Ufoilmiön, maan ulkopuolisen älyn kysymyksen ja uskonnon rajapintoja

Viime vuosina ufoilmiö on jälleen ollut valtamediankin otsikoissa eri maiden viranomaisten julkaistua niin sanottuja uforaportteja. Hiljattain Yhdysvaltojen avaruushallinnon NASAn pääjohtaja Bill Nelson esitti haastattelussa pitävänsä mahdollisena, että maailmankaikkeudessa on älyllistä elämää myös muualla kuin maapallolla.

Viime vuosina ufoilmiö on jälleen ollut valtamediankin otsikoissa. Kiinnostusta ovat herättäneet muun muassa uutiset eri maiden viranomaisten julkaisemista niin sanotuista uforaporteista. Hiljattain Yhdysvaltojen avaruushallinnon NASAn pääjohtaja Bill Nelson esitti haastattelussa pitävänsä mahdollisena, että maailmankaikkeudessa on älyllistä elämää myös muualla kuin maapallolla.

Ufouskomukset liittyvät kysymykseen maan ulkopuolisesta älystä (ETI, Extra Terrestial Intelligence), vaikka ne eivät tarkkaan ottaen ole aivan sama asia. Voidaan sanoa, että käsitteenä ”ufo” (Unidentified Flying Object) on laajasti tunnettu erityisesti länsimaisessa kulttuurissa, riippumatta sitä pidetäänkö ”ufoja” totena tai ei.

Modernin ufoilmiön ja ufologian voidaan sanoa saaneen alkunsa vuonna 1947, kun amerikkalainen Kenneth Arnold koki nähneensä tuntemattomia lentävä aluksia Washingtonin osavaltiossa. Vuonna 1947 Yhdysvaltain ilmavoimat perusti tutkimusryhmän nimeltä Project Sign kartoittamaan mahdollisia ufohavaintoja. Tämä tutkimusprojekti jatkui eri nimillä vuoteen 1969. Jo 1950-luvun alussa syntyi ”lentävä lautanen” -ilmiöstä kiinnostuneita ryhmiä.  Osa ryhmistä oli kiinnostunut enemmän teknisistä kysymyksistä. Esoteerisesti suuntautuneet ryhmät olivat keskittyneet asioihin, jotka liittyivät kontaktihenkilöihin ja avaruusolentojen viesteihin.

Ufokulttuurin ympärille on syntynyt erityisiä ufouskonnollisia liikkeitä (muun muassa Aetherius-seura, Raelilainen kirkko ja Unarius-seura) ja new age -henkisyyteen ja esoteriaan liittyviä ilmiötä (paraufologia). Nämä edustavat ufokulttuurin uskonnollisia aspekteja. Esimerkiksi väitettyihin abduktioihin ja kontaktikokemuksiin liittyy usein siepatulla kokemus jonkinlaisesta henkisestä muutoksesta. Huolimatta modernista ja teknologisesta yleisilmeestään ufokulttuuri voidaan nimenomaan nähdä osana esoteerisen perinteen jatkumoa.

Ufokulttuurin piiriin kuuluu myös muita erikoisia ilmiöitä, kuten niin sanottu karjansilpominen ja viljapeltokuviot. Ufoyhteyskertomusten taustalla ovat kansanuskonnollinen kokemusmaailma sekä ufoaiheinen tieteisfiktio. Vaikka ufokontaktiliike on luonteeltaan esoteerinen ja vaikka sen edustajat kritisoivat usein kristinuskoa, on liikkeessä myös kristillisestä perinteestä saatuja vaikutteita. Ufokulttuurin kulttuurihistoriallisia taustoja ja eri ilmenemismuotoja ihmistieteellisestä näkökulmasta on käsitelty teoksessa Arvoituksia avaruudesta. Näkökulmia ufouskomuksiin (toim. Jaakko Närvä & Jussi Sohlberg 2020).

