Kirkon perheneuvojat Paula Mäkelä ja Juha Petterson antavat Suhde klinikalla -podcastien jaksoissa neuvoja, miten ristiriidoista ja ongelmista on mahdollista päästä eteenpäin.
Raha ja parisuhde
Suhde klinikalla.
Juha Petterson: Tervetuloa mukaan Suhde klinikalla -podcastiin. Mä oon Juha Petterson perheneuvojana Helsingin seurakuntayhtymässä ja mun mukana keskustelemassa rahasta ja parisuhteessa on.
Paula Maria Mäkelä: Paula Maria Mäkelä Espoon seurakuntien perheasianeuvottelukeskuksesta.
Juha Petterson: Haluatko Paula kertoa, mitä ajattelet parisuhde- ja rahatematiikasta? Mitä tulee ensimmäisenä mieleen tai omia kokemuksiakin?
Paula Maria Mäkelä: No, mulla on oikeastaan kahden erilaisen parisuhteen myötä myöskin erilainen tää, miten parisuhteissa rahat jaetaan. Mä oon mennyt siis hyvin nuorena, kaksikymppisenä naimisiin ensimmäisen kerran pitkään liittoon. Ja silloin kummallakaan ei ollut mitään. Oltiin molemmat opiskelijoita ja edettiin ihan tosi pienellä budjetilla. Ja silloin oli jotenkin kauhean loogista, että kaikki rahat on yhteistä. Ja musta se oli tosi hyvä. Ehkä se kertoo siitä, että meillä oli siinä suhteessa luottamusta hyvin, että ei tullut yhtään kertaa riitaa siitä. Pystyin sen verran, mitä ajattelin, että voi halua itsellensä ostaa. Se oli mahdollista, varmaan puolin ja toisin. Mutta molemmat pysy niissä rajoissa ilman, että tartti kauheasti vahtia toista tai muuta. Se toimi hyvin.
Nykyinen parisuhde on solmittu 50-vuotiaana, jolloin tilanne on tietysti ihan eri asia. Molemmilla on jo ihan erilainen rahatilanne. Ja sitten on ollut musta luontevaa tässä vaiheessa, että ensinnäkin me ollaan tehty avioehto ja sitten, että meillä on sellainen yhteinen tili. Molemmilla on omat tilinsä ja sitten yhteinen tili, josta maksetaan yhteiset menot. Ja tää toimii tosi hyvin.
Juha Petterson: Miten toi, lähden tosta avioehdosta liikkeelle? Monesti sitä alkaa ajatella, että siinä valmistaudutaan jo eroon. Ehkä nuoremmat helposti ajattelee, että siinä kalskahtaa vähän semmoiselta kolkolta kirkosta mennä sitte tai ehkä sitä ennen täytyy jo tehdä se avioehto. Mutta mitä sä ajattelet siitä avioehdosta esimerkiksi?
Paula Maria Mäkelä: Ajattelen, että itse asiassa siinä valmistaudutaan tässä iässä, ehkä on luottavainen parisuhteeseen, mutta kuolemaan. Meillä on molemmilla lapsia ja me halutaan turvata, että meidän tähän vaiheeseen kertynyt omaisuus ja mahdolliset perinnöt siirtyy lapsille, joka on mielestäni tosi myöskin reilua.
Juha Petterson: Pariterapeutin näkökulmasta, ehkä siihen liittyy myös ripaus sellaista realismia, kun on nähnyt aika paljon ihmisiä eroamassa kuitenkin. Niin tuntuu, että mitä selkeämmin asiat on sovittu ja järjestyksessä etukäteen, sen helpommaksi se tulee. Just siinä kriisitilanteessa voi olla aika vaikea lähteä sopimaan vaikka näistä taloudellisista kysymyksistä. Siinä mielessä better safe than sorry. Ehkä se on hyvä myös siltäkin varalta, että jos ero tulee, niin on joku plääni. Eihän sen tartte tarkoittaa välttämättä mitään, mutta kuitenkin tuntuu, että se on ihan fiksua.
Paula Maria Mäkelä: No mites sä? Mikä on sun ajatus parisuhde ja raha -tai kokemus?
Juha Petterson: Sanotaan näin, että en ole koskaan ollut hyvä rahankäyttäjä. Tuntuu, että vierivä kivi ei sammaloidu. Tuntuu, että rahaa menee ja siinä mielessä… Mutta sanotaan ihan käytännössä, niin tuntuu, että juuri ihan nuorempana samoja kokemuksia, että kun molemmilla oli aika paljon sama tilanne, niin eipä sitä silleen tullut niin kauheasti aina mietittyä, että miten ne menot jaetaan, että se tuli aika luontevasti siinä.
