hanke

Tavoitteena on tukea parien ja perheiden selviytymistä tilanteissa, joissa puoliso tai perheenjäsen on sairaalahoidon piirissä.  Hankkeessa tarjotaan koulutusta ja osaamisen tukea kirkon työntekijöille, psykososiaalisen tuen ammattilaisille ja pareille.

Hankkeen nimi: Lasten suru ja suremisen kulttuuriset käytännöt varhaiskasvatuksessa /
Children’s grief and grieve in institutional early childhood education
Osatutkimus: Onko kirkossa tilaa surevalle lapselle? Kuolemaan liittyvän surun kohtaaminen Suomen Evankelisluterilaisen kirkon käytänteissä
Kuolemansuruun keskittyvän osatutkimuksen tavoitteena on selvittää lasten surua ja suremiseen liittyviä käytänteitä Suomen Evankelisluterilaisen kirkon kontekstissa. Huomio kohdistuu valikoituneisiin kirkon toimintamuotoihin, joissa ennakoidaan kuolemaan liittyvien asioiden nousemista esiin.
Osastutkimuksessa tarkastellaan lasten surua kulttuurihistoriallisen toiminnanteorian ja sosiokulttuurisen teorian lähtökohdista käsin vuorovaikutuksessa rakentuvana, kulttuurisena, aikaan ja paikkaan kiinnittyvänä normatiivisena käytäntönä. Suru ymmärretään kattokäsitteenä ja -ilmiönä useille eri tunteille (esim. eroahdistus, ikävä ja ulkopuolisuuden tunne) ja suremisen tavoille (esim. itkeminen, toisten läheisyyteen hakeutuminen, vuorovaikutuksesta vetäytyminen).
Kuolemaan liittyvä suru on yksi lapsen surun ilmentymä, ja aivan erityinen surun muoto.

Kehittämistyöryhmän tehtävänä on kehittää ja tukea valtakunnallisesti kirkon sairaalasielunhoitotyötä, luoda yhtenäisempiä toimintakäytänteitä ja jakaa niitä. Kehittämistyöryhmässä on edustus jokaisesta hiippakunnasta. Jäsenet valitaan äänestyksellä. Äänioikeutettuja ovat kirkon sairaalasielunhoitajat.

Kehittämistyöryhmä tekee toimialaansa liittyvissä asioissa valtakunnallisesti yhteistyötä sairaalapappien ja Sairaalateologit ry:n kanssa. Sairaalasielunhoitotyön kehittämisessä hyödynnetään tehtäväkohtaisia työryhmiä. Kehittämistyö perustuu tutkimus- ja kokemustietoon.



Takaisin sivun alkuun