Monitieteinen tutkijajoukko uskonnollisen nationalismin ja oikeistopopulismin äärellä

Netherlands Institute for Advanced Study järjesti elokuussa Amsterdamissa nuorille tutkijoille suunnatun kesäkoulun, jonka tavoitteena oli kokoontua analysoimaan uskonnollista nationalismia ja oikeistopopulismia eri maissa ja pohtimaan keinoja niiden kohtaamiseen.

Denver, Colorado, marraskuu 2022

Osallistun American Academy of Religion -järjestön vuosittaisessa konferenssissa kirjapaneeliin, jonka aiheena on samana vuonna julkaistu, amerikkalaisten uskontososiologien Philip Gorskin ja Samuel Perryn kirjoittama teos “The Flag and the Cross”. Kirja esittelee valkoista kristillistä nationalismia ilmiönä Yhdysvaltojen kontekstissa. Aihe on noussut erittäin kuumaksi teemaksi uskonnontutkimuksen kentällä, yleisesti Trumpin presidenttikauden mutta ennen kaikkea tammikuun 2021 Capitolin valtauksen jälkeen. Gorskin ja Perryn kirjan keskeinen teesi on, että valkoinen kristillinen nationalismi rakentuu kolmen ideaalin varaan: vapaus (freedom), väkivalta (violence) ja järjestys (order). Tarinan muodossa kirjoittajat muotoilevat tämän sukupuolittuneen ajatusmallin näin: valkoiset miehet harjoittavat (oikeutettua) väkivaltaa puolustaakseen (omaa) vapauttaan ja ylläpitääkseen järjestystä, jossa he ovat ylempänä kuin muita sukupuolia tai rotuja edustavat ihmiset.

Kun tulee yleisökysymysten aika, apulaisprofessori Sarah Riccardi-Swartz ylistää kirjan ansioita, mutta kertoo toivoneensa, että kirja olisi sisältänyt enemmän apuvälineitä aktivismiin demokratian puolesta ja nationalismia vastaan. Kommentti linkittyy trendiin, joka on ollut viime vuosina nähtävissä yhdysvaltalaisessa tutkimuskirjallisuudessa, ainakin uskonnon ja yhteiskunnallisten kysymysten kohdalla. Jos tutkimus käsittelee ajankohtaista aihetta, kirjan odotetaan suoraan kertovan, miten siinä esiteltyä tutkimusta voi hyödyntää yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa.

Amsterdam, elokuu 2024

Jonkinlaisena jälkijättöisenä vastauksena tuohon kahden vuoden takaiseen kommenttiin Philip Gorski on mukana järjestämässä kymmenpäiväistä kesäkoulua ja työpajaa Amsterdamissa otsikolla “Religion, the radical right, and how to respond: analyzing for alternatives”. Järjestäjänä toimii Netherlands Institute for Advanced Study in the Humanities and Social Sciences (NIAS), jossa Gorski työskentelee tämän vuoden ajan sapattivapaallaan Yalen yliopistosta. Kokoontumisen tavoitteena on etukäteen lähetetyn lukemiston pohjalta keskustella ja oppia lisää oikeistopopulismista ja uskonnollisesta nationalismista sekä pohtia tapoja, joilla tutkijat voisivat pyrkiä työskentelemään niiden luomia uhkia vastaan eri maissa.

Kirkon tutkimus ja koulutus -yksikkö mahdollisti matka-apurahallaan osallistumiseni tähän tapahtumaan. Väitöskirjatutkimukseni käsittelee amerikkalaisten juutalaisten näkemyksiä kulttuurisodista Obaman presidenttikauden aikana. Vaikka uskonnollinen oikeisto ja nationalismi nousivat pinnalle vahvemmin vasta Trumpin kauden aikana, ajattelin jo etukäteen, että teemassa on selkeitä yhtymäkohtia omaan tutkimukseeni.  Kesäkoulun lukemistot ja keskustelut vahvistivat tätä mielikuvaani viikon mittaan.

Tapahtuman osallistujajoukko oli aidosti kansainvälinen, kun paikalla oli tutkijoita muun muassa Italiasta, Hollannista, Brasiliasta, Yhdysvalloista, Intiasta, Pakistanista ja Iso-Britanniasta. Myös Helsingin yliopistolla oli kesäkoulussa vahva edustus. Minun lisäkseni mukana oli kollegani kirkkohistorian osastolta, väitöskirjatutkija Miro Leporanta, jonka tutkimus keskittyy Serbian ortodoksisen kirkon rooliin Serbian ja Kosovon välisessä kiistassa. Hänen lisäkseen työpajassa olivat puhumassa käytännöllisen teologian osastolla työskentelevä akatemiatutkija Didem Unay Abaday, jonka tutkimus käsittelee Turkkia, sekä Suomessa tutkijavierailulla vastikään käynyt Marietta van der Tol. Puhujajoukko oli muutenkin tasokas. Gorski on aihepiirinsä merkittävimpiä tutkijoita, ja NIAS:n johtaja Jan Willem Duyvendak on ilmeisen tunnettu keskieurooppalaisessa akateemisessa maailmassa.

Kesäkoulussa käsiteltiin uskontoa, radikaalioikeistoa, populismia ja (uskonnollista) nationalismia eri maissa ja konteksteissa, muun muassa Sri Lankassa, Serbiassa, Brasiliassa, Saksassa ja Yhdysvalloissa. Varsin pian kävi kuitenkin selväksi, että lähestymistapa oli ensisijaisesti yhteiskuntatieteellinen eikä uskonnontutkimuksellinen. Helsingin edustuksen lisäksi noin 15-henkisessä osallistujajoukossa oli laskujeni mukaan vain kaksi tai kolme muuta, jotka olivat opiskelleet teologiaa tai uskonnontutkimusta. Painotus näkyi sekä kesäkoulun lukemistossa että sen pohjalta käydyissä keskusteluissa, jotka olivat merkittävästi teoriaorientoituneempia kuin mihin olin omalla alallani tottunut. Tuntui, että ryhmällä oli haasteita edetä niistä kohti konkreettisempia kysymyksiä.

