Sotilaspappeus Suomessa tänään

Tutkimusten mukaan epäilykset sotilaspapin tarpeellisuudesta hälvenevät, kun kriisi, kuolema ja elämän suuret kysymykset tulevat konkreettisesti lähelle. Tällöin sotilaspapin kokemuksesta ja ammattitaidosta on hyötyä.

Taustaa

Suomalaisen sotilaspapin ammatti on tälläkin hetkellä yksi tiiviisti yhteiskunnallisten ilmiöiden keskiössä työskentelevistä erikoistuneista teologiprofessioista. Tämän päivän sotilaspappien merkitys Puolustusvoimien organisaatiolle on syntynyt paitsi historiallisten vaiheiden myös käytännön tarpeen kautta. Nykymuotoisena tuntemamme ammattiryhmän historia ulottuu reilun sadan vuoden taakse. Sotilaspapit ovat olleet näköalapaikalla erityisesti kansakuntamme käännekohdissa, kuten Suomen sodissa. Ammattiryhmälle on ollut tyypillistä kyky uudistua muuttuvien olosuhteiden vaatimusten mukaisesti. Tällä hetkellä suomalainen evankelisluterilaistaustainen sotilaspapisto koostuu johtavan hengellisen työn viranhaltijan, kenttäpiispan lisäksi 25 sotilaspapista, jotka jakautuvat sotilaspastoreihin ja kenttärovasteihin tehtävänkuvan mukaan. Lisäksi Puolustusvoimissa toimii palkkiotoimisia ortodoksi-isiä.

Tämän päivän sotilaspappeus

Sotilaspapin ammatillisiin vaatimuksiin kuuluvat nykyisin vähintään formaali yliopistotutkinto, pappisvihkimys ja hyväksytysti suoritettu varusmiespalvelus aseellisessa palveluksessa. Koska työnkuva on määritelty Puolustusvoimien tarpeista käsin, työ poikkeaa ”tavallisesta” seurakuntapapin työstä huomattavasti niin työympäristön kuin asiakaskunnan osalta. Toisaalta ammattiryhmän ainutlaatuinen sijoittuminen kahden instituution rajapinnoille erottaa heidät myös perinteisestä upseeristosta. Työtä voidaan luonnehtia lähtökohdiltaan pragmaattiseksi akateemiseksi ammatiksi, jossa yhdistyvät henkilökohtaiset ja Puolustusvoimien arvot. Työtä tehdään erityisesti omana persoonana ja omien vahvuusalueiden kautta: kahta samanlaista työntekijää ei ammattikunnasta löydy. Yksi yhteinen ja mielenkiintoinen ammattiin liitettävä piirre sotilaspapistosta kuitenkin löytyy. Tämä on niin kutsuttu kaksoisvokaatio: kutsumus toimia kirkon virkaan vihittynä pappina ja kutsumus työskennellä Puolustusvoimien ympäristössä. Tutkimukseni mukaan tasapaino valtion virkamiehen, sotilaan ja papin ammatillisen identiteetin välillä synnyttää ajan myötä yhteen sulautuneen hybridi-identiteetin, eikä työ itsessään vaikuta aiheuttavan selvittämättömiä sisäisiä konflikteja sotilaspapeille. Tämä luo useimmiten vakaan pohjan rakentaa työtä oman näköisekseen työnantajan asettamien raamien sisällä.

Sotilaspapit tekevät tällä hetkellä työtä, joka vaatii monen tasoista erityisosaamista. Vaikka työnantaja tunnistaa heidän asiantuntija-asemansa ja sotilasorganisaation byrokraattiset velvoitteet koskevat myös heitä, ammatti ei taivu perinteiseen sotilashierarkiaan sellaisenaan, vaan sotilaspapit liikkuvat organisaation sisällä hyvinkin joustavasti. Tämä mahdollistaa ihmisen kohtaamisen sotilasarvojen ja järjestelmän rakenteiden takana. Ammattikunnan olemassaoloa on myös kyseenalaistettu aika ajoin. Kritiikki on kohdistunut erityisesti sotilaspappien taustaan evankelisluterilaisen kirkon pappeina. Tänä päivänä osassa muiden Euroopan maiden asevoimista työskentelee esimerkiksi humanistipappeja ja sotilasimaameja, joiden palkkaaminen on seurausta asevoimissa palvelevien ihmisten moninaisista taustoista. Keskustelua aiheeseen liittyen on ollut myös Suomessa, mutta nykyiseen järjestelmään ei ole tehty ainakaan vielä muutoksia.

