Seksuaalisuus on osa ihmisyyttä. Sillä tarkoitetaan tapaa, jolla koet itsesi, kehosi, läheisyyden tai sen kaipuun.
Kun kuulet sanan seksuaalisuus, mitä tulee mieleen?
Useimmille todennäköisesti sana seksi. Mutta seksuaalisuus on paljon laajempi käsite – se on koko tapa, jolla koet itsesi, kehosi, läheisyyden ja sen kaipuun. Se on läsnä elämässäsi riippumatta siitä, oletko koskaan ollut suhteessa tai kokenut seksuaalista läheisyyttä.
Seksuaalisuuteen kuuluu se, keihin tunnet vetoa (seksuaalinen suuntautuminen), miten koet oman sukupuolesi (sukupuoli-identiteetti), millaisessa kehossa asut (keho ja sen muutokset), millaiset läheisyydentarpeesi ovat, ja mitä arvoja ja rajoja sinulla on. Nämä kaikki ovat osa sinua – eikä mikään niistä ole vähemmän tärkeä kuin muut.
Seksuaalisuus ei myöskään ole jokin asia, jonka voi laittaa pois päältä tai jättää sivuun. Se on osa ihmisyyttä – osa sitä, millaiseksi Jumala sinut loi. Raamattu ei ole hiljaa tästä: ”Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen – mieheksi ja naiseksi hän loi heidät” (1. Moos. 1:27). Ihminen on luotu ruumiilliseksi, tuntevaksi ja suhteissa eläväksi olennoksi.
Seksuaalisuudesta tulee monimutkaista, kun siihen lisätään odotukset – perheen, kulttuurin, ystäväpiirin, sosiaalisen median ja uskonnon odotukset. Jokainen niistä sanoo jotain siitä, millainen pitäisi olla, keihin pitäisi tuntea vetoa, milloin ja miten seksuaalisuus saisi näkyä.
On täysin normaalia, että oma seksuaalisuus tuntuu epäselvältä tai monimutkaiselta – etenkin nuorena. Monilla ihmisillä kestää vuosia, jopa vuosikymmeniä, ennen kuin he löytävät sanat sille, millaisiksi he itsensä kokevat. Tämä prosessi ei ole epäonnistuminen. Se on osa itsetuntemusta.
Seksuaalinen suuntautuminen tarkoittaa sitä, keihin ihminen tuntee romanttista tai seksuaalista vetoa. Se ei ole valinta – kukaan ei päätä, kehen hän ihastuu. Se vain tapahtuu.
Länsimainen kulttuuri on pitkään toiminut oletuksesta, että kaikki ihmiset ovat heteroseksuaalisia. Tämä oletus on kuitenkin todellisuudesta poikkeava: ihmisten seksuaalinen suuntautuminen on aina ollut moninaista, kaikkialla maailmassa ja kaikkina aikoina.
Seksuaalinen suuntautuminen ei ole yksinkertainen kyllä/ei-asia. Se on laaja kirjo, jolla ihminen voi löytää itsensä hyvin eri kohdista:
On hyvä tietää, että suuntautuminen voi myös muuttua tai täsmentyä ajan myötä. Jotkut ihmiset kokevat suuntautumisensa pysyväksi koko elämänsä ajan, toisilla se elää. Kumpikaan ei ole epäaito. Huomaa, että seksuaalinen suuntautuminen ja seksuaalinen identiteetti ovat eri asioita.
Sukupuoli on asia, jonka usein oletetaan olevan yksinkertainen: mies tai nainen, sen mukaan miten sinut syntymässä luokiteltiin. Todellisuudessa sukupuoli on moniulotteisempi kuin tämä jako antaa ymmärtää.
On tärkeää erottaa kolme asiaa toisistaan: biologinen sukupuoli (kehon rakenne, kromosomit, hormonit), sukupuoli-identiteetti (sisäinen kokemus omasta sukupuolesta) ja sukupuolen ilmaisu (miten sukupuoli näkyy ulospäin – vaatetus, tyyli, käyttäytyminen). Nämä kolme eivät aina vastaa toisiaan, eivätkä niiden tarvitsekaan.