Tärkeimmät ja hyödyllisimmät teoreettiset pohdinnat liittyivät uskonnollisen nationalismin määrittelyyn sekä tunteiden rooliin. Philip Gorski näkee uskonnollisessa nationalismissa neljä toistuvaa elementtiä: karismaattinen johtaja, vereen liittyvät kielikuvat tai “troopit”, apokalyptiset narratiivit sekä narratiivi vainottuna tai uhrina olemisesta. Keskustelussa kollegani Miro Leporanta ehdotti viidenneksi elementiksi haikailua menneeseen, “parempaan” aikaan, eli käytännössä nostalgiaa. Gorskin parhaiten tuntemasta viitekehyksestä eli Yhdysvalloista on helppo nähdä tämän määritelmän yhtymäkohdat Trumpiin, “Make America Great Again” -ajatteluun ja syytöksiin “noitavainoista”.

Jos taas ajatellaan populismia ja sen toimintamalleja, keskiössä on kolme tärkeää elementtiä: tunteet, narratiivi ja “toinen” (other), eli joku toiseutettu taho, jota vastaan rakennetaan “me vastaan muut” -asetelma. Tunteista keskeisimpänä puhuttiin pelon tunteen synnyttämisestä ja ylläpitämisestä populistisena poliittisen retoriikan välineenä. Toisaalta Gorski nosti esiin, miten aihetta tutkiessa saattaa jäädä huomaamatta se rakkauden ja nähdyksi tulemisen tunne, joka voi syntyä myös populistisen oikeiston piirissä silloin, kun “meidän” yhtenäisyys kasvaa asetelmassa toiseutettuja “muita” vastaan.

Monen teoriapainotteisen päivän jälkeen kesäkoulun järjestäjistä tutkija Timothy Stacey ja apulaisprofessori Molly Farneth pyrkivät hivuttamaan keskustelua kohti käytäntöä ja yhteiskunnallista vaikuttamista. Heidän visionaan vaikutti olevan löytää uusia “progressiivisia myyttejä ja rituaaleja”, joihin tukeutuen vaikuttamistyö voisi tapahtua. Molemmat ovat tutkimuksessaan keskittyneet rituaaleihin, mutta selkeästi yhteiskuntatieteellisestä näkökulmasta uskonnontutkimuksen sijaan. Erityisesti Staceyn ajatuksena oli, että rituaalit toisivat aktivismiin jotain “uskonnonkaltaista”, mutta ei kuitenkaan varsinaisesti uskontoa. Tässä lähtökohdassa näkyy keskusteluissa esiin noussut poliittisen vasemmiston “rituaalivastainen”, ellei tietyissä tapauksissa jopa uskontovastainen asenne.

Farnethin esimerkit toivat rituaaliajatusta hieman lähemmäs uskontoa perinteisessä mielessä. Kirjassaan “The Politics of Ritual” (2023) hän esittelee muun muassa ehtoollispalveluksia, joita Yhdysvalloissa toimivat katolilaiset ovat järjestäneet Yhdysvaltain ja Meksikon rajalla. Toimitus toteutetaan molemmin puolin rajaa siten, että ehtoollisleipää annetaan raja-aidan raosta Meksikon puolella oleville osallistujille. Rituaalin tavoitteena on korostaa ehtoollisen ja Kristuksen ruumiin yhdistävää ja rajat ylittävää voimaa.

Vaikka pari kesäkoulun osallistujaa pyrki keskustelussa nostamaan esiin progressiivisten uskonnollisten ryhmien tai järjestöjen roolia aktivismissa oikeistopopulismia ja nationalismia vastaan, keskustelu niistä ei missään vaiheessa lähtenyt kunnolla liikkeelle. Vaikutti miltei siltä, että osallistujat eivät uskoneet sellaisten tahojen olemassaoloon, tai vähintään niiden vaikutusmahdollisuuksia pidettiin merkityksettömän pieninä.

Mikäli eri alojen tutkijat haluavat yhdessä toimia populistisia ja nationalistisia voimia vastaan, tarvitaan lisää yhteistyötä ja dialogia. Teoriasta on hyvä edetä jossain vaiheessa myös käytäntöön. Uusilla progressiivisilla myyteillä ja rituaaleilla voi hyvin olla siinä oma roolinsa, mutta jos mukaan halutaan myös uskonnolliset edistymismieliset, perinteisten uskonnollisuuden muotojen mukaan ottamista ei ehkä tarvitsisi näin aktiivisesti vältellä.

Kirjallisuutta

Duyvendak, Jan Willem, and Josip Kesic with Timothy Stacey. (2022) The Return of the Native: Can Liberalism Safeguard Us Against Nativism? Oxford: Oxford University Press.
Farneth, Molly. (2023) The Politics of Ritual. Princeton University Press.
Gorski, Philip & Perry, Samuel. (2022) The Flag and the Cross: White Christian Nationalism and the Threat to American Democracy. Oxford: Oxford University Press.
Kobes du Mez, Kristin. (2020) Jesus and John Wayne. How White Evangelicals Corrupted a Faith and Fractured a Nation. New York, NY: Liveright Publishing Corporation.
Müller, Jan-Werner. (2016) What is Populism? Philadelphia, PA: University of Pennsylvania Press.

Kirjoittaja

TM Olli Saukko on kirkkohistorian ja Pohjois-Amerikan tutkimuksen väitöskirjatutkija Helsingin yliopistossa.