Laskiaissunnuntai

Mark. 10:32–45

Voisimmeko toimia toisillemme turvana, ja samalla luottaa siihen, että Jumala on meidän turvanamme ajasta ja paikasta riippumatta?

Laskiaissunnuntai tarkoittaa kirkkovuodessa paastoon laskeutumisen aikaa: hiljentymistä ja elämän yksinkertaistamista, luopumista. Sunnuntain evankeliumiteksteissä Jeesus ilmaisee tulossa olevan kuolemansa tapahtuvan ihmisten pelastuksen vuoksi, ja hän painottaa uskon kautta pelastumista – riippumatta ihmisen taustoista.

Monelle tulee paastosta mieleen ruokapaasto tai herkuista kieltäytyminen, mutta paastonaika on paljon syvempää kärsimyksen ymmärtämistä. Itselleni paastonaika nostattaa ajatuksia siitä, miltä Jeesuksesta mahtoi tuntua tietäessään kohtaavansa kuolemantuomion ja yhden läheisimmistä pettävän hänen luottamuksensa. Kaikesta huolimatta Jeesus jatkoi ihmisten palvelemista aivan loppuun asti. Ennen kuolemaansa Jeesus pyysi Jumalalta: “Anna heille anteeksi. He eivät tiedä mitä tekevät”. Raamatussa kerrotaan Jeesuksen pelänneen ja olleen ahdistunut. Jeesus on tuntenut ja kokenut kaikki samat inhimilliset tunteet kuin me ihmisetkin. Siksi voimme luottaa siihen, että oman hätämme ja ahdistuksemme hetkellä voimme hakea turvaa hänestä.

Jeesus puhui myös monta kertaa siitä, miten ne, joilla on maallinen valta ja jotka sortavat muita eivät ole niitä, joilla on valta Jumalan valtakunnassa. Jeesus asettui kirjanoppineita ja valtion vallanpitäjiä vastaan puolustaen syrjityssä asemassa olevia. Jeesus palveli, rakasti ja lähestyi kaikkia ihmisiä riippumatta heidän taustastaan. Näin tapahtui myös Jeesuksen matkustaessa kohti Jerusalemia ja ennalta määrättyä ristinkuolemaa. Jeesus sanoi: “Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija. … Ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi kaikkien puolesta.”. (Mark. 10)

Nykyihmisen elämä voi ajatuksena tuntua hyvin kaukaiselta siihen verrattuna, mitä ihmiset Jeesuksen aikana kokivat ja miten he elivät. Mutta hetken mietittyämme havaitsemme, että ydinkohdiltaan ihmisten tarpeet ovat edelleen hyvin samanlaisia. Voisiko ajatella, että se miten kohtaamme yhteiskunnassa heikommassa asemassa olevia, kuten yksinäisiä, vakavasti sairaita, työttömiä ja vähemmistöjä, olisi juuri sitä, mitä Jeesus tarkoitti lähimmäistemme palvelemisella? Voisimmeko toimia toisillemme turvana, ja samalla luottaa siihen, että Jumala on meidän turvanamme ajasta ja paikasta riippumatta? Miltä maailmamme näyttäisi silloin?

Ani Iivanainen
Kirjoittaja on kahvia ja suklaata rakastava diakoni ja sateenkaariyhteyshenkilö, joka havainnoi elämää ja uskoa Jeesuksen esimerkin ja yhdenvertaisuuden kautta