Rippikoulu olemuskielellä

Vuosittain noin 120 nuorta tarvitsee rippikoulun, jonka äidinkielenä on olemuskieli. Jokapäiväisestä elämästä selviytyäkseen vaikeasti kehitysvammainen tarvitsee vanhempiensa tai hoitohenkilökunnan jatkuvaa huolenpitoa.

Olemuskieli on kehollista vuorovaikutusta heidän kanssaan: ilmeitä, eleitä, ääntelyä, toimintaa ja tunteita. Käytämme olemuskieltä sanallisen rinnalla läpi koko elämän. Sen kautta ilmaisemme ihmisenä olemisen peruskokemuksen. 

Vaikeimmin kehitysvammaisten rippikoulu alkaa siitä todellisuudesta, missä nuori elää. Elämää ja uskoa ei voi erottaa toisistaan. Tärkeintä on oppia tuntemaan rippikoululaisen arkielämä ja hänen tapansa kommunikoida. 

Olemuskielinen ymmärtäminen edellyttää läsnäoloa, aitoutta sekä tässä ja nyt - olemista. Rippikoulu toteutuu ihmisten välisessä suhteessa. 

Rippikoulussa rakennamme tilan kohtaamisen ja uskon vuorovaikutukselle. Sen sisältönä on kokemus nähdyksi tulemisesta toinen toisemme ja Jumalan edessä. anhempiensa tai hoitohenkilökunnan jatkuvaa huolenpitoa. 

Päivitetty