Vanhemmiten ja sitten kun ihmisillä on erilaisia palkkoja, niin miettii just tämmöisiä, että pitääkö siinä kulujen maksamisessa olla vähän tämmöistä progressiivista ajattelua, että sitten vähän niin kuin maksetaan vaikka menoja niin kuin tulojen mukaan ja mä oon ite ajatellut, että se on ihan kohtuullinen juttu. Ja tietysti sitten kaikki tämmöiset just perintöjärjestelyt ja itelläkin ikää just sen verran, että sitä alkaa olla jotakin omaisuutta, niin kyllä se just tämmöiset avioehdot ja tämmöiset tuntuu ihan järkeviltä, että on tietty selkeys niissä.
Tietysti jos vaikka terapeuteillakin, saattaa olla osakeyhtiöitä tai yrityksiä niin, että se on ihan selkeätä jotenkin, että on tämmöinen avioehto. Kuten sanoit, kun ajatellaan uusperhekuviossa, niin on selkeää, että ajatellaan omia lapsia ja halutaan heille taata perintö, jos semmoista on tulossa mahdollisesti. Mitä sä mietit siitä näkökulmasta, että aika monet ihmiset ja itsekin muistelee, että raha on ollut myös sellainen riidan aihe. Mitä sä siitä ajattelet? Onko sulla semmoista kokemusta, että omassa nykyperheestä, lapsuuden perheestä tai muuten, että se raha on semmoinen kiistan aihe?
Paula Maria Mäkelä: No enemmän tää on tullut tutuksi kyllä tän asiakastyön kautta. Kyllä mä ajattelen, että on tapana ajatella, että on kaksi sellaista aluetta ainakin, että jos niissä on jotenkin hankausta, niin ne on sellaisia asioita, johon törmätään koko ajan ja ne on sitten jotenkin mukana siinä elämässä. Toinen on kotityöt ja toinen on raha. Ja kyllä mä ajattelin, että rahan juttu on se, että siihen liittyy niin paljon monenlaisia tunteita.
Juha Petterson: Kyllä, esimerkiksi tuohon liittyen vaikka turvallisuudentunne. Jollekin on hirveän tärkeää, että siellä tilillä on X määrä rahaa, että on turvallinen olla ja sitten toinen ajattelee, että kyllä sitä aina jostain tulee. Ne voivat olla tosi vaikeita tilanteita, koska sitten ehkä se vaikuttaa myös ehkä siihen, että minkälaista elämää halutaan viettää. Tietenkin jos on fyrkkaa, niin sillä pystyy tekemään kaikkea kivaa ja sitten jos toinen vaikka haluaa olla paljon säästeliäämpiä ja sitten toinen on sellainen, että olisi kiva laittaa rahat liikkeelle ja tehdä asioita. Siinäkin voi tulla aika paljon sellaista vähän kriisiä siitä, että mikä se meidän elämäntapa nyt on oikeasti ja mihin meillä on varaa. Sitten siitä voi tulla vähän tällaisia valtataistelukuvioita, kuka päättää. Sitten mä ajattelin, kun sä puhuit tässä ennen kun me ruvettiin nauhottamaan, niin vähän tämmöisestä taloudellisesta väkivallasta myöskin tuli mieleen tähän rahankäyttöön liittyen. Miten sä sen näet, että mitä se sit voi olla? Miten sen tunnistaa, että on taloudellista väkivaltaa tai vallankäyttöä negatiivisessa mielessä?
