Helatorstaina muistetaan Jeesuksen taivaaseenastumista. Raamatun mukaan Jeesus näyttäytyi ylösnousemuksensa jälkeen maan päällä 40 päivän aikana ja opetti seuraajiaan. Sen jälkeen Jeesus astui taivaaseen. Jeesus antoi kristityille tehtäväksi kertoa evankeliumin sanomaan eteenpäin. Helatorstaita vietetään 40 päivää pääsisäisen jälkeen.
Juhlan nimi viittaa alkujaan ruotsista lainattuun sanaan helig, joka tarkoittaa pyhää. Vielä 1800-luvulla helatorstai oli yksi tärkeimmistä juhlapäivistä. Pakanuuden ajoilta periytyvät hela oli kevään juhla, joka ajoittui kylvökauden alkuun, ja sitä vietettiin rukoilemalla hyvää satoa.
Helluntai on Pyhän Hengen juhla, jota vietetään 50 päivää pääsiäisen jälkeen. Se kuuluu pääsiäisen ja joulun ohella kirkkovuoden kolmen suurimman juhlan joukkoon. Ensimmäinen helluntai oli kristillisen kirkon perustamispäivä eli kirkon syntymäpäivä.
Raamatun mukaan tuhannet ihmiset olivat kokoontuneet Jerusalemiin sadonkorjuujuhlille, kun taivaasta Pyhä Henki vuodatettiin apostolien päälle. Suomen kieleen helluntain nimitys tulee ruotsin kautta, sanoista helig dag, pyhä päivä. Erillisenä juhlana helluntaita on vietetty jo 200-luvulta lähtien.
Helluntai aloittaa kirkkovuodessa ns. helluntaijakson. Kaikki sunnuntai tuomiosunnuntaihin asti eli kirkkovuoden loppuun asti saavat nimensä sen mukaan, kuinka kaukana ne ovat helluntaista. Helluntaijakson aikana pyhien aiheet kertovat siitä, miten monin eri tavoin Pyhä Henki toimii kirkossa.
Juhannus on Johannes Kastajan päivä. Kristinuskon levitessä monet vanhat juhla-ajat saivat kristillisen sisällön. Keskikesän juhlasta tuli Johannes Kastajan juhla eli juhannus. Juhlaa on alettu viettää kristittyjen parissa 400-luvulla.
Juhannuksen Raamatuntekstit korostavat Johanneksen erityistä roolia Jeesuksen edelläkävijänä. Hän julisti Jumalan sanaa ja kastoi ihmisiä Jordan-virrassa – myös Jeesuksen. Johannes Kastajaa juhlitaan kesällä sen vuoksi, että hän syntyi puoli vuotta ennen Jeesusta.
Mikkelinpäivä on enkelien päivä. Mikkelinpäivänä kirkoissa vietetään usein perhemessuja. Mikkelinpäivän keskushahmo on Raamatussa mainittu arkkienkeli Mikael. Hän tuo kirkon juhlakalenteriin muistutuksen siitä, että Jumala on luonut myös näkymättömän maailman. Mikaelin kunnioittaminen ja juhliminen alkoi jo 400-luvulla. Hänelle omistettu päivä oli jo tuolloin 29. syyskuuta. Suomen luterilainen kirkko viettää mikkelinpäivää 29.9. seuraavana sunnuntaina.