Hyvinvointi suoritusyhteiskunnan keskellä

Elämme kulttuurissa, jossa pitäisi jaksaa enemmän, reagoida nopeammin ja olla koko ajan tavoitettavissa. Suorittaminen ei rajoitu enää pelkkään työhön – se on valunut vapaa-aikaan, harrastuksiin ja ihmissuhteisiin. Jopa lepo täytyy ansaita. Ja some vaatii jatkuvaa läsnäoloa ja päivittämistä, jos haluaa pysyä menossa mukana.

Mitä kristinusko sanoo tähän?

Uskoa ei voi suorittaa

Kristinusko edustaa suorittamiselle suoraa vastakohtaa. Jumalan rakkautta ei voi ansaita tekemällä enemmän, osallistumalla useammin tai olemalla tarpeeksi hyvä. Se on jo annettu – ehdoitta ja kokonaan.

Tämä on helppo sanoa ja vaikea sisäistää. Monelle ajatus siitä, että jotain arvokasta saa ilman suoritusta, tuntuu lähes epärealistiselta. Mutta juuri siinä on kristinuskon ydin: et ole rakastettu siksi, mitä teet. Olet rakastettu siksi, että olet.

Usein käy niin, että kun tämän rakkauden alkaa oikeasti vastaanottaa, syntyy halu toimia hyvin – ei velvollisuudesta, vaan kiitollisuudesta. Se on iso ero.

Pysähtyminen on taito

Arjen kiireessä on vaikea hellittää. Hiljentyminen, tekemättömyys ja pysähtyminen tuntuvat monelle vierailta – jopa ahdistavilta. Mutta juuri se voi olla keino virkistyä ja uudistua.

Kristillinen perinne on aina tiennyt tämän. Vuosisatojen aikana munkit, mystikot ja tavalliset seurakuntalaiset ovat harjoittaneet hiljentymistä, rukousta ja meditaatiota. Kirkkoisien ja -äitien tekstit ovat edelleen ajankohtaisia – ne puhuvat ihmiselle, joka elää kiireen keskellä ja kaipaa jotain pysyvämpää.

Ihminen on kokonaisuus

Pitkään on ajateltu, että henki ja keho ovat erillisiä – että hengellisyys on jotain puhtaasti sisäistä ja aineetonta. Nykyään tiedetään paremmin: ihminen on kokonaisuus, jossa mieli, keho ja sielu vaikuttavat toisiinsa jatkuvasti.

Evankelis-luterilainen kirkko on lähtenyt tietoisesti etsimään tapoja, joissa ihmisen kehollisuus otetaan mukaan hengellisyyteen. Yksi esimerkki tästä on Hiljaisuuden jooga, jossa intialaisesta perinteestä tutut joogaliikkeet on yhdistetty kristilliseen viitekehykseen. Sen suosio kertoo paljon: tarve kokonaisvaltaiselle pysähtymiselle on todellinen.

Hyvinvointi ei ole projekti

Kristillinen näkemys hyvinvoinnista on erilainen kuin se, mitä somessa myydään. Se ei ole optimoitava elämänalue tai lista asioita, jotka pitää tehdä oikein. Se on enemmänkin asenne – lupa olla riittävä, lupa levätä, lupa vastaanottaa.

Kristinusko ei lupaa helppoa elämää. Mutta se tarjoaa jotain, mitä suoritusyhteiskunta ei pysty tarjoamaan: arvon, joka ei riipu siitä, mitä teet tai miten paljon jaksat.

Mielenterveys

Mielenterveysongelmat eivät ole kristityillekään vieraita. On hyvä, että niistä puhutaan nykyään enemmän ja avoimemmin. Apuakin on saatavilla, vaikka moni joutuu sitä joskus etsimään tai odottamaan liian pitkään. Kirkko on paikka, josta apua saa nopeasti. Papit, diakonit ja nuorisotyönohjaajat on koulutettu kohtaamaan ihmisiä erilaisissa elämäntilanteissa. Tällöin ei ole kyse terapiasta vaan sielunhoidosta.

Papit eivät välttämättä ole terapeutteja, mutta he ovat ammattikuuntelijoita ja voivat tarvittaessa ohjata eteenpäin avun etsimisessä. Usein kuulluksi tulemisestakin on jo paljon hyötyä vaikeassa tilanteessa.

Kirkossa on kehitetty erilaisia matalan kynnyksen palveluja, kuten Walk in –terapia nuorille ja nuorille aikuisille. Walk in -terapiaan voi nimensä mukaisesti kävellä sisään ja saada keskusteluapua anonyymisti kirkon työntekijältä. Toiminta on tarkoitettu 12-29 –vuotiaille. Sivuilta näet paikkakunnat, joilla Walk in terapia toimii:

Walk in terapian paikkakunnat – Lasten ja nuorten keskus

Sekasin -chat on keskusteluapua 12-29 –vuotiaille. Sekasin-chat – keskusteluapua nuorille

Myös erilaiset vertaistukiryhmät ovat oiva tapa löytää apua ja tukea saman tyyppisiä asioita kokeneilta. Pääasia on, että et vaikeassa tilanteessa jää yksin asioidesi kanssa. Hyvä ystävä on usein kullanarvoinen tuki. Sosiaalisen median keskustelupalstoilta löytyy myös monenlaista vertaistukea ja usein keskusteluihin voi osallistua myös anonyymisti.

