13.11.2025 Arvoja, luontoa ja liikuntaa – Sixten Korkman, Antti Nylén, Peltsi ja Osmo sekä Kajaanin seurakunta saivat kirkolta palkintonsa Uutisartikkeli Suomen evankelis-luterilainen kirkko jakoi vuoden 2025 palkintoja 12.11. Helsingin tuomiokirkon kryptassa. Ansioituneille kansalaisille jaossa olivat Kirkon viestintäpalkinto, Kirkon kulttuuripalkinto, Kirkon ympäristökasvatuspalkinto sekä John Vikström -liikuttajapalkinto. ”Kulttuuri on tapa, miten usko ilmenee elämässä, totesi avauspuheessa Kirkkohallituksen kansliapäällikkö Niilo Pesonen. Liikuntapalkinnon tarpeellisuutta Pesonen perusteli juutalaiskristillisellä perinteellä, joka näkee ihmisen aina kokonaisuutena, mielen ja kehon yhteytenä. Ympäristö puolestaan on tätä maailmaa ja todellisuutta, lahja, josta pitää pitää huolta. Viestintä taas on perua jo kristinuskon ensimmäiseltä viestijältä, Jeesukselta. ”Tärkein viestijä on kuitenkin jokainen tässä yhteiskunnassa elävä ihminen”, Pesonen sanoi. Palkinnoista kulttuuripalkinto on arvoltaan 6000 euroa, viestintäpalkinto 5000 euroa ja muut kaksi 2500 euroa.(Kulttuuripalkinnon palkintosumma korjattu.) Kristinuskoa ei voi ohittaa Kirkon viestintäpalkinnon sai taloustieteilijä Sixten Korkman ”Olin yllättynyt, hämmentynyt ja ilahtunut. Epäilin, olenko tunnustuksen ansainnut, mutta olen sitä mieltä, että myönteisestä palautteesta pitää osata olla iloinen”, Korkman kommentoi ennen palkintotilaisuutta, johon hän itse ei päässyt paikalle ulkomaanmatkan vuoksi. Palkinnon vastaanotti Sixten Korkmanin tytär Jonna Stenman. Palkintoperusteissa sanottiin, että Sixten Korkman on merkittävä arvovaikuttaja, joka on useissa yhteyksissä pitänyt esillä kristinuskon mukaisia elämänarvoja ja korostanut kristinuskon ja kirkon kulttuuriperintöä länsimaisten yhteiskuntien rakentumisessa. ”Olen kiinnostunut ideoiden tai arvojen ja uskomusten merkityksestä”, Korkman toteaa. Tältä kannalta katsottuna Korkman näkee, ettei kristinuskoa voi mitenkään ohittaa. Vuonna 2022 hän kirjoitti aiheesta kirjan Talous ja humanismi. ”Kristinusko on yli tuhat vuotta, näihin päiviin asti, ollut yhteiskuntaa ja ihmisten ajatusmaailmaa hallitseva ideologia läntisessä maailmassa. Sen merkitys on suuri tänäkin päivänä, vaikka vaikutuksia ei aina ole helppo tunnistaa. Kuten usein on todettu, esimerkiksi suhteemme hyvinvointivaltioon voidaan osaltaan nähdä ”maallistuneena luterilaisuutena”. Aihe on kuitenkin monella tapaa vaikea ja kiistanalainen, Korkman toteaa. Kristinuskon arvoihin liittyen Korkman on erityisesti pitänyt lasten ja nuorten puolta. ”Olen aina pitänyt itsestään selvyytenä, että hyvä yhteiskunta kantaa huolta lapsista, mitenkään vanhempien vastuuta kiistämättä. Tänä päivänä ajattelen, että pienet lapset eivät ole syyllisiä siihen, että valtion on velkaantunut. Enkä pidä hyvänä, että sopeutuksen taakka suurelta osin tulee lasten ja nuorten harteille.” Omasta suhteestaan kirkkoon Korkman toteaa olleensa aina ateisti, mutta arvostavansa hyvin paljon kirkon diakoniatyötä, jolle on paljon tarvetta. ”Arvostan arkkipiispojen usein humaanisia ja tärkeitä arvoja puolustavia puheenvuoroja. Raamattua kirjaimellisesti tulkitseva fundamentalismi ei sen sijaan minua miellytä. Kristinusko on nähdäkseni myös myötävaikuttanut siihen, että ihmisoikeudet ovat laajasti tulleet tärkeiksi – vaikka myös kristinuskon nimissä on historiassa syyllistytty hirvittäviin rikoksiin ihmisyyttä vastaan.” Kulttuuri on kuin huonekasvi Kirkon kulttuuripalkinnon saanut kirjailija Antti Nylén kertoo itsekin olleensa joskus päättämässä samasta palkinnosta. ”Oli vaikea löytää kulttuurialan ihmisiä, joilla olisi aito kosketus hengellisyyteen”, hän toteaa. Nylénin kokemuksen mukaan taide- ja kulttuuriväen piirissä tietynlainen tietämättömyys ja uskonnollisen lukutaidon puute on