Cishenkilö on ihminen, jonka sukupuoli-identiteetti vastaa syntymässä määriteltyä sukupuolta. Suurin osa ihmisistä on cishenkilöitä – mutta ei kaikki.
Transihminen on ihminen, jonka sukupuoli-identiteetti eroaa syntymässä määritellystä sukupuolesta. Transmies on mies, joka on syntymässä määritelty tytöksi. Transnainen on nainen, joka on syntymässä määritelty pojaksi. Moni transihminen haluaa elää sukupuolensa mukaisesti, osalla tähän kuuluu lääketieteellisiä prosesseja – mutta kaikilla transhenkilöillä ei ole samanlaista kokemusta eikä samoja toiveita.
Muunsukupuolinen (engl. non-binary) on ihminen, jonka sukupuoli-identiteetti ei mahdu pelkästään mies/nainen-jaotteluun. Muunsukupuolisuus voi tarkoittaa monia eri asioita: jotkut kokevat olevansa molempien välissä, jotkut kokonaan sukupuolen ulkopuolella, jotkut vaihtelevasti. Myös termiä agender käytetään kuvaamaan kokemusta sukupuolettomuudesta.
Intersukupuolinen tarkoittaa ihmistä, jonka biologinen sukupuoli ei synnynnäisesti sovi tiukasti joko miehen tai naisen luokkaan – esimerkiksi kromosomien, hormonien tai sukupuolielinten osalta. Intersukupuolisuus on biologinen tosiasia, ei sairaus.
Ihmistä kannattaa kutsua sillä nimellä ja niillä pronomineilla, joita hän itse käyttää. Tämä ei vaadi sinulta mitään erityistä – vain sen, että otat toisen ihmisen oman kokemuksen tosissaan.
Tämä on kysymys, johon monet odottavat yksinkertaista vastausta. Totuus on, että Raamattu ja kirkko sanovat tähän aiheeseen useita asioita – ja osa niistä on tulkinnaltaan kiistanalaisia.
Kristillisessä opetuksessa on kohtia, joista kirkkojen enemmistö on samaa mieltä: jokainen ihminen on arvokas Jumalan kuvana. Tästä ei ole poikkeu. Homo- tai transhenkilö ei ole vähemmän Jumalan kuva kuin heteroseksuaalinen cishenkilö. Arvo ei riipu seksuaalisuudesta eikä sukupuolesta.
”Ei ole enää juutalaista eikä kreikkalaista, ei orjaa eikä vapaata, ei miestä eikä naista, sillä kaikki te olette yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.” Gal.3:28
Tämä Paavalin kirjoittama lause on yksi Uuden testamentin rohkeimmista: raja-aidat, joita pidettiin luonnollisina, kumoaa yhteinen asema Kristuksessa. Kirkko on eri aikoina laajentanut tämän periaatteen koskemaan ryhmittymiä, joihin se alun perin ei viitannut – naiseus, eri rodut, vammaisuus. Moni teologi katsoo, että sama logiikka koskee myös seksuaalista moninaisuutta.
Raamatun muutamia kohtia on tulkittu niin, että samaa sukupuolta olevien suhteet ovat syntiä. Nämä kohdat ovat kuitenkin kiistanalaisia. Niiden historiallinen konteksti, alkukielen merkitykset ja suhde nykyiseen ymmärrykseen seksuaalisuudesta ovat kaikkia vakavan teologisen väittelyn kohteita.
Suomessa Evankelis-luterilainen kirkko on käynyt tätä keskustelua avoimesti. Vuodesta 2023 lähtien papit ovat voineet halutessaan vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon. Kirkossa on edelleen eriäviä näkemyksiä – ja se on normaalia elävälle yhteisölle, joka yrittää ymmärtää vanhoja tekstejä uusissa tilanteissa.