Tästä linkistä löydät tubettaja, teologian tohtori ja psykologi Ville Mäkipellon vinkit oman mielenterveyden hoitamiseen: https://youtu.be/d2x6P-3ypsw

Lue lisää jatkuvasta selviytymismoodista ja traumojen vaikutuksesta jaksamiseen Susanna Aarnikallion Hidasta elämää -blogista: 

 Jatkuva selviytymistilassa eläminen vie valtavasti voimia – syynä voi olla pitkäkestoinen stressi tai traumaoireilu 

Työhyvinvointi – mitä se oikeasti tarkoittaa?

Työhyvinvointi on käsite, josta puhutaan paljon – mutta mitä se käytännössä tarkoittaa? Lyhyesti: se on sitä, miten hyvin sinulla menee työssä. Ei pelkästään fyysisesti, vaan kokonaisvaltaisesti – jaksaminen, motivaatio, ihmissuhteet, arvot ja se tunne, onko työ merkityksellistä.

Miksi se on tärkeää juuri nyt?

Nuorena aikuisena olet ehkä vasta rakentamassa omaa suhdettaan työhön. Se on otollinen hetki miettiä, minkälaisia odotuksia sinulla on – ja minkälaista työelämää haluat itselleen rakentaa.

Suomalaiset nuoret aikuiset uupuvat ennätystahtia. Burnout ei ole enää keski-ikäisten johtajien ongelma – se koskettaa yhä useammin myös 20–30-vuotiaita. Samaan aikaan työelämä vaatii enemmän joustavuutta, itseohjautuvuutta ja jatkuvaa uudistumista. Rajat työn ja vapaa-ajan välillä ovat hämärtyneet, erityisesti etätyön myötä.

Mistä työhyvinvointi koostuu?

Työhyvinvointi ei ole vain yksi asia, vaan monen tekijän summa:

Fyysinen hyvinvointi tarkoittaa käytännössä sitä, että keho jaksaa. Riittävä uni, liikkuminen ja ergonomia ovat perusta, jolle kaikki muu rakentuu. Kuulostaa itsestään selvältä – mutta väsyneenä kaikki tuntuu raskaammalta.

Psyykkinen hyvinvointi on sitä, miten mieli voi. Koetko työn mielekkääksi? Onko sinulla riittävästi autonomiaa eli vapautta tehdä työtäsi omalla tavallasi? Tunnetko hallitsevasi omaa työtäsi vai ajaako työ sinua?

Sosiaalinen hyvinvointi syntyy ihmissuhteista työpaikalla. Hyvä tiimi, toimiva esimies-alaissuhde ja tunne siitä, että kuuluu johonkin, vaikuttavat enemmän kuin usein huomataankaan. Yksinäisyys työssä on todellinen hyvinvointiriski.

Merkityksellisyys on ehkä se tekijä, josta puhutaan eniten nuorten aikuisten kohdalla. Tutkimukset osoittavat, että merkityksellisyyden kokemus työssä on monelle tärkeämpää kuin palkka. Kysymys ”miksi teen tätä?” on hyvä olla vastattuna – ainakin suurin piirtein.

Merkit siitä, että työhyvinvointi on koetuksella

• On hyvä tunnistaa varoitusmerkit ajoissa:
• Aamut tuntuvat raskailta ja töihin lähteminen ahdistaa toistuvasti
• Et pysty irrottautumaan töistä vapaa-ajalla – ajatukset pyörivät työssä jatkuvasti
• Pienetkin asiat ärsyttävät tai tuntuvat ylivoimaisilta
• Innostus työtä kohtaan on kadonnut eikä löydy
• Keho oireilee: univaikeudet, päänsärky, jatkuva väsymys

Nämä eivät tarkoita, että olet heikko tai epäonnistunut. Ne tarkoittavat, että jokin ei toimi – ja asia kannattaa ottaa vakavasti ennen kuin se kasvaa suuremmaksi.

Mitä voit itse tehdä?

• Työhyvinvointi ei ole pelkästään työnantajan vastuulla – vaikka työnantajalla onkin lakisääteinen velvollisuus huolehtia siitä. Sinäkin voit vaikuttaa:
• Tunnista rajasi. Sinulla on lupa sanoa ei. Ylikuormittuminen harvoin johtaa parempiin tuloksiin – useammin se johtaa uupumukseen.
• Puhu ääneen. Jos jokin ei toimi, sano se. Esimiehelle, työtoverille tai työterveyshuoltoon. Vaikeneminen harvoin ratkaisee mitään.
• Pidä huolta palautumisesta. Työ vie, vapaa-aika palauttaa – mutta vain jos vapaa-aika on oikeasti vapaata. Lomat, harrastukset ja ihmissuhteet eivät ole ylellisyyksiä. Ne ovat välttämättömyyksiä.
• Mieti, mikä antaa energiaa. Kaikki työtehtävät eivät voi olla mielekkäitä – mutta jos mikään ei tunnu mielekkäältä pitkään aikaan, se on merkki siitä, että jotain täytyy muuttua.

Entä kristillinen näkökulma?

Työ on kristillisessä perinteessä arvokasta – se on osa sitä, miten ihminen palvelee lähimmäistään ja hoitaa luomakuntaa. Mutta ihminen ei ole työtä varten. Työ on ihmistä varten.

Sapatin käsite Raamatussa on kiinnostava: Jumala itse lepäsi seitsemäntenä päivänä, ja ihmiselle annettiin sama lupa. Lepo ei ole laiskuutta – se on osa hyvää elämää. Arvo ei synny suorittamisesta, vaan siitä, kuka olet.

Se on hyvä muistaa seuraavan kerran, kun tuntuu, että pitäisi jaksaa enemmän.

Jos koet olevasi ulkopuolisen avun tarpeessa, selvitä, mistä juuri sinä voisit hakea ja saada tarvitsemaasi apua. Muista, että seurakunta on aina olemassa matalalla kynnyksellä myös sinua varten!