Paula Maria Mäkelä: Se luetaan henkiseen väkivaltaan ja sehän voi olla hyvin monenlaista. Mitä näitä nyt on kuullut näitä tarinoita, niin joskus se alkaa aika pienestä tai ymmärrettävästä, mihin puoliso on mukana. Vaihdetaan isompi, parempi auto ja ostetaan paremmalta alueelta asunto. Itse tai puoliso on se ihminen, joka tästä kertoo, niin ajatellaan, että entinen olis ollu ihan hyvä, mutta kun toinen maalailee kauniita kuvia, niin siihen lähtee mukaan. Voi olla, että toiselle ei olekaan realiteetit ihan samalla tavalla. Haluaa ikään kuin enemmän ja enemmän ilman, että ne realiteetit ja ne oikeasti ne rahavarat riittää siihen. Ja voi olla, että loppujen lopuksi molemmat on tosi pahasti solmussa esimerkiksi sen tilanteen takia. Ja jos se on, niin sehän voi olla jotenkin semmoiseen tavallaan kykenemättömyyteen. Että ei ihan tajua miten, että kun mä otan näin ison lainan, niin mitä se tarkoittaa mun elämästä tästä eteenpäin vuosikausia. Tai sitten jotenkin sellaista vallankäyttöä, että haluaa ne omat unelmansa toteuttaa kuulematta ja ajattelematta, mitä tää merkitsee mun puolisolleni ja mun lapsilleni esimerkiksi. Sehän voi olla hyvin monenlaista taloudellinen väkivalta, esimerkiksi estämistä tai toisen rahojen käyttöä tai jättää maksamatta perheen olennaisia kuluja, kuten sähkölaskuja tai jotain tämmöisiä. Ehkä me ei tälle polulle lähdetä nyt tän enempää.
Juha Petterson: Oletko omien tilien vai yhteisen tilien ystävä?
Paula Maria Mäkelä: Sekä että. Mites sä oot?
Juha Petterson: Mullakin on kokemusta molemmista. Se on kans sellainen, mistä kuulee, että ihmiset vähän kinastele, että jos on olemassa yhteinen tili, niin paljon sinne pitää laittaa rahaa. Sitten toi vähän mihin sä viittasit, että jos toinen haluaa säästää kesämökkiin ja toinen haluaa säästää uuteen autoon. Just tämmöisiä, että mihin sitä rahaa sitten saa käyttää ja ne voi olla aika vaikeita juttuja. Sitten se, että toinen voi tehdä just tämmöisiä aika isoja yllättäviä hankintoja omilla rahoillaan, mutta silti se voi herättää toisesta närkästystä, että miksei ole kysytty.
Nää ovat myös sellaisia asioita, joita varmaan on pakko keskustella ne asiat läpi, että millä periaatteella meidän parisuhteessa tai perheessä käytetään rahaa. Veikkaan, että ei se ole helppo keskustelu, mutta kyllä siinä se selkeys on parasta. Koska ihmisellä saattaa olla mielikuva, vaikka omista kokemuksista, että näin se hoidetaan tai jostain aikaisemmasta suhteesta tai sitten toisella on joku aivan eri käsitys siitä, että mitä tää yhteinen taloudellinen hoito oikeastaan tarkoittaa.
Paula Maria Mäkelä: Joo ja hyvä, kun sä jotenkin puhuitkin tuossa, kun mä ajattelin, että sehän tosi paljon vaikuttaa, itse asiassa meidän lapsuuskoti ja perhe, missä me ollaan kasvettu. Minkälainen on siellä rahankäyttö tai säästämiskulttuuri, mikä siellä on ollut? Onko se ollut hyvä, että on hienot polkupyörät ja hienoja matkoja vai onko tärkeämpää se, että on aina rahaa mielellään vähän säästössä? Mikä on ollut ikään kuin se meille hyvä. Ja voi olla, että puolisolle se, mikä on hyvä, on jotenkin kauhean toisenlaista. Ja sithän viittasitkin tuossa myös kaveripiiriin. Että miten siellä? Tietysti tästähän on jonkun verran ollut julkisuudessakin, että jos kaveripiiri suurin osa on aika hyvätuloisia tai jotenkin niillä on rahaa käytössä ja sitten on osa, joilla ei, niin miten yhteiset reissut, matkat, jotkut polttarit,
kaikki tämmöiset. Meneekö ne niiden suuritulosten mukaan, joutuuko toiset jäämään vekka? Jotenkin tää kaveripiirin rahakulttuuri myös vaikuttaa.
Juha Petterson: Toi on myös sellainen asia, mihin olen itsekin törmännyt. Ihmiset saattaa tosiaan elää ihan eri tuloilla. Jos on jotain yhteisiä juttuja, niin se voi olla tosi hankalaa. Kuinka ison ravintolalaskun on valmis maksamaan vaikka jossakin. Jollekin se isokin laskun ei ole niin iso ja toisille se on todella iso jo. Kyllähän se vaikuttaa ihmissuhteeseen aika paljonkin tää raha ja minkälaista elämäntyyliä se mahdollistaa.
