Evankeliumi on Uuden testamentin keskeisimpiä käsitteitä, ja se tarkoittaa hyvää sanomaa, ilouutista (kr. eu-angelion). Sana ilmaisee Jeesuksen elämäntyön merkityksen. Evankeliumi sisältää Kristuksen opetus- ja parantamistoiminnan, sakramenttien asettamisen, hänen uhrinsa ristillä sekä hänen ylösnousemuksensa.
Luterilaisessa teologiassa evankeliumi on myös vastakohta lain käsitteelle. Laki ilmaisee Jumalan vaatimuksen ja evankeliumi ilmaisee sen, mitä Jumala armosta lahjoittaa ihmiselle.
Evankeliumi on myös yleisnimitys Uuden testamentin neljälle ensimmäiselle kirjalle eli Matteuksen, Markuksen, Luukkaan ja Johanneksen evankeliumeille. Uuden testamentin kaanonin eli kirjakokoelman ulkopuolisia evankeliumeja ovat esimerkiksi Tuomaan ja Pietarin evankeliumit.
Jumalanpalveluksessa evankeliumi luetaan Vanhan ja Uuden testamentin lukukappaleiden jälkeen. Evankeliumi kuunnellaan seisten. Evankeliumissa kuullaan kirkon uskon mukaisesti läsnäolevan Kristuksen ääni. Saarna perustuu tavallisesti evankeliumiin.