Kristologia on oppi Kristuksen persoonasta ja työstä. Oppi Kristuksesta on kolminaisuusopin ohella kristinuskon päädogmi. Teologiassa on hahmoteltu kristologiaa ”ylhäältä” ja ”alhaalta”. Edellinen lähestyy Jumalan Poikaa ikuisena Sanana ja Jumalan toisena persoonana, jälkimmäinen puolestaan ihmiseksi tulleena, kärsivänä ja ristillä kuolevana.
Kirkon oppi Kristuksesta kiteytyy kaksiluonto-oppiin. Sen mukaan Kristus on tosi ihminen ja tosi Jumala, näitä kahta olemusta “sekoittamatta, erottamatta, muuttamatta ja jakamatta”. Kristuksella on siis kummatkin olemukset (lat. essentiae).
Evankeliumeissa on vielä nähtävissä hieman erityyppisiä käsityksiä Kristuksen persoonasta ja työstä. Esimerkiksi Kristuksen kasteen on nähty toisilla evankelistoilla merkitsevän Jeesus Nasaretilaisen kutsumista ja korottamista tehtäväänsä. Tällainen käsitys edustaa niin sanottua korotuskristologiaa.
Johanneksen evankeliumissa puolestaan on selvää, että Jeesus Kristus on ikiaikainen Jumala, jonka kautta Isä on luonut koko luomakunnan. Johanneksen kristologiaa nimitetään pre-eksistenssikristologiaksi, ja siitä muodostui kristillisen opin sisältö.