Ufouskonnollisuus on luonteeltaan yleensä kulttityyppistä toimintaa. Sosiologisesti määriteltynä kultti on väljästi organisoitunutta sosiaalista toimintaa; tiukkoja sisä- ja ulkopuolisuuden rajoja ei esimerkiksi ole.  Omaa kokemusta ja tulkintaa pidetään tärkeänä. Ufouskonnollisuudessa voidaan nähdä kolme pääryhmää: kansanomainen ufouskonnollisuus, ufokontaktiliike (esoteerinen) ja ufoilmiöiden kristilliset tulkinnat. Ufouskonnollinen toiminta tapahtuu yleensä ufoyhdistyksissä, keskusteluryhmissä ja erilaisissa new age -kentän tapahtumissa.

Ufouskonnollisuus on suurimmaksi osaksi luokiteltavissa niin sanotuksi implisiittiseksi uskonnollisuudeksi.  Se tarkoittaa, ettei ufouskonnollisuus ole aina selvästi tulkittavissa uskonnollisuudeksi. Eri ufouskonnollisten liikkeiden jäsenmääriä on vaikea arvioida, mutta yksittäisen järjestön jäsenmäärä on yleensä korkeintaan muutamia kymmeniä tuhansia. Sen sijaan ufoilmiöstä ainakin jossain määrin kiinnostuneiden määrä lienee miljoonissa. Vaikka varsinaiset ufouskonnolliset ryhmät ovat pieniä, ufokulttuuria ilmenee laajasti niin populaarikulttuurissa kuin salaliittoteorioiden kentällä. Vuoden 2019 Tiedebarometrin mukaan lähes viidennes suomalaisista on täysin samaa mieltä tai jokseenkin samaa mieltä väitteestä ”Vaikka ufo-havaintoja ei ole kyetty tieteen keinoin todentamaan, on selvää että vierailuja ulkoavaruudesta maahan on tapahtunut.” Vaikka kysymys ei olekaan aktiivisesta ufologian harrastamisesta, voidaan sanoa, että jonkinlainen alttius pitää ufoilmiötä todennäköisenä ei ole enää välttämättä marginaalista, vaan ennemminkin valtavirtaista. Amerikkalaisista lähes kaksi kolmasosaa (65 %) pitää todennäköisenä, että muilla planeetoilla on älyllistä elämää. Runsas puolet (51 %) pitää todennäköisenä, että erilaiset sotilasraportit ”ufoista” ovat todisteita niiden olemassaolosta (Pew Research Center 2021). Tutkimuksesta kävi myös ilmi, että ateistit, agnostikot ja uskontokuntiin kuulumattomat pitivät todennäköisenä maan ulkopuolisen älyllisen elämän olemassaoloa huomattavasti enemmän kuin eri uskontokuntien edustajat. Esimerkiksi ateisteista peräti 85 prosenttia ilmoitti pitävänsä maapallon ulkopuolisen elämän olemassaoloa todennäköisenä.

Paraufologisten ryhmien lisäksi on järjestöjä, joiden tarkoitus on tutkia ufoilmiöitä tieteellisin menetelmin. Esimerkkeinä monista ei-uskonnollisista ufotutkimusorganisaatioista voidaan mainita NICAP, CUFOS ja MUFON -järjestöt.  Myös esimerkiksi Ranskan avaruustutkimusjärjestön (CNES) yhteydessä on ufotutkimusorganisaatio GEIPAN, joka aloitti toimintansa jo vuonna 1977.

Teologia ja kysymys maan ulkopuolisesta älystä

Ufokulttuuria on tutkittu erityisesti uskontotieteessä (mm. Partridge, Närvä). Tutkimuksissa on osoitettu, miten ufokulttuurissa on pitkälti kysymys uskonnollisesta ilmiöstä. Myös amerikkalaisen psykiatrian professori John Mackin tutkimukset ufokontaktikokemuksista ovat tunnettuja. Tutkijat ovat kartoittaneet erilaisia selityksiä ufokokemuksille. Kokemuksia on selitetty erilaisilla havaintopsykologisilla syillä, kuten unihalvauksella. Huomionarvoista kuitenkin on, että ufokokemusten ja ufohavaintojen taustalla ovat varsin harvoin psykiatriset syyt.