Historiallisesti kristillinen kirkko on myös muuttanut kantaansa moniin asioihin, joita aiemmin pidettiin selvänä – orjuuteen, naisten asemaan, rodulliseen eriarvoisuuteen. Jokainen muutos on ollut kivulias prosessi. Monien kristittyjen mielestä elämme nyt vastaavaa hetkeä seksuaalisen moninaisuuden kohdalla.
Teologinen keskustelu on kesken – mutta se ei tarkoita, että sinun pitäisi odottaa vastausta ennen kuin saat kokea olevasi arvokas ja tervetullut. Olet jo nyt.
Mitä jos perhe tai ystävät eivät hyväksy?
Tämä on realiteetti, joka monelle ei-heteroseksuaaliselle tai transihmiselle on tuttu. Jotkut menettävät perheen tuen, jotkut ystäviä, jotkut uskonnollisen yhteisönsä. Se on syvä menetys, eikä sitä pidä vähätellä.
Samaan aikaan: hylkääminen ei ole Jumalan tahto. Lapsen tai nuoren hylkääminen siksi, että hän on homo, lesbo, bi tai trans, ei vastaa evankeliumin sanomaa. Jeesus etsii kadonneita, ei karkota niitä, jotka ovat jo lähellä.
”Poika oli vielä kaukana, kun isä näki hänet ja täyttyi myötätunnosta. Hän juoksi poikaa vastaan, heittäytyi hänen kaulaansa ja suuteli häntä.”
Tuhlaajapoika -vertauksessa isä ei kysy, mitä poika teki – hän juoksee tätä vastaan. Tämä on Jeesuksen kuva Jumalasta. Jos kohtaat hylkäämistä, muista: se kertoo hylkääjästä, ei sinusta eikä Jumalasta.
Ihminen tarvitsee yhteisön. Yksin on vaikea kantaa mitään – ei iloa eikä surua. Jos oma perhe tai uskonnollinen yhteisö ei pysty olemaan turvallinen paikka, on tärkeää löytää sellainen muualta.
Suomessa on seurakuntia ja kristillisiä yhteisöjä, jotka ovat nimenomaan sitoutuneet olemaan turvallisia tiloja seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille. Ne eivät ole poikkeus normista – ne ovat esimerkki siitä, millainen kirkko voi parhaimmillaan olla.
Muista, että jos kuulut johonkin seksuaalivähemmistöön, et ole ongelma, jota pitäisi ratkaista. Et ole virhe, jota pitäisi korjata. Olet ihminen, jonka Jumala on luonut – ja Jumalan luomistyö on hyvä.
Yhteiskunnassa ja uskonnollisissa yhteisöissä on paljon ääniä, jotka kertovat sinulle, kuka sinun pitäisi olla. Jotkut niistä ovat rakentavia, jotkut eivät. Yksi tärkeimmistä taidoista elämässä on oppia erottamaan omat kokemuksesi niistä odotuksista, joita muut projisoivat sinuun.
Seksuaalisuus on alue, jolla tämä taito on erityisen tärkeä. Kukaan muu ei pysty kertomaan sinulle, mitä tunnet tai kuka olet – ei vanhempi, ei pastori, ei kaveri, ei tämä teksti. Ne voivat tarjota sanoja, käsitteitä ja tukea. Mutta viime kädessä sinä olet se, joka asuu kehossasi ja tietää, mitä siellä tapahtuu.
Kysymyksiä:
Seuraavat kysymykset eivät edellytä vastausta nyt eivätkä ääneen. Ne ovat tarkoitettu oman pohdinnan tueksi:
Häpeä on tunne, joka sanoo: ”sinussa itsessäsi on jotain vikaa.” Se eroaa syyllisyydestä, joka sanoo: ”teit jotain väärää.” Häpeä ei kohdistuu tekoon vaan olemiseen.