1. sunnuntai loppiaisesta: Entä jos?

Joh. 1:29–34 

Entä jos minulla olisikin kaikki maailman valta.
Entä jos minulla olisi Jumalan lahjat kaikki siipieni suojassa, niin etten pelkäisi mitään pahaa.
Entä jos olisinkin jo kokonaan, täysin ja ehdoitta hyvän puolelle lunastettu, niin että mikään, mikään tässä maailmassa, mikä minussa levottomuutta aiheuttaa, ei enää voi minua täysin tavoittaa.
Entä jos minulla olisikin voima kääntää paha hyväksi, sielullinen rihkama kullaksi.
Entä jos olisinkin täysin vapaa, enkä sidottuna kaikkeen siihen, mikä meitä niin monin tavoin sitoo.

Entä jos olenkin jo nyt täysin rakastettu ja lohdutettu.
Entä jos en vain osaa kääntyä sen toden puoleen, joka sanoo: ”Minä olen sinut lunastanut. Sinä olet minun.”
Entä jos se ääni on sellaisen rakkauden ääni, jota ei inhimillisin rakkauden kielin voi mitenkään kuvata.
Entä jos se on jotain niin yltäkylläistä ja ylitsekäyvää, että se saa jalat tanssimaan ja sydämen läikehtimään.

Entä jos kokonaan ottaisin vastaan sen lahjan, jonka Jumala on meille luoduilleen lahjoittanut: ”Minä en koskaan ota sinulta pois armoani, minun liittoni kestää horjumatta.”
Entä jos minut on vihmottu pyhällä vedellä, joka on avannut suoran ja ikuisen linjan tuonpuoleiseen.
Entä jos se on totta, vaikka olisin miten hukassa. Vaikka en ymmärtäisi paikkaani maailmassa. Vaikka kompuroisin miten hyvän tahtoni tiellä, ja häpeäisin salaa sohvan nurkassa. Vaikka minulla olisi vain aavistus uskonasioista, mutta kuitenkin kaipuu.

Entä jos se riittää. Ei siksi, että minä. Vaan siksi, että Jumala. Entä jos kaikki on sittenkin hyvin.

Katja Kangas
Kirjoittaja on espoolainen hoiva- ja yhteisömuusikko, joka pyrkii katsomaan maailmaa luovuuden ja lempeyden linssien läpi