yleistä. Viime vuosikymmeninä on tapahtunut muutos, jonka myötä uskonnollinen osaaminen on jo erikoistietoa, jotka harva korkeakoulutettu humanistinen taiteentekijä enää hallitsee. ”Itsehän olen täysin harrastelija uskonnollisena ajattelijana ja toimijana. Minun tietämykseni on katkonaista ja sattumanvaraista. Kaiken mitä tiedän, olen itse hankkinut lukemalla kirjoja ja keräämällä kokemuksia.” Kulttuuripalkinnon perusteluissa todetaan, ”että aikamme kulttuurissa ja taiteessa tarvitaan Nylénin kaltaista omintakeista ja pelotonta ääntä”. Nylén arvelee, että mainittujen ominaisuuksien takana on hänen itseoppineisuutensa. Palkinnon Antti Nylénille ojentaa Kirkon kulttuuriasioiden neuvottelukunnan puheenjohtaja tohtori Jenni Haukio. ”En pelkää virheitä opillisissa kysymyksissä tai kristinuskon sisältöön liittyen. Minulla on oma näkemykseni, jonka voin sanoa tai olla sanomatta.” Nylén on katolilainen, mutta kertoo olevan irrallaan kaikista kristillisistä porukoista ja lahkoista. Hänen oman kirkkonsa vähemmistöidentiteetti Suomessa johtaa Nylénin mukaan oppijäykkyyteen, jota hän vierastaa suuresti. ”Olen tämmöinen yksinyrittäjä. Kun Suomessa on luterilaisia ajattelijoita, he haluavat kyseenalaistaa oppia ja pelottomuudeksi käsitetään se, että epäilee helvettiä, syntiä ja Jumalan olemassaoloa. Semmoista minä en harrasta yhtään.” Nylénille erityistä on kristinuskon kytkeminen nykymaailman ongelmiin. Hän tarkastelee ympäristötuhoa, kulutuskulttuuria ja tapoja kristillisen ajatusmaailman valossa. Ajatusten aineksia ammentaa lukemalla erilaisia kirjoja. ”Erittäin tärkeää on käydä messussa, olla kuuntelematta, mitä siellä sanotaan, ja ajatella omiaan sillä aikaa. Messu on yksi inspiroivimmista paikoista”, Nylén sanoo ja tunnustaa käyneensä nyt liian vähän messussa, koska on tehnyt liikaa töitä. ”Sen huomaa voinnissa. Se on syntiä, se on haitallista. Jos tekee liikaa työtä, työkin kärsii.” Kulttuuripalkinnon saaja on myös huolissaan kulttuurin tilanteesta. Hallituksen tekemät kulttuurialan leikkaukset ilman että niitä mitenkään perustellaan, on Nylénistä kylmää ja taidevihamielistä politiikkaa. ”Taiteeseen ja kulttuuriin pitäisi laittaa hirveästi enemmän rahaa, vähintään yhtä paljon kuin pommeihin ja hävittäjiin. Vanhan lattean sanonnan mukaan silloin täällä olisi henkistä ja kulttuurista elämää, jota niillä pommeilla olisi järkevää suojella.” ” Suomessa on ollut ajatus jo vuosikymmeniä, että taide ja kulttuuri pitää elättää muodon vuoksi. Se on menoerä, joka ei tuota mitään, niin kuin huonekasvi. Nykyisen hallituksen oivallus on, ettei tarvitsekaan elättää, jätetään turha huonekasvi kastelematta”, Nylén toteaa. Globaalinuoria ja Kainuun luontoa Kantaa ottavuuden lisäksi kirkko palkitsi myös toiveikkuutta herättävää toimintaa. Toisen näistä eli kirkon ympäristökasvatuspalkinnon sai Kajaanin seurakunta aktiivisesta ympäristön huomioinnista. Seurakunnassa on jo kahdeksan vuotta ollut toiminnassa globaalinuorten ryhmä Kajaanin globaalit seurakuntanuoret eli KGSN. ”Se on nuorilta nuorille toimintaa. Hyvin pitkälti he itse suunnittelevat toimintansa ja sen näkökulman. Alusta asti mukana on ollut ympäristötietoisuus ja ilmastonmuutoksen vaikutukset”, kertoo seurakunnan vastaava nuorisotyöntekijä Niina Hautala. Globaalinuorten vaikuttamisen kohteena ovat Kajaanissa rippikoululaiset. Ryhmä kiertää kaikki rippikoulut läpi ja kertoo omatekoisen materiaalin avulla ilmastonmuutoksen kysymyksistä ja ympäristövaikuttamisesta. ”Joskus on ollut näkökulmana vesi, joskus ruokapolitiikka. Lisäksi ryhmässä ollaan tietoisia tasa-arvon, rauhan ja ihmisoikeuskysymyksistä. Globaalinuorten ryhmässä on Hautalan mukaan ollut mukana viimeisten kahdeksan vuoden aikana yhteensä satakunta nuorta. Tällä hetkellä ryhmän aktiiveja on kymmenkunta, jonakin vuonna