Vanhassa testamentissa sana pelastus tarkoittaa Herran apua, kun Israel on ollut suurissa vaaroissa. Erityisesti tämä ilmeni Israelin kansan pelastuessa Egyptin orjuudesta.
Kristillinen näkemys pelastuksesta on tiivistetty pienoisevankeliumiin (Joh. 3:16). Isän Jumalan armo ilmenee hänen Poikansa pelastavissa teoissa. Kristus on Pelastaja, Vapauttaja. Hän lunasti ristinkuolemallaan ja ylösnousemuksellaan syntiset ihmiset vapaaksi pahuuden ja kuoleman vallasta sekä sai aikaan sovinnon Isän ja luotujen välille. Pelastuksen tuo yksin Kristus. Ihminen pelastuu uskoessaan ja luottaessaan Kristukseen Vapahtajanaan. Tämän uskon vaikuttaa Pyhä Henki.
Pelastus käsittää kaiken, minkä kolmiyhteinen Jumala tekee palauttaessaan ihmisen yhteyteensä: lunastuksen, sovituksen, rauhan, ilon, vanhurskauden, uuden elämän ja pyhityksen. Pelastus toteutuu jo nyt uskossa osallisuutena Jumalaan ja hänen uudeksi luovaan toimintaansa. Tämän ihmiselle tarjoavat armonvälineet eli sana ja sakramentit.
Uskoessaan ihminen on sovinnossa kolmiyhteisen Jumalan kanssa ja elää hänen yhteydessään. Pelastuksen lopullinen täyttymys toteutuu ajallisen elämän päätyttyä taivaassa. Silloin ihminen elää iankaikkista elämää, Kristuksen valtakunnassa, jolla ei ole loppua.