Eettiset periaatteet

Suomen ev.lut. kirkon sielunhoidon eettiset periaatteet
Eettiset periaatteet koskevat kirkossa sielunhoitotyötä tekeviä työntekijöitä. Periaatteita voi soveltaa myös vapaaehtoisiin sielunhoitajiin.

Sielunhoito on sosiaalista tukea. Se voi toteutua auttavana keskusteluna, muuna vuorovaikutuksena tai konkreettisena tukena. Sielunhoito liittyy hengelliseen viitekehykseen. Sielunhoitaja huolehtii osaamisensa riittävyydestä ja sitoutuu sielunhoidon eettisiin periaatteisiin.

Sielunhoidossa tarjotaan tila omien asioiden pohtimiseen. Sielunhoidon lähtökohtana on sielunhoidettavan kokema avun ja tuen tarve. Sielunhoitaja ja sielunhoidettava sopivat yhdessä sielunhoidosta ja määrittelevät sielunhoitosuhteen rajat ja asiakaslähtöiset tavoitteet.

Sielunhoitajalla on riittävä sielunhoidon koulutus. Sielunhoitaja ylläpitää ja kehittää ammattitaitoaan. Sielunhoitajan työnkuva on sielunhoitoa ja työhyvinvointia tukeva. Siihen sisältyy riittävästi palautumista, ohjausta ja tukea.

Sielunhoitaja kohtaa ihmisen arvostavasti. Sielunhoitaja ei väärinkäytä valtaa tai muita suhteen ilmiöitä. Sielunhoito on saatavilla ja saavutettavissa kaikille. Ihmistä autetaan vakaumukseen tai jäsenyyteen katsomatta.

Sielunhoitajan tavoitteena on kuunnella, kuulla ja auttaa asiakaslähtöisesti. Sielunhoitaja tunnistaa omat motiivinsa. Sielunhoitoon tulevalla on oikeus tietää sielunhoitajan käyttämä viitekehys ja vakaumus.

Sielunhoitajalla on hyvä empatiakyky, tunneäly ja tilannetaju. Hän osaa toimia yllättävissä ja ristiriitaisissa tilanteissa. Sielunhoidettava tulee kuulluksi ja kohdatuksi. Kohtaamisen puitteet pyritään järjestämään hyvinvointia tukeviksi.

Sielunhoitaja on kiireettömästi läsnä. Hän keskittyy sielunhoidettavaan ja tämän asioihin. Kohtaamisille sovituista ajoista pidetään kiinni. Sielunhoitaja osaa reflektoida omia tunteita ja toimintaa.

Keskustelun aiheiden valinta ja niiden käsittelytapa määrittyvät sielunhoidettavan ehdoilla. Hänen asiansa pysyy keskustelun keskiössä. Sielunhoitaja huolehtii siitä, että sielunhoitosuhde säilyy ammatillisena.

Sielunhoitajaa sitoo vaitiolovelvollisuus. Ilmoitusvelvollisuudesta on säädetty laissa. Pappeja koskee sielunhoidollisissa keskusteluissa rippisalaisuus. Sielunhoidon luottamuksellisuus on molemminpuolista.

Sielunhoitaja pystyy kohtaamaan ja tarkastelemaan elämän kirjon eri ilmiöitä. Sielunhoitaja liittyy kirkon yhteisöön, mutta työssään hän käsittelee myös vakaumusta sivuavia kysymyksiä erilaisten elämänkatsomusten näkökulmista.

Sielunhoitajalla on käsitys hyvinvointia edistävästä elämäntavasta ja sen rakentamisesta. Hän huolehtii itsetuntemuksensa kehittämisestä ja oman elämänsä kysymysten käsittelystä ammatillisesti. Tarvittaessa sielunhoitaja osaa opastaa toisenlaisen tuen piiriin.

Sielunhoito voimaannuttaa ihmistä toimimaan elämässään ja yhteisöissään. Sielunhoitaja tukee yksilöä löytämään voimavaroja ja resursseja tilanteessaan. Sielunhoito edistää osaltaan inhimillisyyttä yhteiskunnassa. Sielunhoitajat osallistuvat kokemuksensa pohjalta kirkolliseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Kirkon sielunhoidon eettiset periaatteet:

Takaisin sivun alkuun