Läsnä etänä – Etäisesti läsnä

3/2022

Syksy saapui ja korona on pandemiana jäänyt taakse. Osa meistä on ehkä jo ehtinyt unohtaa kulkutaudin, joka vaivasi maailmaa runsaat kaksi vuotta. Monia jälkiä se kuitenkin jätti. Työelämässä suuri harppaus tehtiin tietotekniikan etäyhteyksien käyttöönotossa. Samalla etätyön määrä, ensin pakotetusti ja sen jälkeen opittuna työskentelymuotona, nousi aivan uudelle tasolle määrällisesti.

Määrä ei kuitenkaan automaattisesti korvaa laatua. Etätyön hyvät puolet tunnettiin jo ennen koronaa. Eri asia on, kuinka myönteisesti etätyöhön suhtauduttiin ja kuinka laajasti sitä sallittiin. Useat tutkimukset jo vuosien ajan ovat yhdistäneet koetun työhyvinvoinnin yksilön hallinnantunteeseen oman työnsä tekemisen suhteen samoin kuin luottamuksen ilmapiiriin työpaikalla. Hallinta ja luottamus tukevat työhyvinvointia kaikessa tekemisessämme.

Etätyön katsotaan oikeutetusti lisäävän yksilön kokemaa oman työnsä hallinnan tunnetta ja samoin se todennäköisesti lisää luottamuksen tunnetta työntekijässä suhteessa työnantajaan siltä osin, että häneen luotetaan aikaansaavana ihmisenä, vaikka aikaansaavuus toteutuisi muualla kuin työpaikalla.

Kaikki edellä kerrottu puoltaa etätöiden tekemisen mahdollistamista, mutta samaan aikaan on syytä kysyä, miten työyhteisön keskinäinen luottamus rakentuu ja miten koko organisaation hallinnan tunne vahvistuu, jos työskennellään laajasti etänä?

Näistäkin kysymyksistä on tehty jo sekä kyselytutkimuksia että empiirisempää tutkimusta ihmisten käyttäytymisestä. Osin tulokset ovat hiukan ristiriitaisiakin, mutta viitteitä on siitä, että me ihmiset olemme innovatiivisempia, jos olemme kokoontuneet fyysisesti samaan tilaan sellaisten kysymysten äärelle, jotka pitää ratkaista yhdessä. Samoin fyysinen läsnäolo vahvistaa yhteenkuuluvuutta ja mahdollistaa monitasoisemman viestinnän kuin etäyhteyksin järjestetty. Tämä on ilmeisesti useimmissa työyhteisöissä havaittu, koska paluu fyysisesti työpaikoille on alkanut. Joissakin tapauksissa työnantaja on näin määrännyt (esimerkkejä maailmalta ovat suuret it-yritykset) tai sitten on palattu aivan vapaaehtoisesti, koska halutaan kokea enemmän yhteisöllisyyttä.

Olemme tietotyössä vasta sellaisen polun alussa, joka ottaa haltuun teknologian kehityksen mahdollisuudet työn tekemisen eri muodoissa. Ja on monia eri tapoja saada työyhteisö toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Tärkeintä on, että asiat mietitään yhdessä ja ollaan valmiita kokeilemaan eri muotoja, jotta paras tekemisen meininki saavutetaan. Lopulta päätös siitä, että missä kukin meistä työtään tekee on aina työnantajalla. Etä- tai hybridityö ei ole subjektiivinen oikeus, josta voi vain ilmoittaa, ettei enää fyysisesti palaa työpaikalle. Vain korona pakotti meidät jäämään kotiin. Yli puolet suomalaisten tekemästä työstä koronan aikanakin oli sellaista, jota ei voinut hoitaa muutoin kuin fyysisesti paikan päällä ollen.

Anna Kaarina Piepponen
työmarkkinajohtaja, Kirkon työmarkkinalaitos