Erilaiset oppijat

On tärkeää, että jokainen nuori on osallinen yhteydestä ja rippikoulusta

Oppiminen on aina yksilöllistä. Monilla on jonkinlaisia luki- tai oppimisvaikeuksia tai muuta erilaisuutta, joka on välttämätöntä ottaa huomioon rippikoulun organisoinnissa ja toteutuksessa. Jotkut oppimisen haasteet edellyttävät erityis- ja pienryhmien järjestämistä, jotta nuoren rippikoulutyöskentely olisi mahdollista ja mielekästä. Yhtä tärkeää on etsiä sellaisia käytäntöjä, joissa jokainen nuori omine erilaisine lähtökohtineen on osallinen seurakuntayhteydestä ja voi osallistua seurakunnan yhteiseen rippikoulutoimintaan jonkin ryhmän jäsenenä (inkluusion näkökulma).

Kehitysvammaisille nuorille on järjestetty jo vuosikymmenien ajan erityisrippikouluja. Viittomakielisille nuorille on järjestetty omia rippikouluja. Myös kielelliset erityisvaikeudet, autismikirjon häiriöt, Aspergerin oireyhtymä, aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriöt, mielenterveyden ongelmat, ahdistuneisuushäiriöt ja sosiaalisten tilanteiden pelot on voitava ottaa huomioon rippikoulun toteutuksessa. Aina nuoren haasteiden taustaa ei ole edes selvitetty.

Jokaisella nuorella on kuitenkin lähtötilanteesta riippumatta yhtäläinen oikeus käydä rippikoulu. Tehtävämme onkin etsiä mielekkäitä vaihtoehtoisia mahdollisuuksia, jotta nuori halutessaan voi kuulua luontevalla tavalla johonkin hänelle sopivaan rippikoululaisten ryhmään joko kotiseurakunnassaan tai laajemmassa kirkon yhteistyöverkostossa. Näin nuori voi löytää itselleen seurakuntayhteyden. Erityisryhmiin kuuluvien nuorten lukumäärä voi olla paikallisesti pieni. Kotiseurakunnan, jonka vastuulla on kaikkien jäsentensä rippikoulu, on vaikea järjestää yksin kaikille erityisryhmille sopivaa rippikoulumahdollisuutta. Siksi tarvitaan alueellista yhteistyötä seurakuntien, hiippakuntien, järjestöjen ja kokonaiskirkon kanssa.

Takaisin sivun alkuun