Raamattu on maailman luetuin ja käännetyin kirja. Mikä siitä tekee niin erityisen, että niin monet miljardit ihmiset haluavat sitä edelleen lukea?
Olet ehkä miettinyt, miksi Raamatusta puhutaan niin paljon – ja niin eri tavoin. Joillekin se on Jumalan sana, toisille vanha kirja täynnä ristiriitoja. Sitä on käytetty lyömäaseena, mutta myös löydetty siitä lohtua elämän rankimmilla hetkillä. Ei siis ihme, että se herättää tunteita ja kysymyksiä. Juuri siksi se on niin merkittävä.
Raamattu ei ole yksi kirja vaan kokoelma 66 kirjasta, jotka on kirjoitettu kolmella kielellä: hepreaksi, arameaksi ja kreikaksi. Se jakautuu Vanhaan ja Uuteen Testamenttiin, ja tekstejä on syntynyt yli tuhannen vuoden aikana. Sisältä löytyy lakia, runoutta, historiaa, kirjeitä, rukouksia ja kertomuksia – kaikkea muuta kuin yhtä genreä.
Raamattu on myös kielellisesti merkittävä: se on ensimmäinen teos, joka on käännetty monille kirjakielille – myös suomeksi. Luterilaisen kirkon perusajatuksiin kuuluu, että jokaisen pitää voida lukea Raamattua omalla äidinkielellään. Nykyään se on käännetty kokonaan yli 700 kielelle ja Uusi Testamentti yli 1700 kielelle.
Kristityille Raamattu on Jumalan sanaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että jokainen sana pitäisi ottaa kirjaimellisesti. Raamatun tekstit ovat syntyneet ihmisten käsistä – kirjurit kopioivat aiempia tekstejä ja kirjasivat ylös suullisia kertomuksia. Inhimilliset virheet ja väärinymmärrykset ovat siis mahdollisia.
Se ei kuitenkaan vähennä Raamatun arvoa. Päinvastoin – inhimillisyys on osa sen rikkautta. Hengellisestä näkökulmasta Raamattu toimii peilinä: se näyttää, millaisia todella olemme – ei vain kaunisteltua versiota. Samalla se osoittaa kohti Uutta testamenttia ja Jeesusta, jonka rakkaus on koko Raamatun ydinajatus.
Katekismus tiivistää sen näin: ”Raamattu on uskon ja elämän ylin ohje.” Se ei vastaa kaikkiin kysymyksiin, mutta kutsuu kulkemaan kohti Jumalaa, toivoa ja merkitystä.
Et tarvitse teologian tutkintoa tai erityistä uskonnollista taustaa lukeaksesi Raamattua. Raamattua ei tarvitse – eikä edes voi – ymmärtää kerralla. Voit aloittaa lyhyistä pätkistä tai uppoutua siihen kuin romaaniin. Kysymykset, epäilyt ja ihmettelyt ovat osa prosessia, eivät este.
Raamattu ei ole kirja menneisyydestä. Se on kokonaisuus, joka puhuttelee ihmisiä edelleen tänä päivänä – myös sinua.
Jos perinteinen lukeminen ei tunnu omalta, voit tutustua Raamattuun podcastien, videoiden, blogien tai kirjojen kautta. Löydä itsellesi luonteva tapa.
Olet ehkä kuullut jonkun sanovan, että ”Raamattu on vain ihmisten kirjoittama” tai toisaalta, että ”jokainen sana on suoraan Jumalalta”. Historiallis-kriittinen raamatuntutkimus ei oikeastaan vastaa kumpaanaan näistä väitteistä – se tekee jotain muuta. Se kysyy: mitä tämä teksti tarkoitti silloin, kun se kirjoitettiin?
Metodi kehittyi pääasiassa 1700–1800-luvuilla, kun eurooppalaiset tutkijat alkoivat soveltaa Raamattuun samoja kysymyksiä kuin mihin tahansa muuhun historialliseen tekstiin. Ei siksi, että he olisivat halunneet tuhota uskon – monet olivat itsekin kristittyjä – vaan koska he halusivat ymmärtää tekstejä paremmin.