ETI-kysymys (ja ”ufoilmiö”) ei ole myöskään teologian piirissä aivan vieras. Vuonna 2020 ilmestyi Vesa Nissisen uskonnonfilosofian väitöskirja Moderneja teologisia tulkintoja kosmisesta evoluutiosta ja maan ulkopuolisen älyllisen elämän mahdollisuudesta, jossa kartoitettiin kysymystä mahdollisesta maan ulkopuolisen älyn olemassaolosta ja siitä, mitä se tarkoittaisi teologialle ja kristinuskolle. Ekoteologiastakin tuttu tulkinta kosmisesta Kristuksesta (Logos) voi sisältää myös ajatuksen maailmankaikkeudessa olevien elämänmuotojen runsaudesta ja moninaisuudesta. Tällöin nousee esille muun muassa kysymys siitä, voisiko Imago Dei merkitä ihmisen lisäksi myös muita olentoja. Luterilainen systemaattisen teologian emeritusprofessori Ted Peters on pohtinut ja kirjoittanut maan ulkopuolisen älyn ja elämän mahdollisesta olemassaolosta teologian näkökulmasta. Peters katsoo, että tällaista ”astroteologista” lähestymistapaa ei tulisi yliolkaisesti ohittaa.

Tunnettu jesuiittateologi ja paleontologi Pierre Teilhard de Chardin (1881–1955) oli vakuuttunut siitä, että evoluutio on tuottanut älyllistä ja tietoisuuden omaavaa elämää maan ulkopuolella. Niin ikään katolinen teologi O’Meara katsoo, että kristillinen luomisusko mahdollistaa myös maan ulkopuolisen elämänmuotojen ja tietoisten olentojen olemassaolon. Vatikaanin observatorion johtaja, fyysikko ja jesuiitta Guy Consolmagno suhtautuu hyvin avoimen myönteisesti ajatukseen maan ulkopuolisesta elämästä. Tätä mahdollisuutta ja sen seurauksia ihmiskunnalle on pohdittu esimerkiksi NASAn työryhmässä, jossa oli mukana eri tieteenalojen edustajia. Työryhmässä oli mukana myös Olli-Pekka Vainio Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta. On huomattava, että yhä useammat luonnontieteilijät pitävät todennäköisenä, että jonkinlaista elämää on maan ulkopuolella. Ei siis sinänsä ole ihme, että on virinnyt pohdintaa sen suhteen, mitä tämä merkitsisi myös uskonnoille ja katsomuksille.

Kirjallisuutta:

Consolmagno, Guy & Mueller Paul (2014): Would you baptize an extraterrestrial? …and other questions from the astronomers’ in-box at the Vatican Observatory. New York: Image Publishing.

Kennedy, Courtney & Lau, Arnold (2021): Most Americans believe in intelligent life beyond Earth; few see UFOs as a major national security threat. Pew Research Center. 

Nissinen, Vesa (2020): Moderneja teologisia tulkintoja kosmisesta evoluutiosta ja maan ulkopuolisen älyllisen elämän mahdollisuudesta. Helsinki: Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta. 

Närvä, Jaakko (2008): Ufologia ja ufokokemukset uskonnollisina ilmiönä: Teoreettinen tutkimus. Helsinki: Helsingin yliopisto: Uskontotieteen laitos.

Närvä, Jaakko & Sohlberg Jussi (toim.) (2020): Arvoituksia avaruudesta. Näkökulmia ufouskomuksiin. Helsinki: Gaudeamus.

Octavio Chon-Torres & Peters, Ted & Seckbach, Joseph & Wileym, Russell Gordon (2021): Astrobiology: science, ethics, and public policy. Hoboken: Wiley.

O’Meara, Thomas (2012): Vast Universe. Extraterrestial and Christian revelation. Collegeville: Liturgical Press.

Partridge, Christopher (ed.) (2003): UFO religions. New York: Routledge.

Reid, Whitelaw (2021): Space jam: former Senator talks Aliens, Asteroids and ‘Star Trek’ with Larry Sabato. UVAToday. 

Teilhard de Chardin, Pierre (2006): Writings selected with an introduction by Ursula King. New York: Orbis Books.

Tiedebarometri 2019 (2019): Tutkimus suomalaisten suhtautumisesta tieteeseen ja tieteellis-tekniseen kehitykseen. Tieteen tiedotus ry. 

Kirjoittaja:

Jussi Sohlberg

Tutkimuskoordinaattori, Kirkon tutkimus ja koulutus