Valtauskonnon ja valtionhallinnon suhteet on järjestetty eri tavoin eri maissa. Eri maiden ärjestelmiä ei voi suoraan verrata toisiinsa. Pohjoismaissa, joissa luterilainen kirkko on selkeässä enemmistöasemassa, on valtion ja kirkon suhde historiallisesti ollut tiivis. Valtionkirkkojärjestelmä on Suomessa purettu vuonna 1870. Valtio ja kirkko ovat erillisiä toimijoita, ja kirkko päättää asioistaan itsenäisesti.Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa kuvaa hyvin sana kansankirkko. Kirkkoon kuuluu enemmistö suomalaisista, ja se hoitaa useita yhteiskunnallisesti tärkeitä tehtäviä. Luterilainen kulttuuri ja tavat näkyvät monella tavoin suomalaisessa kulttuurissa.Kirkon ja valtionhallinnon yhteistyö näkyy esimerkiksi siinä, että valtiopäivien aloittamisen yhteydessä vietetään jumalanpalvelusta, ja valtioneuvostolla on oma edustajansa kirkolliskokouksessa. Kirkolliset asiat on nimetty yhdelle ministereistä, joka tuo tervehdyksensä kirkolliskokoukselle.Kirkolta myös pyydetään lausuntoja esimerkiksi lakimuutoshankkeista. Nämä lausunnot antaa asiasta riippuen kirkkohallituksen virastokollegio, kirkkohallituksen täysistunto tai kirkolliskokous.Kirkko on julkisoikeudellinen toimija, joka tekee oikeudellisia toimia esimerkiksi vihkiessään avioliittoon. Kirkkoon sovelletaan esimerkiksi virkojen ja hankintojen osalta samaa lainsäädäntöä kuin kuntiin ja valtioon.Kirkon asemasta määrätään kirkkolaissa. Kirkkolain muutokset valmistelee kirkolliskokous. Eduskunta joko hylkää tai hyväksyy esitykset, mutta ei voi tehdä niihin muutoksia.