Tossa just puhuttiin ennen kun ruvettiin nauhoittamaan, että muistelen aikoja Tinderissä, niin siellä oli ihmiset laittaneet vaikka niitä palkkatulojansa. Aluksi se vähän kummastutti, kun Suomessa ei ehkä ole totuttu siihen, että se vuosipalkka on siellä jossain esillä, mutta sitten sitä rupesi miettimään, että se on oikeastaan aika järkevääkin just tän näkökulman kautta. Jos sä saat niinku sata tonnia vuodessa, niin varmasti se tarkoittaa jonkunlaista elämäntyyliä. Ja sit jos sun omat tulot on jotenkin vaikka selkeästi pienemmät, niin se voi olla hankalaa sit tavallaan liittyä semmoseen. Tai sit sanotaan näin, että ainakin sit sä voit varautua siihen, että se voi olla ongelma. Ja se voi olla sille toisella se ei oo siis ongelma, että teillä on eri tulot, mutta se voi olla sitä. Mä en tiedä, miten sä ajattelet tänä päivänä tätä ajatusta siitä, kun ehkä ainakin jossakin vaiheessa aina ajateltiin, että miehen pitäisi tienata enemmän kuin naisen. Onko tää ihan täysin keskiaikaista ajattelua vai miten sä siihen suhtaudut? Onko sillä vaikutusta sun mielestä parisuudenmarkkinoilla? Kuinka paljon viehättävyys sun mielestä, onko siinä joku yhteys tähän palkkakuittiin?
Paula Maria Mäkelä: Kauhean vaikea on ajatella, että se olisi. Tällainen ajatus, että meidän pitäisi tienata enemmän ja maksaa enemmän, niin kyllä se on musta aika vanhentunut. Ei se ehkä ihan keskiajalle mee, koska ei se kauhean kaukana. Se on ehkä meidän vanhempien. Ja me ollaan nyt tällaisia jo, ei ihan nuoria enää. Niin sillonhan se on mennyt niin, mutta ei se enää tätä päivää ole kyllä.
Juha Petterson: Toi on musta mielenkiintoista, jos ajattelet, että palkkakuitilla ei sun mielestä ole ikään kuin tämmöisen viehättävyyden näkökulmasta mitään merkitystä. Mä olisin ehkä taipuvainen olemaan vähän eri mieltä.
Paula Maria Mäkelä: Okei, no kerro.
Juha Petterson: No kyllä mä ajattelen, että varmasti se vaikuttaa monesti positiivisesti, jos ihminen on vaikka menestyvä. Ei se tietenkään tarkoita, että on pelkästään palkkakuittia, vaan että ihminen on joku asiantuntija tai ymmärtää jostain ja pystyy sillä prilieeraamaan tai jotain muuta vastaavaa. Kyllä mä jotenkin sitä oon taipuvainen ajatteleen, että ehkä siinä joku merkitys kuitenkin on. Ainakin monille ihmisille semmoinen varallisuus on semmoinen turvallisuustekijä ehkä jollakin tavalla. Ja musta tuntuu, että tääkin on ehkä vähän semmoinen asia, että ihmiset on ehkä oikeasti vähän konservatiivisempia, kun he uskaltavat myöntääkään. Että se ehkä on kiva ajatella, että sillä ei ole mitään merkitystä, mutta jotenkin mä ajattelen, että kyllä sillä on joku merkitys. Suomessakin on vähän tämmöinen
luokka-ajattelu. Kyllähän siinä on aina semmoinenkin olemassa jollakin tavalla, että ihmiset jollakin tavalla vähän siitä samasta sosiaaliluokasta bongaa niitä puolisoita. Mä epäilen, että jos tekisi jonkun tutkimuksen, niin joku tämmöinen suhde siinä on. Haetaan jotenkin sellaista vertaista myös taloudellisesti ja menestyksen näkökulmasta. Voi olla, että puhun ihan puuta heinää, mutta tällainen intuitiivinen fiilis mulla on.
Paula Maria Mäkelä: Joo, varmaan oot ihan oikeassa tuossa. Vielä liittyen ihan hiukan taaksepäin siitä rahan ja palkkapussin suuruudesta, niin ajattelen, että kyse on sellaisesta, millä on merkitystä: elämänhallinnalla. Sulla voi olla valtavat tulot ja vielä suuremmat menot. Ja jolloin sä ootkin sitten ihan jotenkin, et kykene siihen, mitä jotenkin ulkopäin vois ajatella, kun tienaat noin paljon. Mä ajattelin, että elämänhallintahan ei riipu niistä suurista tuloista, vaan että miten pärjää sillä, mitä saa, ja miten voi elää hyvää elämää sen kautta. Ja sehän on yksi rahaan liittyvä asia.
uha Petterson: Ja valitettavasti tässä työssä törmää tilanteisiin, joissa erilaiset mielenterveyden haasteet aiheuttaa valtavaa taloudellista kuormitusta. Kaksisuuntainen mielialahäiriö, niin siinähän saattaa ihminen tämmöisessä vähän maniavaiheessa olla aika holtiton rahankäyttäjä ja sitten tehdä myös sellaisia päätöksiä, jotka ikään kuin ei suoranaisesti ole rahankäyttöä, mutta josta seuraa sitten jotain isoja kuluja ja se voi olla hyvin kuormittavaa sitten puolisolle ja perheelle.