Ajatus oli yksinkertainen: jos haluat ymmärtää, mitä jokin teksti sanoo, sinun täytyy tietää, milloin se kirjoitettiin, kenelle, miksi ja missä tilanteessa.
Historiallis-kriittinen tutkimus tarkastelee Raamattua useasta eri kulmasta.
Se kysyy tekstin syntyhistoriasta: kuka kirjoitti, milloin ja kenelle? Esimerkiksi Paavalin kirjeet on kirjoitettu todellisille seurakunnille todellisiin tilanteisiin – Korinttiin, Roomaan, Filippiin. Kun tietää sen taustan, kirjeen sisältö avautuu aivan eri tavalla.
Se tutkii tekstin muotoutumista: onko teksti kenties yhdistelty useammasta lähteestä? Monet tutkijat ajattelevat esimerkiksi, että evankeliumien takana on varhaisempia kirjallisia ja suullisia lähteitä, joita evankelistat muokkasivat omiin tarkoituksiinsa.
Se vertailee käsikirjoituksia: Raamatusta ei ole olemassa alkuperäistä käsikirjoitusta. On tuhansia kopioita, joissa on pieniä eroja. Tekstikritiikki yrittää selvittää, mikä versio on lähinnä alkuperäistä.
Se tarkastelee kulttuurista ja historiallista kontekstia: mitä sanat tarkoittivat tuon ajan ihmiselle? Esimerkiksi Jeesuksen vertaukset olivat täynnä viittauksia, jotka olivat ensimmäisen vuosisadan juutalaiselle kuulijalle välittömiä mutta meille etäisiä.
Tutkimus on tuottanut paljon kiinnostavaa. Se on esimerkiksi osoittanut, että evankeliumit kirjoitettiin todennäköisesti vuosikymmeniä Jeesuksen kuoleman jälkeen – Markus ehkä 70-luvulla, Johannes ehkä vasta 90-luvulla jälkeen Kristuksen. Se on selvittänyt, että osa Paavalin nimissä kulkevista kirjeistä on todennäköisesti myöhempien kirjoittajien käsialaa. Se on avannut Vanhan testamentin tekstien taustalla olevia eri kirjoittajakerroksia.
Nämä löydöt voivat ensin kuulostaa hämmentäviltä. Mutta monet teologit ja kristityt näkevät ne pikemminkin rikkautena – Raamattu on syntynyt elävässä yhteisössä, oikeiden ihmisten käsissä, oikeissa tilanteissa.
Tässä kohtaa ihmiset ovat eri mieltä – ja se on ihan ok.
Jotkut kokevat, että historiallis-kriittinen tutkimus nakertaa Raamatun arvovaltaa. Jos tekstit ovat ihmisten muokkaamia ja historiallisesti ehdollisia, voiko niihin enää luottaa?
Toiset taas ajattelevat päinvastoin: kun ymmärtää, missä tilanteessa teksti on syntynyt, sen sanoma voi osua tarkemmin. Jumala ei puhunut tyhjiössä vaan ihmisten historian keskellä, ihmisten kielellä, ihmisten kautta – ja se on teologisesti merkittävää, ei hävettävää.
Luterilainen ja laajemmin protestanttinen perinne on yleisesti ottaen suhtautunut avoimesti historiallis-kriittiseen tutkimukseen, koska totuuden etsiminen ei ole uhka – se on osa sitä.
Raamattu ei syntynyt yhdellä kertaa, vaan se on muodostunut vähitellen noin 1100–1600 vuoden aikana. Teos on kymmenien eri kirjoittajien kokoelma, joka koostuu kahdesta pääosasta: Vanhasta ja Uudesta testamentista.
500 eKr
700-500 ekr
500 – 165 eKr
50-60 jKr
65-70 jKr
80 – 90 jKr
90 – 110 jKr
90 – 100 jKr
397 jKr kirkolliskokous
Raamattua ja sen eri käännöksiä voi lukea osoitteessa Raamattu.fi