Kasteiden laskusuhdanne haastaa pohjoismaisia kansankirkkoja uusiin avauksiin

Pohjoismaiden kansankirkoilla on edessään sama ongelma, jota on pohdittu kirkkojen yhteisessä tutkimushankkeessa: kastettujen osuus vastasyntyneistä laskee kaikissa Pohjoismaissa.

Pohjoismaiden luterilaiset kirkot ovat yhteisen haasteen edessä: kasteiden määrä on laskusuhdanteessa, millä tulee olemaan kauaskantoisia seurauksia kansankirkkojen tulevaisuuden kannalta.

Jyrkintä kasteiden määrällinen lasku on Islannissa, jossa kasteiden osuus syntyneistä lapsista on jopa puoliintunut kahdessa vuosikymmenessä. Mutta kakkosena tulee Suomen evankelis-luterilainen kirkko, johon vuonna 2000 kastettiin 88,7 prosenttia vastasyntyneistä mutta vuonna 2019 vain 62,2 prosenttia! (Vuonna 2020 kastettujen osuus oli vieläkin matalampi, 53,6 %, mutta vuotta voi pitää poikkeuksellisena, koska koronapandemia aiheutti kastetoimitusten siirtämisiä.)

Suomalaisissa tilastoissa laskussa ovat myös kirkolliset avioliittoon vihkimiset. Kehitys on sikäli merkittävä, että suomalaiset ilmaisevat tutkimuksissa pitävänsä kirkollisia toimituksia keskeisenä perusteena kuulua kirkkoon. Tästä huolimatta kirkollisten toimitusten suosio näyttäisi laskevan jopa kirkkoon kuulumista nopeammin.

Yhtenä selityksenä laskeville luvuille nousi pohjoismaisessa projektissa esille sosiologinen muutos, joka muokkaa kansankirkkojen asemaa kaikissa Pohjoismaissa. Myöhäismodernissa yhteiskunnassa korostetaan niin paljon yksilöllisiä valintoja, että monet kirkkoon kuuluvistakin vanhemmista haluavat lastensa päättävän itse varttuessaan kirkkoon kuulumisesta ja kasteesta. Lisäksi tilastoissa näkyy vaihtelevissa määrin maahanmuuttajataustaisten perheiden vaikutus: vaikka monet heistä ovatkin kristittyjä, he eivät ole luterilaisia.

**

Yhteispohjoismaisessa ”Baptism in Times of Change” -projektissa on pohdittu sitä, miten kasteeseen liittyviä käytäntöjä ja teologisia ilmauksia voitaisiin tuoda entistä enemmän omaan aikaamme sopivalla tavalla esiin.

Myös omassa kirkossamme on ollut viime vuosina kasteeseen liittyvää työskentelyä. Kirkon tutkimuskeskus julkaisi artikkelikokoelman Kasteen polullaviime vuonna.  

Teologinen työskentely on olennaisen tärkeää, sillä kaste on kristinuskon keskiössä oleva sakramentti. Tähän asti kaste on täyttänyt myös sosiologisesti katsoen niin sanotun siirtymäriitin funktion tilanteessa, jossa perheeseen syntyy vauva. Tilanne on muuttumassa nopeasti: kastaminen ei ole enää normi, vaan se näyttäisi olevan yhä enemmän valinta, jota pitää erityisesti perustella.

Kirkolla on uudenlaisessa kulttuurisessa tilanteessa edessään joukko vaikeita kysymyksiä. Jos kirkkoon kuuluvia kummeja alkaa olla vaikeampi löytää ja kasteen toimittaminen uhkaa sen takia estyä, pitäisikö harkita jopa sitä, että kastettavalle ei tarvitsisi lainkaan nimetä kummeja? Esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa kummien nimeäminen on mahdollista mutta ei pakollista.

Tai miten tulee suhtautua perheisiin, jotka haluavat papin siunaavan lapsen niin sanottujen nimiäisten yhteydessä? Piispainkokouksen vuonna 2013 antaman Kohti Pyhää: Uskontojen kohtaaminen kirkollisissa toimituksissa -oppaan mukaan pappi voi toimittaa kasteen sijasta rukoushetken sellaisissa monikulttuurisissa tilanteissa, joissa toinen vanhemmista haluaa kasteen mutta toinen suhtautuu siihen kielteisesti.

Mutta entäpä sellaiset perheet, joissa molemmat vanhemmat ovat luterilaisen kirkon jäseniä mutta silti lasta ei haluta kastaa? Tämä kysymys jakaa mielipiteitä kirkossa, eikä papistoa rohkaista osallistumaan nimiäisiin. Tämä ei yllätä, kun huomioi, että luterilaiseen uskonkäsitykseen kuuluu vauvan kastaminen kirkon jäseneksi. Tämä käytäntö alleviivaa Jumalan armoa, joka kohdistuu jo vastasyntyneeseen. Siksi kysymys kasteen jättämisestä lapsen omaan harkintavaltaan haastaa luterilaisen teologian ydinajatuksen.

Kun yhä harvempi kastetaan vastasyntyneenä kirkon jäseneksi, voidaan myös olettaa, että myöhemmässä vaiheessa tapahtuvat kasteet tulevat lisääntymään. Tämä vaatinee nuorten ja myös aikuisten kastekäytäntöjen kehittämistä.

Vaikka yhteispohjoismainen kasteprojekti on päättymässä, tarkoitus on jatkaa keskustelua paikallisissa kirkoissa. Keskustelun pohjustamiseksi projekti järjesti 19.–20.1.2022 kastetta koskevan konsultaation, jonka piti alun perin olla Kööpenhaminassa, mutta koronatilanteen takia se toteutettiin verkossa.

