Kristinusko on saanut alkunsa pienestä juutalaistaustaisesta liikkeestä nykyisen Israelin ja Palestiinan alueella. Siitä on kasvanut maailman suurin uskonto, jolla on miljardeja seuraajia. Mikä kaikkia kristittyjä yhdistää? Miten kristityt eroavat toisistaan eri puolella maailmaa?
Kristinusko on saanut alkunsa pienestä juutalaistaustaisesta liikkeestä nykyisen Israelin ja Palestiinan alueella. Siitä on kasvanut maailman suurin uskonto, jolla on miljardeja seuraajia joka mantereella. Se on aika merkittävä matka.
Kun kristinusko on levinnyt uusiin kulttuureihin, se on myös muokkautunut niiden mukana. Suomalainen kristinusko näyttää ja tuntuu erilaiselta kuin tansanialainen tai thaimaalainen – ja se on luonnollista. Usko on aina elänyt vuorovaikutuksessa ympäröivän kulttuurin kanssa.
Kristinuskon historiassa voi tunnistaa kaksi suurta jakoa. Ensimmäinen tapahtui 1000-luvulla, kun läntinen ja itäinen kirkko erosivat toisistaan. Näistä syntyi roomalaiskatolinen kirkko lännessä ja ortodoksinen kirkko idässä. Toinen iso murros koettiin 1500-luvulla, kun reformaatio jakoi läntisen kirkon. Siitä kasvoivat protestanttiset kirkot, kuten luterilainen kirkko, johon suurin osa suomalaisista kuuluu.
Tänä päivänä kristillisiä kirkkokuntia on satoja – jokainen omanlaisensa historian, perinteiden ja painotusten kanssa.
1900-luvulta lähtien kirkkokunnat ovat alkaneet rakentaa siltoja toistensa välille sen sijaan, että vahvistaisivat rajoja. Tätä kutsutaan ekumeeniseksi liikkeeksi. Ajatuksena on etsiä sitä, mikä on yhteistä – ja miettiä, mitä voidaan tehdä yhdessä maailman ongelmien ratkaisemiseksi.
Liikkeen taustalla on Jeesuksen rukous Johanneksen evankeliumissa: ”että he yhtä olisivat” (Joh. 17:21). Se on ekumenian tunnuslause ja rukous kaikkien kristittyjen yhteyden puolesta.
Unelmana on, että jonakin päivänä kaikki kristityt voisivat jakaa saman ehtoollispöydän ja yhteisen näkemyksen uskon tärkeimmistä asioista. Tähän ei ole vielä päästy – mutta suunta on oikea.
Ekumenia ei ole Suomessa vain kansainvälinen ilmiö – sitä tehdään myös kotimaisella tasolla. Tässä keskeisimmät toimijat.
Suomen Ekumeeninen Neuvosto on maassamme toimivien kirkkojen ja kristillisten yhteisöjen yhteistyöelin. Sen tarkoitus on edistää pyrkimyksiä kohti Kristuksen kirkon näkyvää ykseyttä, vahvistaa kristittyjen yhteyttä ja toimia kirkkojen kohtaamispaikkana.
SEN on yksi maailman vanhimmista kansallisista ekumeenisista neuvostoista – se perustettiin jo vuonna 1917. Neuvostolla on 11 jäsenkirkkoa, 5 tarkkailijakirkkoa ja lähes 30 kumppanuusjärjestöä. Mukana ovat muun muassa evankelis-luterilainen kirkko, ortodoksinen kirkko, katolinen kirkko, metodistit, baptistit, helluntailaiset ja Pelastusarmeija – siis varsin laaja joukko eri kirkkokunnista.
Ekumeniaa eletään myös paikallisella tasolla: ekumeenisia tapahtumia järjestetään useilla paikkakunnilla erityisesti tammikuun Ekumeenisella rukousviikolla ja lokakuun Ekumeenisella vastuuviikolla.
SEN tekee työtä myös yhteiskunnan suuntaan – se haluaa saada kristittyjen äänen ja näkökulman esille yhteiskunnassa riippumatta siitä, minkälaisia kristillisiä perinteitä ja oppeja seurataan.
Käytännössä ekumenia näkyy yhteisinä jumalanpalveluksina, rukoushetkinä ja tapahtumina eri seurakuntien välillä. Se voi näkyä myös yhteisenä diakoniatyönä tai kannanotoissa yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Kynnys osallistua on matala – ekumeeniset tapahtumat ovat avoimia kaikille.
Vaikka Taizé itse sijaitsee Ranskassa, sen rukousperinne on levinnyt Suomeen. Monissa seurakunnissa järjestetään säännöllisesti Taizé-rukoushetkiä, joihin kaikki kirkkokunnista riippumatta ovat tervetulleita.
Taizé – Evl.fi
Lähetystyö on kristillisen kirkon toimintaa, jonka tarkoituksena on julistaa evankeliumia ja auttaa ihmisiä maailmanlaajuisesti. Se perustuu Raamatussa annettuun lähetyskäskyyn, jossa Jeesus kehottaa opetuslapsiaan tekemään kaikki kansat opetuslapsiksi.
Nykyaikainen lähetystyö on monimuotoista ja se jaetaan usein seuraaviin osa-alueisiin:
Miten sinä voit osallistua lähetystyöhön?
Katso video: Mitä lähetystyö tarkoittaa?