Jeesus opetti usein kertomalla vertauksia. Vertausten kauneus on niiden monitulkintaisuudessa. Usein vertauksen voi ymmärtää monella tavalla, se vastaa ikään kuin moneen eri kysymykseen. Vertaus koskettaa hyvin erilaisissa konteksteissa, se saattaa puhua eri elämäntilanteissa hyvin erilaisin tavoin. Vertaus ei ole systemaattinen esitys ja tarkkoihin määritelmiin perustuva opetus. Enemmänkin vertaus on rikas ja monimerkityksinen tarina, joka antaa suuntaa.
Tässä käytettävää tapaa työstää vertausta voidaan käyttää muidenkin Jeesuksen kertomien vertausten tutkimiseen. Tarkoitus on lukea vertausta eläytyen ja etsien yhtymäkohtia omaan elämään. Virikkeenä on tekstin lisäksi Rembradntin maalaus, joka voi auttaa kertomukseen eläytymisessä.
Ennen kuin luet Jeesuksen kertomaa vertausta, pysähdy pohtimaan omassa elämässäsi teemoja, joihin se liittyy. Vertauksesta voidaan nostaa esille kolme teemaa: mielenmuutos, anteeksianto ja kateus.
»Eräällä miehellä oli kaksi poikaa.
Nuorempi heistä sanoi isälleen: ’Isä, anna minulle osuuteni omaisuudestasi.’ Isä jakoi omaisuutensa poikien kesken.
Jo muutaman päivän päästä nuorempi kokosi kaikki varansa ja lähti kauas vieraille maille. Siellä hän tuhlasi koko omaisuutensa viettäen holtitonta elämää.
Kun hän oli pannut kaiken menemään, siihen maahan tuli ankara nälänhätä, ja hän joutui kärsimään puutetta.
Silloin hän meni erään sikäläisen miehen palvelukseen, ja tämä lähetti hänet tiluksilleen sikopaimeneksi.
Nälkäänsä hän olisi halunnut syödä palkoja, sikojen ruokaa, mutta niitäkään ei hänelle annettu.
»Silloin poika meni itseensä ja ajatteli: ’Minun isäni palkkalaisilla on kaikilla yllin kyllin ruokaa, mutta minä näännyn täällä nälkään.
Ei, nyt minä lähden isäni luo ja sanon hänelle: Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan.
En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi. Ota minut palkkalaistesi joukkoon.’
Niin hän lähti isänsä luo.
»Kun poika vielä oli kaukana, isä näki hänet ja heltyi. Hän juoksi poikaa vastaan, sulki hänet syliinsä ja suuteli häntä.
Poika sanoi hänelle: ’Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.
Mutta isä sanoi palvelijoilleen: ’Hakekaa joutuin parhaat vaatteet ja pukekaa hänet niihin, pankaa hänelle sormus sormeen ja kengät jalkaan.
Tuokaa syöttövasikka ja teurastakaa se. Nyt syödään ja vietetään ilojuhlaa!
Minun poikani oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa, mutta nyt hän on löytynyt.’ Niin alkoi iloinen juhla
»Vanhempi poika oli pellolla. Kun hän sieltä palatessaan lähestyi kotia, hän kuuli laulun, soiton ja tanssin.
Hän huusi luokseen yhden palvelijoista ja kysyi, mitä oli tekeillä.
Palvelija vastasi: ’Veljesi tuli kotiin, ja isäsi käski teurastaa syöttövasikan, kun sai hänet terveenä takaisin.’
Silloin vanhempi veli suuttui eikä halunnut mennä sisään. Isä tuli ulos ja suostutteli häntä,
mutta hän vastasi: ’Kaikki nämä vuodet minä olen raatanut sinun hyväksesi enkä ole kertaakaan jättänyt käskyäsi täyttämättä. Silti et ole koskaan antanut minulle edes vuohipahaista juhliakseni ystävieni kanssa.
Mutta kun tämä sinun poikasi tulee, tämä, joka on hävittänyt omaisuutesi porttojen parissa, sinä teurastat hänelle syöttövasikan!’
Isä vastasi hänelle: ’Poikani, sinä olet aina minun luonani, ja kaikki, mikä on minun, on sinun.
Mutta olihan nyt täysi syy iloita ja riemuita. Sinun veljesi oli kuollut mutta heräsi eloon, hän oli kadoksissa mutta on nyt löytynyt.’»
Tuhlaajapoikavertaus voidaan lukea tarinana katumuksesta ja anteeksiannosta. Poika pyysi isältään oman osuutensa perinnöstä jo etukäteen ja sitten tuhlasi rahansa. Holtiton elämä ei antanut kestävää pohjaa ja vastoinkäymisten ja romahduksen myötä tuhlaajapoika päätyi katumukseen. Tuhlaajapojan kertomus on tarina kotiinpaluusta ja uudesta mahdollisuudesta. Virheiden tekemisen ja mokaamisen jälkeen on mahdollista palata takaisin, pyytää ja saada anteeksi. Jeesuksen opetuksessa koskaan ei ole liian myöhäistä, katumus ja uusi alku on aina mahdollista.
Tuhlaajapoikavertauksen isä osoittaa rakkautta ja anteeksiantoa ihmeellisellä ja kouriintuntuvalla tavalla. Kun hän näkee poikansa palaavan, hän juoksee tätä vastaan ja ottaa avosylin vastaan. Poika on suunnitellut mielessään, mitä aikoo isälleen sanoa: “Isä, minä olen tehnyt syntiä taivasta vastaan ja sinua vastaan. En ole enää sen arvoinen, että minua kutsutaan pojaksesi.” Poika oli aikeissa ehdottaa isälleen, että palaisi kotiin, ei enää lapsena vaan orjana. Isä kuitenkin keskeyttää pojan puheen ja alkaa järjestää juhlia. Silmiin pistää täydellinen moralisoinnin puute.
Jeesus kertoo vertauskuvallisen tarinan siitä, millainen Jumala on ja miten Jumala toimii. Oikeastaan voisi puhua Tuhlaajaisä-vertauksesta. Isä osoittaa rakkautta, anteeksiantoa ja hyväksyntää melkeinpä tuhlailevalla tavalla.
Isä voi olla myös samastumisen kohde. Eri elämäntilanteissa saatamme löytää itsemme eri kohdista vertausta. Tuhlaajapoikaan on helppo samastua silloin, kun on mokannut elämässään ja etsii uutta alkua. Sen sijaan isän rooliin saattaa hyvin samastua silloin, kun voi olla itse toivottamassa tervetulleeksi, lohduttamassa tai tukemassa.
Vielä kolmas vertauksen henkilöhahmo, johon voisi samastua on Tuhlaajapojan vanhempi veli. Kun isoveli näkee, että tuhlaajapojalle järjestetään juhlia, hänessä herää kateus. Se, että rahat tuhlannut ja elämässä epäonnistunut veli otetaan juhlien vastaan, tuntuu hänestä epäoikeudenmukaiselta. Isä vastaa osoittamalla myös tälle isoveljelle rakkautta. Isoveli kadehtii pikkuveljelle järjestettyjä juhlia ja isä muistuttaa kaikesta siitä hyvästä, mitä jakaa vanhemman veljen kanssa. Isä kutsuu näkemään veljen paluun iloisena, juhlittavana asiana ja houkuttelee vapaaksi kateudesta.
Pohdittavaksi: Missä tilanteissa olet tuntenut kateutta? Ja toisinpäin: mikä auttaa iloitsemaan muiden menestyksestä tai tuntemaan myötäiloa toisten onnistumisista?