Aineellinen avustaminen Raamatussa

Vanha testamentti ja avustaminen

Vanha testamentti (VT) velvoittaa seurakuntia muun muassa vähäosaisten auttamiseen. VT:ssa mainitaan usein neljä henkilöryhmää, joista olisi erityisesti pidettävä huolta: muukalaiset, lesket, orvot ja köyhät. He olivat oman aikansa syrjäytyneitä. VT velvoittaa myös yhteistyöhön muun yhteiskunnan kanssa. Avustaminen on koko kansan asia.

“Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi” (Jes.58:6-8).

“Joka kolmas vuosi teidän tulee jättää sadosta erottamanne vuotuiset kymmenykset omalle paikkakunnallenne, niin että leeviläiset, joilla ei ole teidän keskuudessanne omaa perintömaata, sekä luonanne asuvat muukalaiset, orvot ja lesket saavat syödä itsensä kylläisiksi. Jos teette, kuten Herra, teidän Jumalanne, on käskenyt hän siunaa teitä kaikissa toimissanne.”(5. Moos. 14:28-29)

“Joka seitsemäs vuosi teidän tulee julistaa velkojen anteeksianto” (5. Moos.15:1)

“Jos viljasatoa korjatessanne unohdatte pellolle lyhteen, älkää palatko sitä hakemaan, vaan antakaa sen jäädä sinne muukalaista, orpoa ja leskeä varten. Kun näin teette, Herra, teidän Jumalanne, siunaa teitä kaikissa toimissanne. Kun olette ravistaneet oliivit puista, älkää palatko keräämään jäljelle jääneitä oliiveja; ne kuuluvat muukalaiselle, orvolle ja leskelle. Kun olette korjanneet viinitarhanne sadon, älkää suorittako jälkikorjuuta, vaan antakaa muukalaisen, orvon ja lesken korjata loput.” (5. Moos. 24:19-21)

“Eivät he aja orvon etua, eivät tahdo hänen voittavan asiaansa, eivät puolusta köyhän oikeutta. Enkö minä rankaisisi tällaisista teoista, enkö kostaisi tällaiselle kansalle, sanoo Herra” (Jer.5:28-29).

Uusi testamentti ja avustaminen

Uusi testamentti (UT) tuo rakkauden käskyn lisäyksenä VT:iin. Jeesuksen esimerkki ja toiminta velvoittaa aineelliseen auttamiseen pienilläkin resursseilla (esim. ruokkimisihmeet Matt. 14:13-21, 15:32-38). Rakkauden käsky ei ole kohdistettu vain diakoniatyölle, vaan se edellyttää yhteistyötä koko seurakunnan ja sitä ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Auttaminen on yhtä tärkeätä kuin avun saaminen.

“Minun oli nälkä ja te annoitte minulle ruokaa. Minun oli jano ja te annoitte minulle juotavaa. Minä olin koditon ja te otitte minut luoksenne. Minä olin alasti ja te vaatetitte minut. Minä olin sairas ja kävitte minua katsomassa. Minä olin vankilassa ja te tulitte minun luokseni.” (Matt. 25:35-36)

Laupiaan samarialaisen (Luuk. 10:25-37) esimerkki suuntaa sanomansa selkeästi jokaiselle henkilökohtaisesti. Seurakunnan tehtävä on antaa mahdollisuus kaikille seurakuntalaisille auttamiseen omalla tavallaan. Seurakunnan tulisi toimia niin, ettei kukaan kulkisi tietämättään apua tarvitsevan ohitse. Laupiaan samarialaisen teksti haastaa myös kirkkoa pohtimaan asemaansa osana yhteiskuntaa. “Seuraavana aamuna hän otti kukkarostaan kaksi denaaria, antoi ne majatalon isännälle ja sanoi: ’Hoida häntä. Jos sinulle koituu enemmän kuluja, minä korvaan ne, kun tulen takaisin.’” Mikä on kirkon rooli avunantajana lakisääteisten, yhteiskunnallisten palvelumuotojen rinnalla?

Velvollisuus ja tarve auttaa perustuu kirkon sanomaan. Tämä ilmenee ahdistavastikin esimerkiksi Johanneksen kirjeessä: “Jos joku, jonka toimeentulo on turvattu, näkee veljensä kärsivän puutetta, mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus voisi pysyä hänessä?” (1.Joh.kirje 3:17)  Yksi alkuseurakunnan keskeisiä tehtäviä olikin taloudellisen avun jakaminen, jota hoitamaan valittiin seitsemän miestä apostolien rinnalle. (Esim. Apt. 6:1-7)

Taloudellisessa avustamisessa ei ole kysymys lain kirjaimen täyttämisestä tai pyrkimyksestä auttaa toisia, jotta voisi osoittaa olevansa itse täydellinen kristitty. “Armosta Jumala on teidät pelastanut antamalla teille uskon. Pelastus ei ole lähtöisin teistä, vaan se on Jumalan lahja. Se ei perustu ihmisen tekoihin, jottei kukaan voisi ylpeillä.” (Ef. 2:9)

Kaikkein tärkein on rakkaus: se toteuttaa koko lain.

“Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa mutta minulta puuttuisi rakkaus, en sillä mitään voittaisi.” (1. Kor. 13:3)