Ja sitten toinen on tämmöiset erilaiset riippuvuudet, peliriippuvuudet, että jos olet jossain nettipokerissa vaikka koukussa, niin siinä saattaa aika nopeasti tulla aika katastrofaalisia seurauksia. Ja sitten nää voivat olla perheessä ja parisuhteessa vähän sellaisia traumakokemuksia, että verrattavissa vähän tämmöiseen uskottomuuteen. Että sitten yhtäkkiä sä havahdut ja tajuut, että toinen on laittanut jonkun 100 tonnia johonkin pokerin pelaamiseen. Niin onhan se ihan hirveä shokki, että sen vaikutus, että sä makselet niitä velkoja vaikka vuosia. Mutta kyllä kun niitä pääsee selvittelemään ja onneksi monet pääsevät jaloilleen. Onhan ne tosi isoja juttuja tuommoiset taloudelliset takaiskut. Moni yrittäjä, jos ajattelee ihan tilastollisesti, kuinka moni yritys menee nurin, että kyllä ihmisillä varmaan on sellaisia tekijöitä, jotka tosi paljon kuormittavat sitä elämää ja parisuhdetta. Se on tietysti vähän noloa tavallaan. Ei ole kauhean helppo puhua siitä, että mulla on hillittömät velat ja elämä on lähtenyt ihan käsistä. Monesti siihen voi liittyä tiettyä häpeän tunnetta paljon. Ihmiset yrittää monesti viimeisen asti sinnitellä ja pitää yllä sellaista tavallaan ulkoasua, että kaikki hyvin ja sit koko ajan vaan elää yli varojensa ja sit se voi olla ihan hirvittävää stressiä, häpeää ja pelkoa, että mitä sit tapahtuu, kun puoliso saa tietää tästä kaikesta ja ne on aika kovia paikkoja kyllä.
Paula Maria Mäkelä: On, ja se syyllisyys siihen päälle vielä, että oon epäonnistunut, en ole pystynyt. Kuvittelin, että tällä pelaamalla tai sijoittamalla saankin suuret voitot, ja meidän käykin toisinpäin. Ja ajattelin, että toi mistä puhuit on myöskin kyse luottamuksesta, eli raha liittyy siihenkin. Ja ajattelen, että raha ei ole ongelma, ehkä… Nyt sanon aika vahvasti näin, mutta ajattelen, että raha ei olisi ongelma, jos siitä pystytään puhumaan avoimesti, molemmat hoitavat omat tonttinsa ja parisuhteessa on luottamusta. Eli ei ole salailua, kaikki tapahtuu avoimesti. Myös rahaan liittyvät, vaikka ei ole kumpikaan velvollinen jokaisesta ostoksestansa… Molemmilla on tieto siitä ikään kuin suurista linjoista, että paljonko meidän
perheessä, meidän parisuhteessa, paljonko meillä on tuloja ja mitkä ovat sellaisia jatkuvia menoja. Toisella on lainoja tai molemmilla ja mitä lyhennetään. Tavallaan, että missä mennään, minkä verran on ylipäätänsä olemassa käyttövaraa ja milloin on tarvetta, että nyt pitää säästää ja kiristää vyötä ja vähentää ravintolaillallisia tai jättää menemättä kokonaan. Silloin kun tulee epäluottamusta, niin se ilman muuta vaikuttaa parisuhteeseen negatiivisesti.
Juha Petterson: Vähän tämmöinen salailu näistä talousasioista. Herättää kysymykset, mitä siinä nyt on niin sellaista salaista. Ja totta kai siinäkin, kuten sanoit, ihmisillä on oikeus sellaiseen yksityisyyteen. Kaikkea ei tarvitse tietää, mutta sitten jos tulee sellainen fiilis, että jotain olennaista tietoa pimitetään, niin kyllä se kieltämättä herättää epäluottamuksen fiilistä.
