Kristus on Jeesuksen arvonimi. Kreikan sana Khristos on käännös heprealaisesta sanasta mashiah, suomeksi Messias.
Kristus ja Messias ovat siis käytännössä samaa tarkoittavia. Kummankin sanan merkitys on ”se, joka on voideltu”. Tämä viittaa alunperin Israelin kuninkaaseen, joka asetettiin virkaansa voitelemalla. Kristus on Kolmiyhteisen Jumalan toinen persoona eli Poika eli Jumalan Sana (Logos).
Kristillisen dogman perustavin oppi Kristuksesta on niin sanottu kaksiluonto-oppi, jonka mukaan Kristus on Jumalan ainoa Poika ja sekä todellinen ihminen että todellinen Jumala.
Kristuksella on siis kaksi luontoa: sekä inhimillinen että jumalallinen. Ne ovat hänessä ”erottamatta, sekoittamatta, muuttamatta ja jakamatta”. Jumala inkarnoitui eli syntyi ihmiseksi maailmaan neitsyt Mariasta Pyhän Hengen vaikutuksesta.
Kristillistä kaksiluonto-oppia vastustavia harhaoppeja olivat muun muassa areiolaisuus ja doketismi.
Kristus on tosi Jumala, koska hän on samaa olemusta (lat. essentia) kuin Isä. Kristillisen uskon mukaan Kristus ei siis kuulu luotujen olentojen joukkoon vaan on itse Jumala. Kristus on Isästä syntynyt, ei luotu (Nikean uskontunnustus).
Syntyminen Isästä (“Jumala Jumalasta”) ei ole ajallisesti määritettävissä, vaan se on tapahtunut “ennen aikojen alkua”. Kristuksen syntyminen ajassa puolestaan merkitsee hänen ihmiseksi syntymistään neitsyt Mariasta.
Erilaisia varhaiskristillisiä oppeja Kristuksesta kutsutaan kristologioiksi. Kristuksen rooli mietitytti monia, ja oppi Kristuksesta (kaksiluonto-oppi) lyötiinkin lukkoon vasta 300-luvun kirkolliskokouksissa Nikeassa (325) ja Konstantinopolissa (381).
Sana ‘Kristus’ on myös kantasanana sanoille ‘kristinusko’ ja ‘kristitty‘.