Evästeet
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä
3/2020
Kirkon taloon vuoden aikana rakenteilla olleet monitoimitilat ovat valmistumassa. On koittanut muuton aika. Tyhjensin siksi viime viikolla työhuonettani. Selasin mappikaupalla aineistoja, joita oli työvuosieni aikana huoneeseeni arkistoitunut. Sitä oli aika monta hyllymetriä. Valtaosa siitä joutui silppuriin tai muihin paperinkeräyslaatikoihin. Muutaman muuttolaatikollisen pakkasin uuteen tilaan siirrettäväksi. Ehkä sekin käy pian tarpeettomaksi, kun lähes kaikki materiaali on nykyisin sähköisessä muodossa tai siksi muutettavissa. Sähköinen aineisto on edellytys sille, että uusi työarki ilman omia työhuoneita ja työpisteitä tai etänä on sujuvaa.
Täytyy myöntää, että hieman stressaavaa paljosta paperista eroon pääseminen kuitenkin oli. Onneksi nyt jo helpottaa. Pystyn jopa näkemään työhuoneen tyhjentämisessä hyviä puolia. Sen myötä pääsin mielenkiintoiselle aikamatkalle menneisiin työvuosiini. Sain palauttaa mieleen monia neuvotteluita ja neuvottelukierroksia liitto- ja keskusjärjestötasolla, kaksi- ja kolmikannassa. Oli suuria kansallisia tai koko kirkon alaa koskevia linjauksia, mutta oli myös paljon yksityiskohtia ja yksittäisten seurakuntien ja ihmisten asioita. Oli vessejä ja tessejä, tupoja ja tutkimuksia, lainsäädäntövalmistelua ja lausuntoja, suosituksia ja ohjeita sekä malleja ja käytäntöjä. Oli valmistelua, joka ei edennyt sormia napsauttamalla ja jota työstettiin usean vuoden ja neuvottelukierroksen ajan. Oli paljon työtä, josta esille tuli vain murto-osa. Oli joskus jopa palattava vanhaan, jotta päästäisiin eteenpäin. Oli hyvää yhteistyötä, mutta myös riitautuksia ja vaikeita asioita, joihin ratkaisua ei tahtonut löytyä millään. Ennen kaikkea oli seurakuntia työnantajana edustava Kirkon sopimusvaltuuskunta (KiSV) ja on Kirkon työmarkkinalaitos (KiT), josta on vuosien myötä kasvanut toimialan kokoa suurempi työmarkkinatoimija. Olen siitä ja työstämme aidosti ylpeä.
Uuden KirVESTES 2020-2022 työelämäryhmäkirjauksen ajankohtaisuuden vuoksi kiinnitin aikamatkallani erityistä huomiota työelämän ja työhyvinvoinnin kehittämistä koskeviin aineistoihini. Ensimmäiset niistä olivat 1990-luvulta, jolloin aloimme osallistua työkyvyn ylläpitämistä koskevaan keskusteluun. Vuosituhannen vaihtuessa olimme jo mukana kansallisessa Jaksamisohjelmassa ja pääsimme asiantuntijajäsenenä mukaan Työturvallisuuskeskuksen kuntaryhmään. Sittemmin noin vuosikymmen myöhemmin KiT:stä tuli Työturvallisuuskeskuksen (TTK) jäsen ja saimme paikan sen työmarkkinakeskusjärjestöjen edustajista koostuvassa hallituksessa.
Nimeäisin yhteistyön TTK:n kanssa ensimmäiseksi virstanpylvääksi KiT:n työelämätoiminnassa. Aloimme yhdessä selvittää kirkon työoloja Tilastokeskukselta tilatun työolobarometri-tutkimuksen avulla. Myös muut TTK:n palvelut työsuojelukoulutus mukaan lukien tulivat seurakuntien käyttöön. Työolobarometri-tutkimus vaihtui seuraavalla vuosikymmenellä Kevan kuntaryhmän kanssa yhteistyössä tekemään Julkisen alan työhyvinvointitutkimukseen. Kevasta tuli tuolloin myös kirkon kumppani eläkeasioissa. Sen tunnistan toiseksi virstanpylvääksi. Kevan työhyvinvointipalvelut tulivat seurakuntatyönantajien käyttöön ja niitä on suunniteltu yhteistyössä Kevan ja KiT:n kesken.
Työelämätoiminnan kolmanneksi virstanpylvääksi hahmotan kansallisen työelämästrategian valmisteluun ja sitä toteuttaneeseen Työelämä 2020 -hankkeeseen osallistumisen 2010 -luvulla. Sen myötä KiT ja kirkon pääsopijajärjestöt käynnistivät KirVESTES 2014-2016 työryhmäkirjauksen perusteella toimialakohtaisen Kirkon työelämä 2020 -ohjelman (Kirteko). Kirjaus sisällytettiin myös seuraaviin sopimuksiin. Kirtekon tavoitteena oli, ei enempää eikä vähempää se, että kirkon työpaikat ovat Suomen muiden työpaikkojen kanssa Euroopan parhaita vuoteen 2020 mennessä ja että ne ovat tulevaisuuden työpaikkoja, joiden toiminta on merkityksellistä ja vaikuttavaa ja joissa panostetaan työyhteisöjen toimivuuteen ja työelämän laatuun.
Kirtekon avulla kannustimme ja tuimme työpaikkoja omista tarpeista lähtevään tuottavuuden ja työelämän laadun kehittämiseen, edistimme yhteistyötä työelämätoimijoiden välillä työpaikkatasolla ja valtakunnallisesti sekä jaoimme kehittämisen kokemuksia ja käytäntöjä seurakuntien ja muiden toimialojen työpaikkojen sekä erilaisten kehittämistä sparraavien tahojen kesken.
Työelämäasioissa on tehty paljon ja on myös saatu paljon aikaan, mutta vielä on tehtävää. On erinomaista, että uuden KirVESTES:n työelämäryhmäkirjaus mahdollistaa työn jatkamisen. Siihen meitä kannustaa myös pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelman mukaisesti käynnistetty kansallinen TYÖ2030-ohjelma. Sen toiminnan keskiössä ovat Kirtekon kaltaiset toimialakohtaiset hankkeet ja ohjelmat, joilla tuetaan työpaikkalähtöistä ja yhteistoimintaan perustuvaa tuottavuuden ja työhyvinvoinnin samanaikaista kehittämistä.
Aikamatkan kokemuksista vakuuttuneena uskon, että meidän kannattaa jatkaa yhteistoimintaan perustuvalla työelämän kehittämisen tiellä. Siten toimimme seurakuntien ja koko kirkon kannalta parhaalla mahdollisella tavalla.
Neuvottelupäällikkö Oili Marttila
Kirkon työmarkkinalaitos
EvästeetLinkki avautuu uudessa välilehdessä