Augustinus (354–430) on yksi kristillisen kirkon suurimmista ja eniten vaikuttaneista teologeista. Tagastesta, Numidiasta kotoisin olleen Augustinuksen isä oli Patricius-niminen virkamies. Äidiltään Monicalta Augustinus sai kristillisiä vaikutteita.
Nuorukaisena Augustinus etsi ensin vastauksia aikansa filosofiasta, muun muassa uusplatonismista ja manikealaisuudesta. Hän sai perusteellisen koulutuksen Karthagossa ja toimi puhetaidon opettajana ensin Karthagossa ja Roomassa. Myöhemmin Augustinus opetti Milanossa, jossa hän kuunteli piispa Ambrosiuksen saarnoja. Ne johdattivat omalta osaltaan Augustinusta kohti kristinuskoa. Hänet kastettiin vuonna 387. Hippon piispa Augustinuksesta tuli vuonna 395. Hän kuoli Hippossa vuonna 430 vandaalien piirittäessä kaupunkia.
Augustinus ratkoi useita kristilliseen oppiin liittyviä kiistoja. Hän antoi merkittävän panoksen kolmeen keskeiseen teologiseen kysymykseen: donatolaiskiistassa käsiteltyyn kirkko- ja sakramenttioppiin, pelagiolaiskiistassa käsiteltyyn armo-oppiin sekä kolminaisuusoppiin. Näiden kiistojen ratkaisut vaikuttivat syvästi kristillisen kirkon tulevaisuuteen erityisesti lännessä.
Augustinus päätyi siihen ajatukseen, että ihminen pelastuu yksin Jumalan armosta. Armo vaikuttaa ainoastaan niissä, jotka on määrätty autuuteen ennalta (predestinaatio- eli ennaltamääräysoppi). Augustinuksen kirkkokäsityksen mukaan pelastusta ei ole seurakunnan ulkopuolella. Kirkko on hänen mukaansa kaikki kansat ja valtiot käsittävä Jumalan valtakunta maan päällä.
Jumalan näkyvä sana liittyy kirkon hallussa oleviin sakramentteihin. Ne liittävät jatkuvasti seurakunnan jäseniä kirkkoon. Kolminaisuusopissa Augustinus painotti Jumalan kolmen persoonan samanarvoisuutta. Augustinus vaikutti huomattavasti siihen, että Konstantinopolin kirkolliskokouksessa vuonna 381 oikeaoppiseksi määritelty näkemys Jumalan kolminaisuudesta vakiintui läntisessä kirkossa.
Katolinen kirkko omaksui muun muassa Augustinuksen kirkko- ja sakramenttikäsitykset. Hänen ajatuksensa vaikuttivat keskiajan mystiikkaan ja luostarilaitoksen vahvistumiseen. Luterilainen kirkko puolestaan omaksui Augustinuksen vanhurskauttamisopin, jonka mukaan ihminen pelastuu yksin armosta. Martti Luther oli alun perin pyhän Augustinuksen perintöä kunnioittavaan augustinolaissääntökuntaan kuuluva munkki ja katolinen pappi. Reformoitu kirkko taas omaksui Augustinuksen predestinaatio-opin.
Augustinuksen tärkeimmät säilyneet teokset ovat Confessiones (Tunnustukset), De civitate Dei (Jumalan valtakunnasta) ja De Trinitate (Kolminaisuudesta). Kirkollisen vaikutuksensa ohella Augustinuksella oli myös vahva panos teologian kehittymiseen akateemisena tieteenalana.