Paula Maria Mäkelä: Ootko sä kuullut tällaisesta Annina Kaittilan tutkimuksesta tai oli väikkäri varmaan, että neljästä erilaisesta rahoihin liittyvästä konfliktista?
Juha Petterson: En.
Paula Maria Mäkelä: Se on luetellut, että ensimmäinen olisi tällaiset arkiset erimielisyydet, joita voi tulla kenelle tahansa ja tuleekin varmaan. Joku yksittäinen tilanne ja sitten siitä sovitaan ja se menee ohi. Toinen on rahariidat, joka on sitä, että raha on toistuvasti riitojen aihe. Jotenkin mä ajattelen, että se kertoo siitä, että joku asia ei ole kunnossa ja hallinnassa, koska siihen törmätään. Taikka sitten on tullut tämmöinen trauma toiselle tästä asiasta, että on tullut petetyksi jotenkin niin tai tuntuu, että on tullut petetyksi niin vahvasti, että se huoli herää helposti ja sitten sen takia se tulee kaikkiin riitoihin. Kolmas on eskaloituneet konfliktit, eli nää rahariidat tulee ihan jotenkin tosi isoiksi ja ne estää sitten… Luulen, että en lukenut siitä, mutta todennäköisesti estää läheisyyden, luottamuksen, yhteyden, tulee erillistymistä, joka katkaisee yhteyttä, eli sillä on jo isoja vaikutuksia. Ja sitten pahimmillaan tää neljäs, taloudellinen väkivalta, joka on sitten ihan oma juttunsa, mutta mikä liittyy tähän teemaan kanssa. Mitä sä näistä ajattelet?
Juha Petterson: Kyllä, ne on sellaisia hyvin tunnistettavia ihmisten välillä. Niin kuin sä totesit tuossa jossakin kohtaa, että rahaan liittyy niin isoja tunteita, niin kyllähän se nyt voi helposti olla just semmoinen asia, minkä äärellä sitten saadaan riitoja aikaiseksi. Ja niin kuin tässä on monta kertaa todettu, niin varmaan semmoinen avoimuus kaikessa ja semmoinen jotenkin ymmärrys niistä periaatteista, millä elämää jotenkin eletään. Sitten tietynlainen vastavuorosuus ja tasapuolisuus rahankäytössä. Yksi aspekti, joka tuli mieleen, on myös se, että ihmiset toteuttavat erilaisia unelmia. Lapsen saaminen voi olla sellainen tilanne, jossa toisen taloudellinen tilanne muuttuu radikaalisti. Kuinka paljon siinä on vastaantuloa? Ja tietysti se semmoinen, että jos mä nyt haluun opiskella vaikka jotakin, ja se tarkoittaa sitä, että mä voin tehdä töitä vaan osa-aikaisesti, niin onks se sitten, että toinen vähän tukee mua, ja sitten myös toinen saa multa vastaavasti tukea, jos hän tarvitsee ja haluaa toteuttaa samanlaisia juttuja? Että kyllä rahassa varmaan on just tää reiluus ja sellainen, että on ne sellaiset hyvät periaatteet. Ja sitten semmoinen tietty selkeys, että mikä on yhteistä ja mikä on sitä omaa. Mä en ehkä osaa muuta kauhean yksityiskohtaista sanoa. Kieltämättä just tuo,
että kyllä rahalla saa monenlaista hyvää aikaiseksi mutta myös aika ikäviikin tilanteita elämässä.
Paula Maria Mäkelä: Ja mä ajattelen, että kun me ollaan parisuhteen äärellä, niin ehkä kun me ollaan puhuttu, mitä kaikkea tähän voi liittyä, niin mä ajattelen, että mikä olisi sellainen hyvä ohje tai miten jotenkin näistä päästäisiin eteenpäin, niin on oikeastaan nää kaksi juttua liittyykin toisiinsa. Puhuminen ja avoimuus, ettei ole salailua. Ja että rohjetaan puhua, vaikka tää on meille suomalaisille vähän hankala aihe, niin uskalletaan tavallaan kertoa ihan eurotasolla, että tän verran mä tienaan, tän verran mulla on jatkuvia kuluja, lainan lyhennyksiä, elatusmaksuja, lasten harrastusmaksuja ja kaikkea muuta. Että ollaan jotenkin kartalla. Ja että voi luottaa, kun ollaan kartalla, voi luottaa toiseen. Silloin raha ei tule rakkauden varjoksi, vaan se on pienempi asia. Se on käytännön asia ja rakkaus on kuitenkin se suurempi.