Mystiikka tulee kreikan sanasta mystikos, salainen. Kristillinen mystiikka on syvällistä rukousta ja mietiskelyä, jossa pyritään suoraan yhteyteen (lat. unio) Jumalan kanssa. Kristillisen mystiikan perinne on alkanut jo varhaiskristillisyydessä, mutta varsinainen mystiikan teologian kehittäminen alkoi 400–500 lukujen vaihteessa.
Mystiikka kukoisti keskiajalla luostarilaitoksen piirissä. Uskonpuhdistuksen jälkeen mystiikan harjoittamista ei nähty tarpeellisena, eikä se kuulu protestanttisten kirkkojen perinteeseen. 1600-luvun pietismissä ja myöhemmin herätysliikkeiden teologiassa on ollut mystiikkaan liittyviä piirteitä.
Nykyään kristillistä mystiikkaa voidaan ajatella liittyvän retriittitoimintaan, ekumeeniseen Taizé-liikkeeseen ja Hiljaisuuden Ystävät ry:n toimintaan, joissa hiljaisuus nähdään tärkeäksi kiireisen elämän vastapainoksi.