kolmisenkymmentä. Hautala kertoo, että hänen oma osuutensa ryhmän toimintaan on ostaa nuorille välipalaa ja aukoa ovia, olla mahdollistaja ja ohjaaja, jonka kanssa voi keskustella globaaleista kysymyksistä, hankalistakin. Kajaanin seurakunnalla on myös toinen tärkeä ympäristöaiheinen projekti, KainuuSpirit-sivusto. Sivusto nostaa esiin kainuulaista luontoa ja hiljentymisen mahdollisuutta. Sivulla on hiljentymisharjoituksia, videoita Kainuun luonnosta ja hartaudellisia ajatuksia. Sivustoa ovat työstäneet yrittäjä Antti Piipponen, tiedottaja Kaisa Rönkä ja rovasti Aila Kemppainen. Sisällön tuottamiseen on osallistunut lukuisia paikallisia vapaaehtoisia kuten Leena Heikkinen, Teemu Räty, Jussi Keinonen, Jaana Rautio-Wacklin, Taina-Maija Miettinen, Hannu ja Senja Haverinen sekä Kajaanin kamerakerholaiset. Niina Hautalan mukaan sivustosta on saatu hyvää palautetta ja seurakunnan toiveena on, että sillä olisi laajemminkin käyttöä. ”Videoissa on käytetty paikallisia ihmisiä sekä sisällöllisesti että tuotannollisesti. Se on merkittävä juttu, Hautala sanoo. Luontoon lähteminen kannattaa Toiviekkuutta herättävää toimintaa ovat harjoittaneet myös John Vikström -liikuttajapalkinnon saaneet toimittaja Mikko ”Peltsi” Peltola ja hänen poikansa Osmo Peltola. Peltolat palkittiin eettisistä arvoista, inhimillisyydestä, ihmisarvon edistämisestä sekä innovatiivisesta tavasta nostaa näitä esille. Peltolat ovat opettaneet ja inspiroineet koko kansalle liikunnan iloa ja luonnonläheisyyttä Ylen retkeilyaiheisella realitysarjallaan Peltsi ja Osmo. Vuoden 2024 lopussa julkaistu sarja on yhä katsottavissa Yle Areenassa. ”Tehdystä työstä on aina mahtavaa saada palkintoja, joten kyllä sitä iloiseksi tultiin. Ihmisten liikuttaminen on yksi tärkeä tehtävä kohti terveempää yhteiskuntaa, Mikko Peltola kommentoi palkintoa. Luonnossa liikkuminen on Peltoloille iso asia. ”Metsässä liikkuminen on tietenkin se pääjuttu, joka rentouttaa ja rauhoittaa sekä tietenkin kohottaa kuntoa. Sen lisäksi retkeilyinto ulottuu vahvasti myös niihin hetkiin, kun emme ole luonnossa, sillä silloin luontoa ja tulevia reissuja suunnitellaan ja niistä unelmoidaan. Se jos mitä edistää kokonaisvaltaista hyvinvointia. Kuusiosaisessa Peltsi ja Osmo -sarjassa Peltolat hiihtävät, pyöräilevät, vaeltavat ja kiipeilevät kansallispuistoissa Repovedellä, Syötteellä, Nuuksiossa, Petkeljärvellä ja Saariselällä. Samalla opetellaan retkeilyn perustaitoja. ”Kaikki reissut ovat omalla tavallaan mieleenpainuvia mutta kyllä Korvatunturin koko lailla aistittava jännitys oli erittäin mieleenpainuvaa”, Mikko Peltola sanoo. Korvatunturilla Peltolat käyvät Peltsin toinen luonto -ohjelman viidennellä kaudella, joka alkaa nyt Ylellä joulukuussa. Osmo on mukana ohjelman kahdessa jaksossa. Mikko Peltolan mukaan monen ihmisen ongelmana on, että halustaan huolimatta he eivät lähde retkeilemään luontoon. Lähteminen kannattaa, hän rohkaisee. ”Retkeily, kuten kaikki muukin, kannattaa aloittaa rauhallisesti ja läheltä. Kokemuksen karttuessa voi siirtyä vaativampiin retkiin ja maisemiin. Myös kokeneemmalta ystävältä voi kysyä apua”, Peltola opastaa. ”Somessa on myös erilaisia reissuryhmiä, joissa voi hakea retkiseuraa. Naisille on esimerkiksi Outdoor Siskot, josta moni on saanut hyvän reissukaverin. Maamme 41 kansallispuistoa tarjoavat myös uskomattoman hienot puitteet retkeilyyn ja niistä löytyy tietoa luontoon.fi sivuilta ja sovelluksesta.” Entä mikä on retkeilyssä kaikkein kivointa, Mikko Peltola kysyi palkintotilaisuudessa pojaltaan Osmolta. ”Telttailu”, kuului asiastaan varma vastaus. Teksti: Freija ÖzcanKuvat: Markku Pihlaja Jaa: facebook twitter LinkedIn https://evl.fi/arvoja-luontoa-ja-liikuntaa-sixten-korkman-antti-nylen-peltsi-ja-osmo-seka-kajaanin-seurakunta-saivat-kirkolta-palkintonsa/ Kopioi linkki