Kristilliset hyveet usko, toivo ja rakkaus ohjaavat kristittyjen ihmisten ja yhteisöjen elämää. Hyvän elämän rakennusaineet ovat yleisinhimillisiä ja yhdistävät ihmisiä uskonnoista ja elämänkatsomuksista riippumatta.
Hyvä elämä on kysymys, jonka jokainen kohtaa jossain vaiheessa. Filosofia on pohtinut sitä vuosituhansia, eikä yhtä oikeaa vastausta ole. Mutta joitain yhteisiä nimittäjiä löytyy: läheiset ihmissuhteet, mielekäs tekeminen ja luottamus tulevaan tuntuvat olevan tärkeitä useimmille ihmisille – uskonnosta tai elämänkatsomuksesta riippumatta.
Hyvä elämä ei myöskään ole jokin pysyvä tila, jonka saavuttaa kerran ja pitää ikuisesti. Se on enemmänkin jatkuva prosessi – suunta, ei määränpää.
Jeesukselta kysyttiin kerran, mikä on käskyistä tärkein. Hän vastasi tiivistämällä koko juutalaisen lain kahteen lauseeseen:
Matt. 22:37–39
Tässä on paljon purettavaa. Ensinnäkin Jeesus asettaa lähimmäisen etusijalle – hyvä elämä ei löydy pelkästään omia etuja vaaliessa, vaan antamalla itsensä toisten käyttöön. Toiseksi käsky sisältää kolme suuntaa: Jumala, lähimmäinen ja itse. Kaikki kolme ovat mukana.
Jeesuksen vuorisaarnassa on toinen kuuluisa kohta, niin kutsuttu Kultainen sääntö:
Matt 7:12
Sama ajatus löytyy lähes kaikista maailman uskonnoista ja filosofioista hieman eri muodossa. Se on yksi niistä periaatteista, joista ihmiset ovat kautta historian olleet laajasti samaa mieltä.
Rakkauden kaksoiskäskyn loppuosa jää usein vähemmälle huomiolle: ”rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Siinä on oletus, että osaat rakastaa itseäsi – ja se on monelle yllättävän vaikea paikka.
Miten rakastaa itseään olematta itsekeskeinen? Kristillisestä näkökulmasta vastaus löytyy siitä, mistä käsin itsensä näkee. Jos hyväksyy itsensä Jumalan luomana ja rakastamana – kaikkine puutteineen ja vajavuuksineen – se vapauttaa jostain suorituspaineesta. Et ole rakastettu siksi, että olet tarpeeksi hyvä. Olet rakastettu, piste.
Se on helpommin sanottu kuin eletty. Mutta se on suunta.
Kristillisessä perinteessä on käyty paljon keskustelua siitä, miten laki ja rakkaus suhteutuvat toisiinsa. Luterilainen näkemys on selkeä: ihminen ei voi tehdä mitään pelastuakseen. Kaikki on lahjaa. Jumalan rakkaus ei ole ansaittavissa eikä menetettävissä.
Tämä tarkoittaa, että Jeesuksen käskyjä ei noudateta pelon tai velvollisuuden takia – vaan rakkaudesta. Kukaan ei pysty noudattamaan niitä täydellisesti, eikä tarvitsekaan. Kristinuskon mukaan juuri Jumalan rakkaus ja Pyhä Henki synnyttävät ihmisessä halun toimia hyvin – ei päinvastoin.
Jeesuksen eettinen opetus on haastava: aseta lähimmäinen etusijalle, aja heikompien asiaa, kohtele toisia niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan. Se ei ole helppo lista noudatettavaksi.
Mutta ehkä hyvä elämä ei tarkoitakaan täydellistä suoritusta. Se tarkoittaa suuntaa – avoimuutta Jumalan rakkaudelle, kiitollisuutta saaduista lahjoista ja halua välittää siitä eteenpäin. Kristinuskon mukaan hyvä elämä ei ole projekti, jonka rakentaa yksin. Se kasvaa siitä, mitä vastaanotat.
Marjut Mulari muotoilee Jumalan rakastamisen niin, että se on Jumalan rakastettavaksi heittäytymistä, niin kuin pieni lapsi antautuu hoivaajansa hoidettavaksi ja luottaa hoivaajaansa. Katso Marjut Mularin eli Maikki-papin video Mitä rakkaus tarkoittaa? – YouTube
Kristillinen käsitys hyvästä elämästä kattaa yksilön ja ihmisten lisäksi myös kaiken elollisen, jota kristillisessä kontekstissa kutsumme luomakunnaksi. Hyvä elämäntapa suojelee ja arvostaa luontoa ja ympäristöä globaalisti.
Tästä linkistä löytyy paastonajan kalenteri, johon on koottu käytännöllisiä hyvä elämän askeleita. Kirkon ekopaastosivuilta löydät myös linkkejä aihetta käsitteleviin podcasteihin. Ekopaasto – Evl.fi
Pohdintaa eläinten oikeuksista kirkon näkökulmasta: Kristityillä on ainakin seitsemän perustetta eläinten tehotuotannolle – eläinteologi ja pappi Kari Kuula vastaa niihin – Kirkko ja kaupunki
Mitä ovat hyveet: Hyveet hyvän elämän eväinä – mitkä ovat yhteiskuntamme arvot? | Horisontti | Yle Areena