Klassisen kristillisen käsityksen mukaan Jumala on persoonallinen olento, joka on olemassa ihmisen mielestä riippumatta. Jumalan perimmäinen olemus (lat. essentia) on salattu, mutta hän on ilmoittanut itsestään sen, mikä on ihmiselle välttämätöntä. Jumala ei ole vain kaukainen alkusyy tai persoonaton voima, vaan hän vaikuttaa luomakunnassa ja historiassa ja kohtaa ihmisen henkilökohtaisesti.

Kristinuskon mukaan Jumala on yksi, mutta hänellä on kolme persoonaa: Isä, Poika ja Pyhä Henki.

Jumalan kolme persoonaa kristinuskossa

Jumala on maailmankaikkeuden luojana kaikkivaltias Isä. Isä on antanut ilmoituksen itsestään ja rakkaudestaan Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa, eli Jumalan Sanassa. Kristus, joka syntyi Isästä jo ikuisuudessa ennen maailman luomista, syntyi ruumiilliseksi ihmiseksi ajassa ja lunasti maailman synnin ja kuoleman vallasta. Ylösnousemuksen jälkeen Kristus palasi Isän luo kirkkauteen. Luodussa maailmassa Jumala on aina läsnä Pyhän Henkensä kautta.

Kristillinen usko Jumalaan ilmaistaan samoin ekumeenisissa uskontunnustuksissa: Hän on kolmiyhteinen Jumala: Luoja, Lunastaja ja Pyhittäjä. Isänä Jumala on luonut kaiken ja pitää yllä luomakuntaa, Poikana hän on tullut kaltaiseksemme pelastamaan meidät ja Pyhänä Henkenä hän on läsnä keskellämme yhdistääkseen meidät Poikaan ja Isään. Jumalan yhden ja erottamattoman olemuksen kolme persoonaa on paradoksi, mysteeri, joka ei aukene ihmisjärjen logiikalle.

Jumalan salattu olemus

Raamattu ei määrittele yksityiskohtaisesti Jumalaa vaan kuvaa hänen toimintaansa maailmassa, ihmiskunnan historiassa ja yksityisen ihmisen elämänvaiheissa. Katekismuksessa on tiiviissä muodossa luterilaisen kirkon opetus Jumalasta, hänen ominaisuuksistaan ja toiminnastaan.

Jumalan olemassaolosta on keskiajan katolisessa teologiassa pyritty antamaan järkeen perustuvia uskonnonfilosofisia selityksiä. Tunnetuimmat ovat Anselm Canterburylaisen ja Tuomas Akvinolaisen esittämät filosofiset perustelut.

Jumala, joka on kaikilla ihmisillä

Luterilaisen näkemyksen mukaan jokaisella ihmisellä on jokin jumala. Ihmisen jumala on se, mihin hän viime kädessä luottaa ja mitä hän pitää hyvän lähteenä. Ihmisen jumala voi siis olla esimerkiksi menestys, järki, rikkaus tai tietynlainen yhteiskuntajärjestys. Uskon kautta kristitty elää yhteydessä siihen Jumalaan, joka ei ole ihmisen toiveiden tai ajatusten tuote, vaan itse hyvyys, kaiken hyvän lähde ja lahjoittaja. Lutherin mukaan ihmisen kallein asia on oppia tuntemaan Jumala.

Jumala on erisnimen ohella yleiskäsite, jolla voidaan viitata myös muissa uskonnoissa tunnustettuihin jumaliin. Esimerkiksi arabiankielisissä maissa kahden eri uskonnon edustajat, kristityt ja muslimit, kutsuvat Jumalaa samalla sanalla: Allah, Jumala.

Mihin uskomme – Jumala
Katekismus, uskontunnustuksen ensimmäinen kohta

Takaisin sivun alkuun