Usko

Usko on luottamusta Jumalan lupauksiin ja hänen pelastavaan voimaansa (1. Moos. 15:6, 2. Aik. 20:20, Joh. 3:16, Room. 3:22) sekä turvautumista Kristukseen (Matt. 9:29). Usko on Jumalan lahja, jonka hän itse vaikuttaa (Ef. 2:8). Uskossaihminen vastaanottaa Jumalan armon ja vanhurskauden (Room. 5:1).

Apostolit julistivat pelastusta Kristuksessa kehottaen: ”Usko Herraan Jeesukseen, niin pelastut.” (Ap. t. 16:31.) Usko Kristukseen ei kuitenkaan ole ihmisen oman päättelyn synnytettävissä, vaan sen saa aikaan Jumalan sana: ”Usko syntyy kuulemisesta, mutta kuulemisen synnyttää Kristuksen sana.” (Room. 10:17)

Luterilainen usko

Luterilaisten tunnustuskirjojen mukaan Pyhä Henki vaikuttaa uskon evankeliumin julistuksen sekä kasteen ja ehtoollisen sakramenttien välityksellä (Augsburgin tunnustus V).

Luterilaisille tärkeä sola fide -periaate (suom. 'yksin uskosta') merkitsee, että ihminen ei pelastu minkäänlaisten omien tekojensa tai ansioidensa perusteella vaan yksin uskosta.

Luterilaisessa teologiassa on uskon kuvattu koostuvan kolmesta asiasta:

  • se on Jumalan tahdon ja hänen pelastustekojensa tietämistä (notitia)
  • niihin myöntymistä (assensus)
  • niihin luottamista ja siten omaksi saamista (fiducia).

Yhteinen usko

Usko on toisaalta yksityisen ihmisen uskoa ja toisaalta yhteistä uskoa. Tämän takia kristillinen usko on luonteeltaan apostolista ja katolista eli se on ollut ennen meitä ja välitetty meille samanlaisena, kuin sitä jo apostolit opettivat. Se on myös universaalia ja yleistä, koko maailmaa varten annettua uskoa.

Luterilaisten ja katolilaisten Yhteinen julistus vanhurskauttamisopista (1999) lausuu:

”Me tunnustamme yhdessä: Yksin armosta, uskossa Kristuksen pelastavaan työhön eikä oman ansiomme perusteella Jumala hyväksyy meidät ja me saamme Pyhän Hengen, joka uudistaa sydämemme ja varustaa ja kutsuu meidät hyviin tekoihin.” (15) ”Tunnustamme yhdessä, että syntinen vanhurskautetaan, kun hän uskoo Jumalan pelastustekoon Kristuksessa.” (25)