Vaikka suomalaisten sotilaspappien pitämät oppitunnit ovat tunnustuksettomia ja esimerkiksi varusmiesten taustojen moninaistuminen näkyy asevoimissa yhä voimakkaammin, Puolustusvoimat saa nykyjärjestelmällä tarvittavan asiantuntemuksen sotilaspapiston kautta erityisesti eettisen toimintakyvyn ylläpitämiseen. Näille esimerkiksi psykososiaalisen tuen ja etiikan oppitunneille osallistuvat kaikki varusmiehet vakaumuksestaan riippumatta. Taustalla on myös ajatus Puolustusvoimien päätehtävästä, Suomen sotilaallisesta puolustamisesta, jolloin sotilaspapiston asema korostuu muun muassa joukkojen toimintakyvyn tukemisessa ja kaatuneiden huollossa. Aihe on tullut konkreettisesti lähemmäs Venäjän aloitettua hyökkäyssodan Ukrainaan helmikuussa 2022.

Akuutteja kriisitilanteita voi tulla eteen myös palvelusarjessa, jolloin sotilaspapeilla on iso rooli osana psykososiaalisen tuen ryhmää ja psykologisen jälkipuinnin valmiutta. Tutkimuksissa on usein noussut esiin näkökulma, jonka mukaan epäilykset sotilaspapin tarpeellisuudesta hälvenevät, kun kriisi, kuolema ja elämän suuret kysymykset tulevat konkreettisesti lähelle. Tällöin sotilaspapin kokemuksesta ja ammattitaidosta on hyötyä. Tutkimusaineistossani sotilaspapit ovat kuvanneet olevansa ”kaikkien puolella” ja erityisesti ”suomalaisen miehen sielunelämän asiantuntijoita”. Vaikka sotilaspapit ovat myös henkilökuntaa varten, varusmiespalvelus on usein aikaa, jolloin asevelvollisilla on aikaa pysähtyä istumaan ”kannon nokkaan” ja ajatella. Aika ja rauhoittuminen ovat toisinaan niitä tekijöitä, jotka voivat nostaa pintaan vaikkapa vanhaa, käsittelemätöntä surua tai tarvetta pohtia elämän perimmäisiä kysymyksiä. Tällöin sotilaspappien mukaan ”parille kuuntelevia korvia on tarvetta”. Yksi mielenkiintoinen piirre henkisistä ja hengellisistä kysymyksistä keskusteltaessa on se, että papin kanssa näistä teemoista keskustelevat ovat taustaltaan myös esimerkiksi muslimeja tai ateisteja. Sotilaspappeja kunnioitetaan asiantuntevina ja luotettavina keskustelukumppaneina.

Sotilaspappien asiantuntijuuskenttä kehittyy globaalien ja yhteiskunnallisten muutosten seurauksena

Sotilaspapit ovat aina sopeutuneet toimimaan muuttuvassa toimintaympäristössä perinteistä kiinni pitäen. Erityisesti varusmiespalvelusta voidaan pitää eräänlaisena heijastuspintana yhteiskunnan jäsenten moninaisuudelle. Tämän päivän ilmiöt, kuten polarisaatio, kansalaisten ja erityisesti nuorten muuttuva arvomaailma, yhteiskunnan moninaistuminen sekä asevoimien teknistyminen ja teknologian kehitys, heijastuvat myös palvelusarkeen. Jälkimmäisiin liittyen esimerkiksi sosiaalisessa mediassa netinkäyttäjät helposti tavoittava sensuroimaton sotakuvasto ja myös nuoriin kohdistuva informaatiovaikuttaminen ovat tällä hetkellä ajankohtaisia asioita. Sotilaspappien näkökulmasta asiantuntijuuskenttään vaikuttaa enenevässä määrin myös kehittyvän teknologian ja yksilön eettisen toimintakyvyn välinen suhde. Tämä kaikki haastaa ammattikuntaa uudistumaan ja kehittämään osaamistaan jatkuvasti työn ohessa. Tutkimustulosten mukaan tulevaisuudessa sotilaspapin urasta haaveilevan kannattaisikin opiskella mahdollisimman laaja-alaisesti ja painottaa erityisesti uskontojen tuntemusta, etiikkaa, sielunhoitoa ja psykologisia taitoja.

Kirjoittaja:

Tiia Liuski

Tohtori- ja projektitutkija Itä-Suomen yliopistossa