Projektin tutkijaryhmä tuotti konsultaatioon suositukset, joita muokattiin keskustelun perusteella. Alla on suositusten suomennos, ja tekstin sisältä löytyy linkki projektin verkkosivuille, joilla esitellään projektin englanninkielistä materiaalia. Suositusten alkuperäinen englanninkielinen versio löytyy navigoinnista kohdasta ”Recommendations”.

Näkökulmia pohjoismaisten luterilaisten projektista ‘Kaste muuttuvassa ajassa’

Seuraavat suositukset liittyvät kasteeseen tämän päivän luterilaisissa kansankirkoissa. Ne ovat tulosta yhteisestä pohjoismaisesta projektista, jonka toteutti vuosina 2020–2022 pohjoismaisten tutkijoiden ryhmä (ks. verkkosivusto Churches in Times of Change). Suosituksista keskusteltiin 19.–20. tammikuuta 2022 laajemmalla kokoonpanolla, johon kuului käytännön tason toimijoita, yliopistoväkeä ja kirkonjohtajia Pohjoismaista sekä Luterilaisen maailmanliiton edustus. Toivomme, että näiden näkökulmien avulla voidaan kehittää kasteen merkityksen ymmärtämistä ja kasteeseen liittyviä käytänteitä Pohjoismaiden luterilaisissa kansankirkoissa muutoksen aikana.

Suositukset ottavat lähtökohdakseen kirjallisuuskatsauksessa tunnistetut teemat. Ne nostavat esiin haasteita ja kysymyksiä sekä osoittavat esimerkkejä kasteen ”hyvistä käytännöistä”. Suosituksia ei tule kuitenkaan pitää kaikkien konsultaatioon osallistuneiden omaksumana kantana. Suositukset eivät myöskään ole sitovia linjauksia projektiin osallistuneille kirkoille. Jokaisessa maassa on tarpeen jatkaa työskentelyä, miten suosituksia käytetään kunkin maan kontekstissa ja toiminta-alueella. Näin ollen suosituksia on parasta tarkastella oppimistuloksina yhteisestä tutkimuksesta ja keskustelusta.

Yhteisen tutkimusprosessin keskeisenä tuloksena ovat seuraavat konsultaatiossa työstetyt suositukset, jotka toimitetaan osallistuneille kirkoille kansallisten ryhmien kautta.

A. Kirkko laajemmassa yhteiskunnassa (tilastot, kvalitatiiviset näkökulmat, sosiaalinen muutos)

Suosittelemme, että kirkot

1. pitävät yhteiskuntiamme perusteellisesti muokkaavia sosiaalisia muutoksia uudistettuna kutsuna olla missionaarisia kirkkoja.

2. näkevät pohjoismaiset yhteiskuntamme kutsuna kontekstuaaliseen teologiseen pohdintaan.

3. tutkivat tämän päivän ilmaisutapoja vuoropuhelussa raamatullisten ja traditionaalisten symbolien kanssa, jotta kristinuskosta tehtäisiin merkityksellistä modernin yhteiskunnan ihmisille.

4. oppivat toimimaan kirkkona moniarvoisessa yhteiskunnassa, jossa jaetaan julkinen tila muiden uskontojen sekä vakaumusten seuraajien kanssa ja toimitaan näiden kanssa yhdessä.

B. Teologia (luterilainen, ekumeeninen, nykyaikainen)

Suosittelemme, että kirkot

5. työstävät kasteteologioita tavoilla, jotka ovat saavutettavia ja ymmärrettäviä. 

6. kehittävät rikasta ja kokonaisvaltaista ymmärrystä armolahjoista ja opetuslapseudesta, jotka saadaan kasteessa ja jotka antavat uusia tapoja osallistua Jumalan missioon maailmassa.

7. kehittävät kasteen ja koko luomakunnan välistä suhdetta mukaan lukien laajempi ihmiskunta ja ekologinen ympäristö.

8. kehittävät kasteen ymmärtämistä siten, että siinä huomioidaan vastasyntyneitten kasteiden lisäksi lasten, nuorten ja aikuisten kasteet.

9. työskentelevät ekumeenisten kumppanien kanssa kasteen ymmärtämiseksi.

C. Viestintä (jäsentapaamiset, kasvatus, kampanjat)

Suosittelemme, että kirkot

10. kehittävät vuoropuheluun pyrkivää viestintää kasteesta mukaan lukien kasteen teologiset ulottuvuudet.

11. viestivät kasteesta tavalla, jossa painotetaan kuulumista, yhteisöä ja osallisuutta.

12. varustavat jäseniään näkemään oman kasteensa viestintätehtävänä.

13. kehittävät ohjelmia, joissa opetetaan kristillistä uskoa kastetuille ja kastamattomille.

D. Käytäntö (liturgian kehittäminen, kasteen toimittamisen uudet muodot)

Suosittelemme, että kirkot

14. kokeilevat erilaisia tapoja kasteen käytännön toteutuksissa, esim. erityiset kastepalvelukset, drop in -kasteet ja toimitukset kirkkorakennuksen ulkopuolella.

15. pohtivat kummien roolia ja tapoja tukea kummiutta.

16. tutkivat erilaisia tapoja toimia moniuskontoisten perheiden sekä kasteen lykkäämistä toivovien vanhempien kanssa, niin että kuitenkin tunnustetaan lapsen kuuluvan Jumalan valtakuntaan.

17. kehittävät liturgioita ja virsiä, jotka soveltuvat erilaisiin ikäkausiin ja olosuhteisiin.

18. arvioivat ja tarkistavat jatkuvasti liturgista kieltä ja kasteen käytäntöjä.

Kirjoittaja:

Jyri Komulainen

Johtava asiantuntija, Kirkon tutkimus ja koulutus